Venäläiset missasivat kolonialismin kauden, joten Moskovasta peräisin oleva Sea Dogs yllätti aihevalinnallaan. Suurin yllätyksen aihe oli kuitenkin pelin korkea laatu. Vaikka onhan siellä kokemusta piraattipeleistä.
Sea Dogs on kolonialismin kauteen sijoittuva urasimulaatio, joka tapahtuu Amazonin liepeillä olevassa, kuvitteellisessa saaristossa. Käytin sanaa urasimulaatio, koska peli on tarina Nicolas Sharpin, merille lähteneen, isänsä hylkäämän kapteeninalun noususta tuntemattomuudesta saariston herraksi.
Sea Dogs on niitä pelejä, joita tulee pelattua päivä putkeen huomaamatta. Se ei ole vain Pirates 3D, vaan se on pullollaan omaa otetta ja jopa uusia ideoita. Peli on tehty niin sujuvasti eteneväksi, että vielä yksi matka on helppo tehdä - ja sitten vielä yksi, ja sitten ollaankin enää yhden reissun päässä paremmasta laivasta... addiktiivista kamaa. Tajusin aamuneljältä viimein ankkuria laskiessani, että aamukahvini on yhä puoliksi juomatta.
Land ahoy!
Sea Dogs on yhtä paljon meritaistelusimulaatio kuin seikkailupeli, juoneen liittyvine tehtävineen päivineen ja kaupankäyntiä unohtamatta. Roolipelimäisyyttä tuovat kokemuspisteillä kehitettävät taidot.
Pelata voi Englannin, Ranskan tai vaikka Espanjankin lipun alla - tai salkoon voi vetää Jolly Rogerin. Tekemisen vapaus on melkoinen. Puolta voi vaihtaa, omia aluksia voi tulittaa, aluksia vallata, kaupunkeja ryöstää ja linnoituksia jyrätä. Rajoituksia tietenkin on, Nicolas esimerkiksi on itse Mr Puhto, joka ei lankea kaupunkeja asuttavien naisten (kaikki varattuja tai yleisiä) viekotteluihin tai tee diiliä orjakauppiaiden kanssa.
Jos käy kauppaa, pitää pelin 21 saaren osto- ja myyntihinnat tutkia tarkoin, sillä voittomarginaalit ovat aika pieniä. Jos aikoo piraatiksi ruveta, täytyy opetella miekkailu, sillä laivojen valtaamistaistelu kuvataan kapteenien välisenä miekkamittelynä torjuntoineen ja valeiskuineen - tuttua jo Piratesista. Jos haluaa selvittää pelin tarjoamia tehtäviä, pitää jutella kaupunkien asukkaiden kanssa olan takaa kuvatussa 3D-osiossa. Sea Dogsissa on yhdistetty monia pelityyppejä yllättävän onnistuneesti.
Rakas päiväkirja...
Kapteenin logi siis, kolmas marraskuuta, Tendales, eteläinen Saaristo. Edellisyö vierähti tavernassa miehistöä palkatessa. Sainpa vielä lisäksi uuden tykkimiehen edellisen räpeltäjän tilalle. Palkkakulutkin putosivat parillasataa.
Kapteenit eivät tarvitse unta, joten aamutoimina käväisen kaupassa ostamassa ruuman täyteen tekstiilejä ja sokeria sekä telakalla korjauttamassa aluksen vauriot. Kumpikin toiminta vie vain silmänräpäyksen. Varaan mukaan myös uusia lankkuja ja purjekankaita, jotta laivaa voisi korjata merellä.
Kaupungintalolta saan tehtäväkseni viedä kirjeen kuvernöörin virkaveljelle Highrockiin. Hienoa, sinne olisin mennyt muutenkin. Tarkistan vielä kalenterin ja kauhistun: liksat pitäisi maksaa huomenna, ja kukkaron pohja näkyy jo. Myyn epätoivoissani puolet kanuunankuulista saadakseni puuttuvat rovot, sillä palkan maksamatta jättäminen heikentää mainetta ja lisää kapinan mahdollisuutta. Rahapulasta ei onneksi pidä kärsiä kauan, sillä Highrock paitsi ostaa lastini kalliilla, myy halvalla kahvia, josta taas saa kivenheiton päässä Dead Islellä kovat voitot.
Kävelen portista pihalle ja varppaan saman tien takaisin alukseeni. Voisin ohjata laivani tyylikkäästi satamasta ulos, mutta koska laiskottaa, valitsen suoraan matkakohteen kartalta.
Seilailen rauhassa auringonlaskun punaamassa illassa ja ihailen laivan vieressä uivia haikaloja, kun mastosta kuuluu huuto: espanjalaisviiri tyyrpuurissa! Ylpeänä katson epäröimättä oikealle opeteltuani muistisäännön "paapuuri, starboard, vasen - kaikissa on 'a' alussa."
Kaivan esiin uskollisen kiikarini ja astun alas kannelle, jotta näkisinkin jotain, koska purjeet ovat tiellä. Vihollislaiva on iso, mutta omani on nopeampi ja ammuksia jäi kuitenkin riittävästi. Olen jo voittanut taistelun, koska iso alus on yksin ja tunnen sen jääräpäisen taktiikan.
Jos vastassa olisi pienempi alus, ampuisin siltä ensin purjeet riekaleiksi ketjupalloilla ja sitten harventaisin miehistöä haulilaukauksilla lähietäisyydeltä ennen valtausta, mutta nyt päätän vain upottaa paskiaisen. Käsken ladata tykkeihin perinteisiä rautakuulia, koska niillä on pisin kantama, ja sitten aloitan hurjan mutkitteluleikin.
Taisteluasemiin!
Taistelun kulkua on helpompi seurata kolmiulotteisesta lintuperspektiivistä. Ylälaidan tutkasta näen koko ajan alusten asemat ja asennot, tuulen suunnan ja tykkien alati aallokossa muuttuvat ampumasektorit.
Kääntelen alusta siten, että saan vuorotellen ammuttua vasemman laidan, perän ja oikean laidan tykeillä. Moinen kiemurtelu kaventaa etäisyyttä, joten vaihdan ammuksiksi pommit, jotka sytyttävätkin pian toisen laivan tuleen. Vaihdan puolipurjeille, jotta alukseni kääntyisi vikkelämmin viimeistelyn aikana.
Vihollinenkin pääsee ruikkaisemaan pari täyslaidallista, mutta heikolla menestyksellä. Purjeisiin ilmestyy reikiä, kylkeen mustunut jälki ja pari ukkoa pääsee hengestään. Pistän muistiin, että äijiä pitää muistaa palkata lisää kohdesatamassa. Onneksi perusmiehistö on nimetöntä, muutenhan sen kovaa kohtaloa voisi surra. Myhäilen vielä mielessäni, että laivakirurgin palkkaus taisi kannattaa, tappiot ovat pienentyneet selvästi edelliskuusta.
Murtuvan puun ääni herättää minut mietteistäni. Pohja sai spaniardista uuden asukin. Kiikaroin pinnalla kelluvia lastinjäänteitä, mutten jaksa käydä noukkimassa niitä ylös. Tavallista vähäarvoista moskaa, purjekangasta ja rommia.
Tunnen itseni kokeneemmaksi taistelun jäljiltä ja jaan vielä päivätyön päätteeksi viisi kykypistettä koordinaatiotaidolle, latausnopeudelle ja osumatarkkuudelle. Tuli alkaakin jo olla huomattavan tarkkaa.
Sopivan monimutkainen
Sea Dogs on tasapainotettu hyvin. Laivoja on juuri sopivasti, 21 erilaista, ja kaupankäyntiartikkeleita niitäkin vain tusina. Kontrollit ovat yksinkertaisia ja kaiken aikaavievän, kuten satamista lähtemisen ja niihin saapumisen voi pikakelata. Taisteluissakin voi ajan kulkua nopeuttaa, jolloin pitkät takaa-ajot sun muut lyhenevät joiksikin minuuteiksi.
Urputtamisen aiheita löytyy oikeastaan vain selän takaa kuvatuista kohtauksista, joissa ohjaus on tökerö. Kuvakulman saa siirrettyä myös hahmon silmiin, mutta se vain vaikeuttaa ohjausta entisestään. Kaupungit eivät onneksi ole suuren suuria. Miekkailuosio on toinen hankala tapaus, sillä ilman quicksaven kanssa räpeltämistä en pärjännyt siinä laisinkaan.
Nicolaksen kehitys tapahtuu tasoissa, jotka määräävät muun muassa sen, minkä kokoista laivaa voi komentaa. Jos valtaa kyvyilleen liian ison laivan, saa kovat miinukset taitoihinsa. Helppo, mutta kallis tapa kohottaa taitojaan on palkata eri alueiden spesialisteja, upseereja, laivaansa. Försti mahdollistaa kaapatun laivan ottamisen mukaan matkaan ja sitä rataa.
Ulkonäöllisesti Sea Dogs on kelvollinen. 2D-grafiikka on hyvää ja meritaistelut hienoja, mutta laivoissa ei ole näkyvää miehistöä puuhastelemassa ja kaupunkien arkkitehtuuri on yksinkertaista laatikkoa. Saaret puolestaan ovat komeita katsella, ja jokaisella on oma tyylinsä.
Tärkeintä kuitenkin on, että grafiikka toimii: kun on myrskyävällä merellä, seisoo laivansa sateen piiskaamalla peräkannella ja kiikaroi takaa lähestyvää vihaista sota-alusta, jonka aallot välillä peittävät kokonaan näkyvistä, voisi tunnelmaa leikata veitsellä. Lankut ja köydet narisevat, aallot loiskivat, salamat iskevät ja adrenaliini jyllää.
Jatkoa tulossa
Musiikki on klassista, kuorolla terästettyä ja korkealaatuista, mutta siihen kyllästyy nopeasti, koska kappaleita on vähän ja latauksien ajaksi musiikki vieläpä pätkii rumasti.
Päivitys on pakollinen, sillä se korjaa lukuisia bugeja ja tuo peliin uusia ominaisuuksia. Värimäärät yltävät vain 16 bittiin, joten pärskeet, savu ja läpinäkyvä veden pinta ovat välillä ruman laikukkaita. Resoluutiota saa 1280x1024:ään asti ja koko ruudun antialiasointi toimii, mutta mopokortillani hidasti jo liikaa.
Parantamisen varaakin pelissä on paljon. Jo mainitun näkymättömän miehistön lisäksi pelistä puuttuu satama-alueilla talsiminen sekä venematkat laivasta maahan ja takaisin. Esimerkiksi autiolle saarelle, jossa ei ole satamaa, ei voi rantautua etsimään isoa ruksia maasta. Tykit ovat ainoat ruutiaseet, lähitaistelut käydään aina miekoin eikä tähtitaivas näytä aidolta.
Sea Dogs on kuitenkin niitä pelejä, joita on puutteistaan huolimatta pakko suositella. Aikakauden tunnelma on käsinkosketeltava. Paras uutinen kuitenkin lienee, että Sea Dogs 2 on jo tekeillä.
83
