Samaan aikaan kun Mika Häkkinen käveli hermostuneena ympyrää odottaessaan Valon ja Pimeyden viimeisen taistelun alkamista, kokoontui Sipoon synkissä metsissä päättäväinen joukko miehiä testaamaan ratteja. Ennen aamunkoittoa he olivat kuolleet kymmenin irvokkain tavoin. Tämä on heidän tarinansa.
Testiryhmässä Laaksonen, Vainio ja Virta edustivat rutinoituneita virtuaalikuskeja, ja vertailuryhmään valittiin autopeleistä vähemmän kiinnostunut Nirvi. Ideana oli koota yhteen uusimmat ratit ja uusimmat autopelit, ja testata kummatkin armottomassa verkkopelisessiossa, kaukana korvessa, Laaksosen järvenrantadatsassa, jossa sivistyksen houkutukset eivät häiritse. Testikellon tikittäessä me opimme paljon verkoista, rateista ja autopeleistä, mutta ennen kaikkea me opimme itsestämme.
Kunnon ratteja, kunnon pelejä
Testiin valitsimme uusia, vakavasti otettaviksi tarkoitettuja ratteja, ja uutuuksien vertailuryhmäksi Thrustmasterin suosikkimallin Formula 1:n. Ohjainten arviointiin vaadittavan ammattitaidon olimme hankkineet tutustumalla etukäteen oikeiden autojen halllintalaitteisiin ja ajotuntumaan. Jopa kymmenien vuosien ajan.
Peleissä suosimme realismia, Need For Speed III sai kunnian edustaa suoraviivaisempaa kepittämistä. "Ratin tarve on suoraan verrannollinen pelin realistisuuteen", kertoo rattien ensimmäinen laki. Kokeilimme jotakuinkin jokaista autosimulaattorierikoisohjainta jokaisen pelin kanssa, ja kaikki tutustuivat joka malliin. Suora vertailu paljasti, että vehkeellä on väliä. Ajoipa kuka tahansa Microsoftin ratilla, selvisi hän lähes poikkeuksetta voittajaksi. Muut ratit olivat melko tasaväkisiä.
Voi verkkoa voi
Tuhoon tuomitulla huoltoasemalla nautitun Tuhti-sämpyläaterian jälkeen käynnistyi operaatio Verkko & 3D -kortti. Wanha kansa sanoo, että tekninen räpellys vie aina kolme kertaa arvioita kauemmin, ja paikkansa se pitää. Verkottumiskilpailun neljästä koneesta vain kolme selvisi maaliin asti. Yhden kohtaloksi koitui ritsa verkkokortti, ja varakorteiksi löydettyjä ISA-kortteja ei fiksu Win95 ja Win98 antanut konfiguroida oikein, vaikka siihen itse kehottikin.
Vihdoin kolmessa koneessa oli kunnon 3D-kortit ja toimiva verkko. Polttoainekin oli jäähtynyt sopivan viileäksi, joten oli aika heilauttaa ruutulippua ja julistaa kisa avatuksi.
Kuoleman kurvi
Ensimmäisenä tyypitimme Grand Prix Legendsiä, Sierran mainiota simulaatiota vuoden -67 kilpureista. Siinä missä nykyformulat ajavat melkein itsekseen, näitä kuolemanloukkuja joutuu pitämään radalla taidolla. Ilman rattia menneisyyden vauhtipetoja on turha kuvitella kesyttävänsä.
Kilpa-ajoista ei tullut "kuka ajaa 12 kierrosta nopeimmin" -kisailua, vaan "kuka pääsee pisimmälle" -kestävyyskisat. Kokonainen kierros ylittyi harvoin, eikä kolmella pyörällä kohti maalia raahautuva, alusta kipinöitä sinkoileva kilpuri ollut sen enempää harvinainen näky kuin varma häviäjäkään. Ykkösmies saattoi meinaan löytyä jo seuraavasta kurvista ylösalaisin. Niin kauan kuin auto liikkui, oli toivoa.
Pelin näyttävät onnettomuudet herättivät yleistä riemua. Kun Joona saa hyvän lähdön ja kiitää joukon kärjessä, jaksaa naurattaa kun motista tuprahtaa musta savupilvi ja ohjauskyvytön ajokki kiitää nokka edellä Coca Cola -mainokseen. Monelle koitui kohtaloksi ohitushysteria: kun kilpailijaa saa kiinni, iskee into, jalka painaa vähän lisää kaasua, ja sitten ajokki lähteekin alta.
Grand Prix Legends on hieno peli. Itkuiikat voivat pillittää siitä, ettei viiden minuutin opettelu riitäkään paalupaikalle, ei edes ensimmäisestä kurvista selviämiseen, mutta mitä enemmän kärsii, sen kirkkaamman kruunun formulataivaassa saa. Millään testin rateista ei ollut ongelmia pelin kanssa.
Vauhdin ja ratin tarve
Realistisempien autopelien vastapainoksi paahdoimme Need For Speed III:sta. Jotenkin vain yksinkertainen kaahailu ei kauaa jaksanut kiinnostaa. Auto pysyy niin vaivattomasti radalla, ettei rattia pahemmin edes tarvitse.
Hot Pursuit -peli sentään on hauska. Poliisiautolla ajavat pelaajat yrittävät saada kiinni ylinopeutta ajavat kumppaninsa ja pakottaa nämä pysähtymään sakkolappua varten. Kolme lappua, ja rikollinen on pois peleistä. Jostain syystä kaasuttelu pillit moikuen ja valot välkkyen vetosi, asuukohan sisällämme pieni poliisi?
Need For Speedissä oli force feedback -tuki, mutta ei kovin erikoisesti toteutettuna. Kumma juttu, kun suorassa nokkakolarissa ei ratti tärise.
Seuraavaksi ajattelimme simuloida Häkkinen/Schumacher-kamppailun Monaco Grand Prix 2:lla. Mutta sepäs pentele ei tukenutkaan TCP/IP-verkkoa, ja äänestys pelin unohtamisen ja IPX-ajurien asentelun välillä päätyi jälkimmäisen häviöön. Ei tekniikkaräpellystä puolenyön jälkeen!
Tommintappaja
Onneksi suomalaisia maailmanmestariehdokkaita on enemmänkin, ja siirryimme ralliin Tommi Mäkiseen maailmaan Colin McRaen nimikkopelillä. Soralla sutiminen menee oikeasti miten menee, mutta pelikisassa ei mestarista ole epäilystä. Sorry vain Tommi, tässä kisassa Colin tekee selvää jälkeä.
Ei se vielä mitään, että rallipeleihin skeptisesti suhtautuvat kuskit rakastuivat peliin oitis, vaan se, että niin rakastui autopeleihin yleensä ottaen negatiivisesti suhtautuva Nikokin. "Toyota Corollalla painetaan nasta laudassa pitkin pikkuteitä: ihan kuin kauan sitten enon kyydissä."
Colin McRaessa on meinaan menemisen meininki. Nappiin osunut ajotuntuma luo todella hyvän illuusion kiivaasta menosta. Radatkin ovat hyviä, on eri pito-olosuhteita sorasta jäähän ja saveen, mutkia ja korkeuseroja. Tehokkaan toteutuksen selvänä merkkinä me virtuaalikuskit kovasti heiluimme penkeillämme kun Subaru selvitti kurvia.
Monipelinäkin McRae oli riemastuttava kokemus. Vaikka erikoiskokeissa kilpaillaankin kelloa vastaan, kaikki pelaajat ajavat samaan aikaan ja kilpailijat näkyvät haamuautoina. Näin kirittämispuoli pysyy hanskassa.
Ajon jälkeen suoritus näkyy hienona uusintana, jota ei valitettavasti voi tallentaa. No, ainakin Niko pystyi todistamaan, että oli kuin olikin ajanut kahdella oikean puolen pyörällä useamman sata metriä kuin stunt man konsanaan.
Colin McRaekin vaati kyllä käytännössä ratin, ja Microsoftin ratin tarkka tuntuma sopi peliin poikkeuksellisen hyvin. Sitäpaitsi Colin McRaessa on ajatuksella tehty force feedback -tuki.
Räjähtävää voimaa
Perheautojen ja soratien jälkeen halusimme tyypittää jotain, jossa on hevosvoimia kuin orilaumassa. Vaikka Dodge Viperia. Demo Sierran tulevasta Viper Racingista täyttikin vauhdin tarpeemme.
Väänsimme demon ainokaista rataa innolla. Viper on laimeasta alkuiskustaan huolimatta ihan lupaava peli. Kun vähän virittelimme ohjausta sun muuta, alkoi pelissä viehättää se, että Viper käyttäytyy kuin oikea auto, joskin runsaan ylitehoisena. Kun ykkönen silmässä antaa kaasua, on auto poikittain, joten realistisesti mallatut vauriotkin tuli nähtyä.
Dodge Viperin tekijät ovat kotoisin Papyrukselta, mikä selittää simulaattorimaisen otteen ja hyvän fysiikan mallauksen, ja luonnollisesti ratti tulee tarpeeseen. Erityisesti Viperissä Microsoftin tikulla ajava voitti 99 tapauksessa sadasta.
Dodgella rällästelyn loppuvaiheessa alkoi ajosuorituksissa esiintyä ajankohdasta ja polttoaineteknisistä syistä johtuvia hä
iriöitä, ja rattiväsyneinä pistimme kisat poikki. Muutama urhea jaksoi pikku nokosten jälkeen katsoa vielä Häkkisen voiton. JiihaazzzZZZZZ....
Tasaista laatua
Vaikka pisteistä voikin saada toisenlaisen kuvan, kokonaiskäsitys kaikista rateista oli positiivinen. Yhtään selvää floppia ei joukossa ollut, vaikka useimmissa onkin joitain huonoja ominaisuuksia. TM:n Formula 1:ssä on huonot polkimet, Sprintissä liian kapea väli polkimissa, ACT:n polkimet kirskuivat ja viikset olivat hervottomat. Ultimate Per4merin force feedback -efektit olivat aivan liioitellut ja ratti kolkon muovinen. Microsoftin soikio-ohjain on toiminnoiltaan erinomainen ja toimiva, mutta siitäkin löytyy haukuttavaa: hinta on hirveä. Tosin sekä Logitechin että Thrustmasterin hinnat näyttävät pyörivän samoissa lukemissa, 1200_1300 markan paikkeilla.
Entäpä force feedback? Se itse asiassa sopii rattiohjaimiin. Kädessä nytkivä ilotikku ei autopelissä synnytä kuin vääriä mielikuvia, mutta kääntyilevä, tärähtelevä ja vastaanvääntävä ratti lisää luonnonmukaisuutta. Sääli, että muun muassa Logitechin ja Thrustmasterin force-ratit eivät ehtineet ilmestyä ajoissa, joten palaamme asiaan myöhemmin.
Kannattaako satsata satoja markkoja, jopa yli tuhat markkaa, yhteen pelityyppiin soveltuvaan peliohjaimeen? Jos Need For Speediä ja Carmageddoneita realistisemmat ajopelit kiinnostavat, kyllä se kannattaa. Ajotuntuma kunnon ratilla ja polkimilla antaa pelille täysin oman ilmeensä, vaikka pöytään olisi kiinnitetty tämän testin halvoin tahi viimeiseksi jäänyt ratti.
Ratit
ACT Labs
www.actlabs.com
Testikappale: ACT Labs
ACT Labsin kehuttu ratti on toiminnaltaan hyvää keskitasoa, ja ratin keino-keinonahkapäällystys loi tunnetta laadusta. Kiivaassa tiimellyksessä viikset eivät ikinä löytyneet sieltä mistä piti: sormien kohdalta. Ne olivat myös niin herkät, että silloin tällöin ottivat komennon kahteen kertaan.
Polkimista emme hirveästi pitäneet. Isona miinuksena polkimet kirskuivat ja ottivat vastaan heti laatikosta purettuna, mikä huononsi tuntumaa oleellisesti. Maaginen CRC auttaa.
ACT Labsin kiinnityssysteemi on luvattoman heikko. Säätelyvara on mitätön ja lukituskiekkoja sai vääntää tosissaan. Vähänkään ohuempaan pöytälevyyn (tai paksumpaan) tämän ratin kiinnitys ei onnistu.
Ratissa on muuten se erikoisuus, että siinä olevan moduulin vaihtamalla se muuttuu myös PlayStation- tai Nintendo64-ratiksi.
Hyvää
Muheva pulska ratti.
Huonoa
Kehno kiinnityssysteemi.
Vaihdeviikset eivät tuntuneet osuvan käteen.
Polkimet aika kehnot.
Vie turhan paljon pöytätilaa.
Microsoft Force Feedback
Testikappale: Microsoft
Microsoftin ratti oli joissain osa-alueissa murskaavan ylivoimainen, joissain vain paras. Ratti sinänsä on hyvin muotoiltu, ja nappulat oikeissa paikoissa, joskin vaihdenapit voisivat olla pikkuisen isommat.
Mikä tärkeintä, force feedbackilla tai ilman ratin ajotuntuma on timantintarkka. Se ilmeisesti käyttää muista Microsoftin ohjaimista tuttua optista tekniikkaa, joten kalibroinnilla ei siis ole edes mahdollisuutta vaellella. Force feedbackin saa päälle ja pois ratin keskellä olevasta nappulasta, mutta ilman FF-keskitystä ratti on epärealistisen löysä. Ratin jäykkyyden säätö ohjauspaneelista on erittäin hyvä idea, jota muut rattien valmistajat toivottavasti tajuavat matkia.
Polkimien liikeradat olivat sopivan, mutteivät liian pitkät, eivätkä polkimet liukuneet pitkin lattiaa. Miinuksena ne ovat yhden akselin "joko/tai"-mallia, eli kaasu ja jarrut eivät toimi samaan aikaan.
Kiinnitys ei vie paljon pöytätilaa, ja ratin pikakiinnityksestä saisivat kaikki valmistajat ottaa oppia: ratin kiinnitys pöytään vie noin viisi sekuntia ja ratti pysyy paikallaan. Säätövaraa näyttäisi riittävän paksumpaankin pöytään ja sen "jalanjälki" on todella pieni, eli ei vaadi hirveästi pöytätilaa.
Mitä force feedbackiin tulee, tämä on se ratti, johon kaikkia muita tullaan vertailemaan. Ratti käyttää äänestä päätellen rataspohjaista koneistoa, ja efekteissä voisi olla vähän enemmän voimaa. Mutta efektit toimivat silloin kuin pitää, niin kuin pitää. Varsinkin Colin McRaessa hyvin toteutettu force feedback oli piste i:n päälle, ja Dodge Viperissäkin efektit tukivat peliä. Huomaa, että feedback ei toimi joystick-korttien kanssa, vaan vaatii portilta myös MIDI-virityksen, kuten äänikorttien tikkuporteissa on.
Microsoftin ratti on vähän hinnakas. Olisi pirun hyvä, jos siitä ilmestyisi muuten samanlainen, mutta force feedbackiton ja halvempi versio.
Hyvää
Tarkkuus.
Jämäkän kompakti rakenne.
Jäykkyyden säätö ohjelmallisesti.
Toimi hyvin kaikkien pelien kanssa.
Huonoa
Hinta.
Force feedback saisi olla voimallisempi.
Thrustmaster Formula-1
www.thrustmaster.com
Testikappale: Toptronics Oy
Vuosi sitten tämä ratti oli vielä huipputasoa, mutta nyt ovat uudet mallit, pikkuveli Sprint mukaan lukien, ajaneet ohi. Itse ratissa ei ole mitään vikaa halvahkon muovista ulkonäköä lukuunottamatta. Vaihdekeppi jakoi pisteitä, koska osa piti ja osa ei. On mielipidekysymys, pitääkö vaihteiden vaihtoa viiksillä parempana kuin vaihdekepillä.
Isoin ongelma on polkimien kammottava tuntuma. Polkimet ovat turhan pystyssä ja niiden liikerata on kerta kaikkiaan liian pitkä, jolloin jalat rasittuvat suhteettomasti. Mikä pahinta, pystyssä olevia polkimia joutuu kengittämään enemmän vaaka- kuin pystysuunnassa, jolloin polkimet liukuvat herkästi pitkin lattiaa. Ongelman voi korjata pulttaamalla polkimet lattiaan, mutta kenen kotiväki suostuu parketin tärvimiseen?
Kiinnityssysteemi oli toiseksi paras yhdessä Sprintin kanssa. Ratti pysyy pöydässä muovisilla leuoilla, ja jonkin tapaista pikakiinnityssysteemiäkin oli tapailtu. Ratin saa pöytään kiinni ja siitä pois nopeasti ja tukevasti, joskaan aivan niin näppärä systeemi ei ole kuin Microsoftin ratissa.
Tämä ratti on pohjana myöhemmin ilmestyville force feedback - ja digitaalimalleille.
Hyvää
Vaihdekeppi.
Huonoa
Vaihdekeppi.
Polkimet.
Thrustmaster Sprint
www.thrustmaster.com
Testikappale: Toptronics Oy
Thrustmasterin Sprint on valmistajan halpaohjain, joka kuitenkin toimii jopa paremmin kuin isoveljensä. Hinta-laatusuhteeltaan ratti pesee Formula 1 -ratin selkeästi. Rattiosa on muuten identtinen, mutta koppa on paljon pienempi, ja vaihdekahvan asemasta siinä on viikset, jotka ovat mukavammat käyttää kuin ylös ja alas liikkuva vaihdekeppi.
Sprintin polkimet näyttävät lelumaisilta, ja niiden etäisyys toisistaan on ainoastaan viitisen senttiä. Siitä huolimatta ne toimivat tarkasti ja tuntuma on jopa parempi kuin isossa veljessä. Kaizun mielestä polkimet ovat liian pienet ja liian lähellä toisiaan, Joonaa häiritsi jonkin verran ratin kehän pieni halkaisija.
Thrustmaster Sprint herätti positiivisempia viboja kuin isoveljensä, joskin sitä vaivaa sama halvan toteutuksen vaikutelma. Pöytään ratti kiinnittyy muovileuoilla.
Hyvää
Hinta/laatusuhde.
Viikset.
Polkimet.
Huonoa
Pienet ja ahtaat polkimet.
Ultimate Per4mer UP-300 Force Feedback Wheel
www.per4mer.com
SCT Internation
al
Testikappale: MTL-Trade
Hinta: 1250 mk
Per4mer näytti leluratilta mittaristotarroineen, mutta oli itse asiassa ulkonäköään parempi. Ratti näyttää enemmän Flight Simulator 5 -ohjaimelta kuin autonratilta, ja nappuloita tikussa on suorastaan liikaa. Ratissa ei myöskään ole kumipäällystystä kuten muissa.
Ratissa on runsaasti näppäimiä, mutta varsinaista vaihdesysteemiä ei ole lainkaan. Kaksi näppäintä on tietysti helppo asentaa vaihteiksi, mutta olisimme toivoneet vaihteiden vaihtoon nimenomaan sitä varten tarkoitettuja näppäimiä.
Rattina Per4mer on ihan OK, ongelmana tosin ratin liian iso liikerata. Grand Prix Legendissä moinen ei haitannut, mutta vähänkin rivakampaa kääntelyä vaativammissa peleissä kyllä. Jos käytettävä peli ei tue force feedback -ominaisuutta, ei ratti keskity itsestään. Polkimet ovat varsin hyvät.
Ratti kiinnitetään pöytään hötöisillä muoviruuveilla, joista toinen ei kestänyt edes koko iltaa, mutta meni rikki onneksi vasta testin loppupuolella. Ovatko metalliruuvit liikaa pyydetty?
Mutta se force feedback... näin jykevää rytinää ei ole ennen koettu edes pelihalleissa! Colin McRaen jytistys sai pöydällä olleen polttoainepullon kaatumaan ja kädet tunnottomiksi. Need For Speed III:ssa ratti melkein lensi törmäyksissä käsistä, ja sitä sai myös vääntää hartiavoimin. (Kai tämän hintaluokan autoissa luulisi olevan ohjaustehostin?)
Vaikuttava tekniikka menee vähän hukkaan. Ensinnäkin se on niin ylikorostettu, että se haittaa pelaamista: rattia saa vääntää oikein voimalla ja esimerkiksi Colin McRaessa ratti hillui kuin heikkomielinen vielä senkin jälkeen, kun auto oli ollut jo pitkään maalissa.
Toiseksi rajapintana on I-Force, eli sekä tuessa että yhteensopivuudessa on ongelmia. Vain osa force feedback -peleistä on I-Force-yhteensopivia, silloinkin usein rajotetuin tai oudosti toimivin efektein. Need For Speed III tarjosi rajoitetut efektit ja Viper Racing ei mitään. Need For Speedissä force feedback vielä häipyi ja palaili salaperäisesti kesken ajelun, ja osannette kuvitella, mitä tapahtuu kun raskaasti vastaan haraava ratti yhtäkkiä löystyy (tai päinvastoin). Colin McRaessa ratti tärisi niin että kädet puutuivat, ja aiheuttaja oli auton moottori eikä tie. Microsoftin ratissa taas juuri tien epätasaisuus täristeli rattia.
Mukana tulee Sega Rally force feedback -tuella, mikä on kiva juttu, samoin kuin suomenkieliset ohjeet. Efektien voimakkuuden säätö on hankalaa, sillä säätö löytyy ainoastaan asennuslevykkeellä olevalta setup-ohjelmasta. Itse kalibraatioruudusta tätä ei voi tehdä. Säätely vaatii lisäksi tikun irtirepimistä ja paikalleen kiinnittämistä.
Kokonaisuutena Ultimate Per4mer Force Feedback jätti itsestään ihan positiivisen kuvan, ja sen force feedback ansaitsee kunniamaininnan silkasta raa'asta voimastaan.
Hyvää
Voimakas force feedback.
Kelpo polkimet.
Huonoa
Hinta.
Jopa liian voimakas force feedback.
Yhteensopivuus.
Ohjelmisto.
Lelun oloinen.
Jenkkiratti istuu käteen
Jos raha ei olisi edes hidaste, ostaisin tältä istumalta Microsoftin ratin. Pisteitä tuijottamalla voisi kuvitella sen olevan täydellinen, mutta se ei aivan pidä paikkaansa. Force feedback -efektit saisivat olla voimakkaampia ja polkimetkin ovat hieman turhan löysät. Microsoftin ratti kuitenkin toimi heittämällä kaikkien pelien kanssa ja sen ajotuntuma oli erittäin tarkka.
En millään tottunut Thrustmaster Sprintin aneemisen pieniin polkimiin, ohueen rattiin ja ohjaustuntumaan, joka tuntui kuin ratti olisi kiinni kuminauhoilla. Sama ohuen kumimainen tuntuma vaivasi myös Thrustmasterin kalliimpaa F1 Racing Wheeliä. Sen toinen ongelma olivat liian pystyt polkimet, eikä se enää nykyisin anna riittävästi vastinetta kalliille hinnalle. Ultimate Per4mer tärisi kuin kivipora, mutta sillä ajaminen tuntui liikaa voimaharjoittelulta, joka muuttui tuskalliseksi ohuen ja kovasta muovista tehdyn ratin takia. Rajut efektit olisi varmasti kestänyt paremmin pehmustetulla ja paksummalla ratilla.
Koska en ole valmis maksamaan force feedbackista reilusti yli tonnia, valintani on massiivinen jenkkiratti ACT Labs RS, jonka tukeva ja hyvin pehmustettu ratti tuntui hyvältä käsissä, mikä on tärkeämpää kuin esimerkiksi hankala kiinnitys pöytään. Rahan arvoisena bonuksena voin lisämoduulin avulla liittää ACT Labs RS:n myös Pleikkariin.
Kaj Laaksonen
Mulle Sprintti
Minun sydämeni sykkii täysillä Microsoftin ratille, joskin se korahtaa ja pysähtyy kun mietin hintaa. Jos siitä tulee forceton malli alle tonnilla, kiidän kauppaan kuin pikajuna. Muutenkin force feedback -ratit ovat vielä liian kalliita tarjoamaansa iloon verrattuna. Kun Per4merin voima saadaan yhdistettyä Microsoftin yhteensopivuuteen, katsotaan sitten.
Vaikka muut ratit tuntuivat ajotuntumaltaan ihan eri sarjan vehkeiltä, budjettiratkaisuna heittäisin ostoskoriin Thrustmaster Sprintin. Ratti on vähän pikkuinen, mutta ihan OK. Pienet polkimet eivät minua haitanneet, ja viikset ovat rattien parhaat.
Nnirvi
Laatu yllätti
Yksikään testin rateista ei ole huono. On vähän ikävää lajitella ratit pistejärjestykseen, koska silloin heikoiten pärjännyt Per4mer näyttää onnettoman rupiselta ja Microsoftin ratti loistavalta. Tämä kärjistää asetelmaa liikaa, sillä rattien erot olivat loppujen lopuksi varsin pieniä.
Microsoftin force feedback -ratti on hyvä kaikilta ominaisuuksiltaan. Onkin sitten kokonaan toinen asia, haluaako laadusta maksaa lähes puolentoista tonnin hinnan. Myös force feedback -efektit voisivat olla ehkä pikkuisen jämäkämmät. Jos kaipaa ehdotonta huippulaatua, on MS:n ratti varma valinta. Jäämme odottelemaan Thrustmasterin vastausta force feedback -markkinoilla.
Hintatietoiselle Thrustmasterin perusratti Sprint on mainio valinta. Ratti maksaa alle puolet Microsoftin ratista, mutta on erinomaista tekoa ja toimiva paketti. Ainoa pikkumiinus tulee kovin pienistä polkimista, joihin kyllä tottuu nopeasti.
TM:n kalliimpi Formula 1 on sen sijaan pettymys. Paljon kalliimpi ratti häviää käyttömukavuudessa Sprintille. Vuosi sitten TM Formula 1 oli rattien ehdotonta kärkeä, mutta nyt (ohje)hinta-laatusuhteella mitattuna ehkä testin huonoin. Kertoopa jotain ohjainten paranemisesta.
Muut ratit olivat taattua peruskamaa. Ei pahoja floppeja, muttei toisaalta mitään maata järisyttävääkään. Kaikki ratit ovat käyttökelpoisia, mutta kun markkinoilta löytyy sekä halpa Sprint että huippulaadukas Microsoftin ratti, voi olla että kilpailijoiden myynti jää kovin vähäiseksi.
Toni Virta
Köyhät kyykkyyn
Jos kerran on tarpeeksi friikahtanut autopeleihin ratin ostaakseen, niin Make Mine Microsoft ja köyhät kyykkyyn. Mikkihiiriratti oli ainoa joka tuntui vakuuttavasti käteen oikealta autonratilta, ja toisin kuin luulisi, moottorilla tapahtuva keskitys tuntuukin vain todentuntuisemmalta näin ohjaustehostimien aikakautena. Yhdyn puheisiin forcettoman mallin tarpeellisuudesta. Ainakaan vielä ei feedbackista hirmuista iloa peleissä ole.
Muut ratit olivat periaatteessa kelpo pyöritettäviä, mutta kaikissa oli vähintään yksi häiritsevän heikko kohta. Thrustmasterin sinänsä ok ratit tuntuvat kehältään häiritsevän pieniltä ja lelumaisilta. Sprintin polkimissa on parantamisen varaa, ja F1:ssä ne ovat aivan kamalat. ACT on rattina sangen jykevä, mutta hervottoman ko
koinen kiinnitysalusta saa roimat miinuspisteet joka suhteessa. Arvoa toki lisää Pleikkari-yhteensopivuus, joten tämä lienee on järkevin valinta, jos haluaa hyvää halvalla.
Per4mer ansaitsee erityismaininnan punttisalin korvaavista force-efekteistään. Niiden jämäkkyydestä ja minun yleiskunnostani kertoo jotain se, että käsivarret olivat aamusta kipeät: no pain no gain. Muuten keskitystä vailla oleva ratti on melkoista höttöä.
JJ Vainio
