Serious Sam 2 on hengästyttävän nopeatempoinen toimintapeli, jossa on ymmärretty korvata vihollisten laatu massalla.

Juonta Sam ei edes kaipaisi, mutta Croteam on väkertänyt turhaa tarinaa. Planeetta Hevonqcilla asustaa pienien sinisten, piipittävien kääpiöiden kansa. Heidän mahtiamulettinsa on pirstottu päreiksi ja pahat mörrimöykyt pitävät palasia pantteinaan.

Samin tehtävä on tappaa kaikki ja palauttaa amuletti kasaan. Miksi minkään tämän pitäisi kiinnostaa edes karvan vertaa, jää epäselväksi. Jaloissa meuhaavat siniset tontutkin pistäisi mieluummin samaan läjään mörrimöykkyjen kanssa.

Takaisin juurille

Jos unohtaa typerän juonen, keinotekoiset tavoitteet ja läpeensä surkeat kenttien välissä viljellyt välianimaatiot, käteen jää oiva räiskintä. Serious Sam 2 on yksinkertaisesti hauska, sillä toiminta on lähes tauotonta ja hienovarainen hiippailu tyystin unohdettu. Jalat käyvät kuin ompelukone ja tähtäin hyppii nonstoppina hirviöstä toiseen.

On paljon kivempi lahdata pari tusinaa örkkiä tupla-uzilla kuin tykittää hissuksiin osumapisteitä pois kestopahikselta. Kyllä Samissa isojakin hirviöitä on, talon kokoisia robohämähäkkejä sun muita, mutta ne ovat sivuroolissa.

Uusia graafisia kikkoja, bumpmappeja, heijastuksia sun muita on käytetty aika säästeliäästi, mutta lopputulos on hyvä. Sam 2 ei mullista maailmaa grafiikallaan, mutta on hemmetin nätti. Kokeilin pelata myös speksien alarajoilla olevan kannettavan kanssa ja grafiikka pyöri ok, kunhan vähän pudotti herkkuja.

Kentät ovat juuri sopivan kokoisia ja kauniin värikkäitä. Hommassa on vaihtelevuuden tuntua ihan ympäristön tyylien runsauden ansiosta, vaikka uusia jippoja tuleekin vastaan aika harvakseltaan. Suvantokohtia on harvassa, yleensä seuraava hyökkäysaalto ilmestyy edellisen palasten vielä lennellessä ilmassa.

Äänet ovat selkeästi heikoin osa-alue. Pyssyt ääntelevät ponnettomasti, hirviöt ärisevät vaisusti ja musiikki on täysin turhanpäiväistä. Sam viskoo pari hyvää herjaa, mutta sitten herne alkaa sutia tyhjää ja one-linerien runsaudensarvi ehtyy. Kamalinta ovat välianimaatiot, sillä ääninäyttelijöinä ovat ilmiselvästi toimineet tuotantotiimin perheet ja tuttavat.

Pyssykkää ja menopeliä

Asevalikoima on tylsän perinteinen. Päivän menusta löytyvät haulikko, uzi, pistooli, raketinheitin, tarkkuuskivääri, kranaatteja ja muuta perustauhkaa, mutta erikoisuuksien lista on kovin lyhyt. Räjähtävät papukaijat eivät edes hymähdyttäneet. Aseiden tasapainotus ontuu. Heti alkumetreillä jaettava haulikko on tarkka niin pitkälle kuin pelissä näkee, eli jos vihu näkyy pikku prötönä horisontissa, siihen osuu haulikolla. Ei näin.

Joskus voi istahtaa kulkuvälineeseen. Liskolla ratsastus, ufolla ja liitokoneella lentely sekä kiinteät tuliasemat tulevat tutuiksi. Ihan kivaa vaihtelua, vaikkei idea enää ole tuore. Epätuoreita ja epäonnistuneita ideoita ovat myös laatikonkanniskelupuzzlet ja tasohyppelykohtaukset, jotka eivät lainkaan sovi peliin. Luojan kiitos niitä on vain pari.

Co-op pelastaa

Serious Sam 2 on yksinpelinä semmoinen ihan kiva, mutta vähän tyhjänpäiväinen tuotos. Pelastava pointti on Samin moninpeli, joka on loistava.

Typerät quakit saisivat ottaa mallia: moninpelissä pelataan yhteistyönä yksinpelin kentissä. Vihujen määrää on toki lisätty, joten kekkerit ovat ennennäkemättömät. Oikeastaan räiskintäpelin arvonimi pitäisi takautuvasti poistaa kilpailijoilta, sillä Samissa lyijyä on ilmassa enemmän kuin missään pelissä aiemmin.

Suupielet ovat kestovirneessä, kun sellaiset seitsemän Samia juoksee liipaisimet pohjassa miniguneineen alueen läpi. Kaikki vastus muuttuu mössöksi sekunnissa. Välillä tuntuu kuin juoksisi kohti punaista usvaa, sillä horisontti peittyy ilmassa lentävään hirviömehuun. Kaikkinainen hienostelu on armeliaasti unohdettu ja kentät vaihtuvat tiuhaan tahtiin. Niitä on valtavasti, ainakin 42 kappaletta, eikä lagi hirveästi co-opissa haittaa. Kun vielä peliseuraakin löytää sisäänrakennetulla asiakasohjelmalla, tässä on syksyn räiskintäsuosikkini.

Enpä ole pitkään aikaan viihtynyt näin hyvin puhtaan toiminnan ääressä. Samia voi pelata yksin pikapaloina lyhyiden kenttien ansiosta ja moninpelinä Sam uudelleenmäärittelee sanan räiskintä. Sam ei varmasti vetoa kaikkiin, mutta minulta sen älyvapaa mesoaminen veti polvet veltoksi. Ase- ja äänipäivitys olisi kyllä enemmän kuin paikallaan.