Jumalat ovat jälleen tukkanuottasilla ja maan vähäiset raatajat saavat kärsiä seuraukset Settlers-sarjan neljännessä osassa.
Ukko Ylijumala kyllästyy röyhkeään ja vallanhimoiseen vähempää jumaluutta edustavaan Morbukseen ja karkottaa tämän rangaistukseksi maailmankaikkeuden kaameimpaan kolkkaan: maapallolle. Morbus vihaa kaikkea vihreää ja aloittaa heimoineen taistelun vihreyttä ja maan muita heimoja vastaan. Miten mahtaa käydä?
Näpertelystrategiat elävät yhä ja Settlers on ollut tasaisen suosittu koko elinkaarensa ajan. Ensimmäinen Settlers, joka tunnetaan myös jenkkinimellä Serf City, oli genren edelläkävijöitä ja saavuttikin kohtalaisen suosion. Kakkososa Settlers II: Veni, Vidi, Vici jatkoi edeltäjänsä jalanjäljissä ja toi parannuksia grafiikkaan sekä muutamia uusia ideoita. Settlers III toi mukanaan jumalteemat, erilaiset kansat ja monenmoisia muita uudistuksia.
Settlers IV jatkaa nyt tekniikaltaan samoilla linjoilla kuin kolmososa, juonielementit ja yksityiskohdat vain ovat hiukan muuttuneet ja grafiikkaa on entisestään parannettu. Mukana on tavanomaisen moninpelin lisäksi myös Blue Byten serverillä toimiva internet-peli.
Suo, kuokka ja Jussi
Pelin tarkoituksena on luoda ja rakentaa valitsemalleen heimolle menestyvä siirtokunta. Yhteisö tarvitsee kasvaakseen ja kukoistaakseen toimivan tuotantorakenteen. Niinpä luonnonvarat on valjastettava hyötykäyttöön. Vuorilta louhitaan malmeja ja kiveä, kun taas maa, metsät ja vedet tarjoavat viljaa, puuta ja riistaa. Raaka-aineet jalostetaan eteenpäin hyödykkeiksi: kasvatetaan karjaa ravinnoksi ja valmistetaan työkaluja ja aseita.
Peruskansalaiset erikoistuvat erilaisiin tehtäviin sen mukaan, mitä halutaan tuottaa. Ammattikuntia on lukuisa määrä tavallisista kantajista metsureihin ja kivenhakkaajiin, maajusseista leipureihin ja teurastajiin ja geologeista kaivosmiehiin. Valtakunnan turvallisuudesta ja laajenemisesta pitää huolen sankka sotilasjoukko. Naapureiden onnesta voi saada osansa käyttämällä varasta, joka vie mukanaan haluttuja hyödykkeitä. Mukana on myös luonnonantimia pyytävä metsästäjä ja uusina tulokkaina puutarhuri sekä moninpelissä käytettävä sabotoija.
Pappi pitää huolen asukkaiden henkisestä hyvinvoinnista sekä pitää jumalat tyytyväisenä ja auttaa sotilaita maagisilla kyvyillään. Jumalille uhrataan alkoholia, jota vastaan papit saavat mannapisteitä (aivan oikein, mannaa ei manaa). Mannaa vastaan saa taikoja, jotka ovat eriarvoisia ja käyttökelpoisia vaikkapa oman hyvinvoinnin parantamiseksi tai taistelussa vihollista vastaan.
Tuotanto ja jatkojalostus on pidettävä tarkoin tasapainossa, jottei mikään tärkeä osa-alue kärsisi. Valtakunnan laajeneminen kun vaatii niin rakennusmateriaaleja työläisille kuin aseita sotilaille - ja näitä ei tipu jos kaivosmiehet kärsivät nälästä. Yhtälailla tärkeitä ovat työkalut, joten raudantuotannosta on huolehdittava. Rahalla saa ja hevosella pääsee, joten kulta on jokaisen valtakunnan vaurauden perusta, jolla saa lisäksi hankittua silmänruokaa heimolaisten iloksi ja moraalin ja ryhmähengen kohottamiseksi.
Yksin tai kimpassa
Yksin pelaavalla on valittavanaan kolme eri pelimoodia: Kolme kansaa, vapaa kartta ja Dark Tribe. Heimonsa voi valita kolmesta eri kansasta: roomalaisista, viikingeistä ja mayoista. Jokaisella heimolla on omat erityispiirteensä mitä tulee arkkitehtuuriin, aseistukseen, armeijan erikoisyksiköihin, kotieläimiin, alkoholijuomiin tai uskonnollisiin loitsuihin.
Tarjolla on kolme tehtävää jokaiselle kansalle. Maailmansa kartan voi myös luoda itse ja säätää sille haluamansa resurssit, melkein kuin alkuperäisessä Settlersissä, jossa valittiin kartalta siirtokunnan paikka geologin antamien tietojen perusteella.
Dark Tribe, Pimeä kansa on alennetun Morbus-jumalan johtama heimo, joka vihaa vihreyttä ja tuhoaa kaiken vihreän maan sieltä minne levittäytyy. Pimeän puutarhurin kylvämä varjoruoho imee maasta kaiken voiman ja jättää kuihduttuaan jälkeensä paljaan, hedelmättömän maan. Pimeän kansan päämaja on Pimeyden temppelissä, josta pimeys ja tuho levittäytyy kaikkialle ympäröivään maailmaan.
Pimeä kansa ei levittäydy tavalliseen tapaan alueitaan rakentamalla vaan yksinkertaisesti tuhoaa kaiken elämän maaperästä, jossa ei sen jälkeen voi kasvattaa mitään eikä rakentaa edes rakennuksia. Tämän jälkeen maa alkaa kasvaa pimeyden sieniä, joista pimeä kansa saa mannaa armeijansa kasvattamiseen.
Tavallinen sotamoraali ei päde näihin pimeän sotilaisiin, jotka eivät kaihda keinoja taistelussa muita heimoja vastaan. Osansa tuhosta saavat sotilaiden lisäksi myös siviilien rakennukset. Temppelin shamaanit voivat taikoa muiden heimojen työläisistä tahdottomia orjia sienifarmeille.
Pimeää kansaa vastaan voi taistella vain tuhoamalla sieniviljelmät puutarhurin avulla ja lopulta tuhoamalla Pimeyden temppelin. Touhu voi tuntua toivottomalta, mutta ehkäpä pimeällä kansallakin on heikot kohtansa... Kampanja tarjoaa kaikkiaan 12 tasoa taistelua leviävää pimeyttä vastaan.
Sota ja rauha
Vaikka Settlers IV on näennäisesti rauhanomainen söpöilystrategia, se on kuitenkin yhtä lailla valloitus- ja sodankäyntipeli. Pelissä ei voi menestyä, ellei pysty pitämään naapureita pois kimpustaan ja mielellään hiukan polvillaankin.
Sotajoukot on pyritty pitämään mahdollisimman yksinkertaisina ja ne koostuvatkin vain miekka- ja jousimiehistä, joiden rooli on selvä kaikille. Lisäksi joukkueenjohtajat pitävät miesten moraalia korkealla ja antavat pelaajan puolesta käskyjä koko komennossaan olevalle kaartille.
Kansojen erityispiirteenä on kullakin oma erikoisyksikkönsä, joka hyödyttää armeijaa omalla tavallaan. Roomalaisten välskäri paikkailee haavoittuneita, mayojen puhallusputkimiehet halvaannuttavat vihollissotilaita paikoilleen ja viikinkien kirvessoturit pitävät huolen vihollisen murskaamisesta lähitaistelussa. Kaikki eri sotilastyypit koostuvat kolmesta vahvuudesta, jotka ovat erihintaisia. Sotilaat tarvitsevat riittävästi aseita sekä parakit asuin- ja treenauspaikoikseen.
Kansallisina erityispiirteinä heimot voivat rakentaa myös sotalaivoja ja sotakoneita. Viikinkien erikoisuutena on Thorin vasara, valtava maaginen ase, joka iskee vihollisjoukkoihin tuhoisia salamoita. Roomalaisten valttina on vanha kunnon katapultti ja mayat luottavat ruudilla tulipalloja sylkeviin tykkeihinsä.
Itse taistelu sujuu tuttuun tapaan sotilaskohteisiin hyökkäämällä. Hyökkäykseen voivat osallistua kaikki yksiköt, mutta vain miekkamiehet voivat vallata vihollisen rakennuksen. Sotajoukkojen liikuttelua on helpotettu ja koko joukon saakin siirrettyä haluamaansa kohteeseen valitsemalla hiirellä laajalta alueelta kaikki sotilaat. Erikoisnäppäimillä voi esimerkiksi valita vain tietyntyyppiset sotilaat tai ryhmittää joukot numeronäppäimien taakse, joten joukkojen järjestely ja liikuttelu sujuu näppärästi.
Ruusut ja risut
Settlers IV ei loppujen lopuksi ole juuri muuta kuin siloitellumpi versio kolmosesta, vaikkakin kampanjamoodin juoni miellytti minua enemmän kuin kolmososan jumalten välinen taistelu. Pelin ohjaustoimintoja on paranneltu ja hiottu. Nyt mukana ovat kauan toivottu zoomaus ja pelin nopeutus. Ohjauspaneelien pikkutarkat säädöt tuntuvat sen sijaan liioitelluilta ja tosipelissä suorastaan turhilta. Jos jotakin raaka-ainetta tarvitaan äkkiä, ei auta leikkiä prosenttien kanssa vaan vääntää kerta kaikkiaan tuotanto sataprosenttiseksi muiden kustannuksella.
Grafiikka on entistäkin pikkutarkempaa ja todella kaunista - ja söpöä. Joet solisevat, puut huojuvat tuulessa ja hellyttävät puput ja bambit kirmailevat metsissä. Pikkumiesten tekemisiä unohtuisi ihastelemaan pitemmäksikin aikaa, ellei olisi kukoistavaa valtakuntaa rakennettavana. Taistelut ovat edelleen harvinaisen verettömiä ja sööttejä miekanheilutteluja, joiden tuoksinassa hävinneet osapuolet possahtavat eteerisinä enkeleinä ruumiistaan.
Musiikki on tuttuun tapaan ikuisesti jatkuvaa melodiaa, joka alkaa pian soida päässä vuorokauden ympäri. Muut äänet liittyvät työläisten puuhasteluun: kilkettä ja kalketta, meren kohinaa ja joen solinaa.
Toimivan valtakunnan rakentaminen ja pikkumiesten ohjailu tempaa mukaansa tuntikausiksi. Alkuunpääsemisessä auttaa pätevä tutoriaali, joka ohjaa pelin perusteisiin muutama osatekijä kerrallaan. Dark Tribe -kampanjamoodi ja vapaasti valittavalla kartalla pelaaminen tuovat toivottua lisäikää ja haastavuutta peliin. Moninpeli tarjoaa vielä uudenlaisia haasteita.
Settlers IV on edelleen se vanha kunnon Settlers, vaikkakin hiukan viimeistellympi ja nätimpi. Monet aikaisemmin harmittaneet puutteet on nyt korjattu, mutta mitään varsinaista uutta ei ole keksitty sitten kolmososan. Tämäkin versio miellyttää taatusti hiukan hidastempoisemman ja vähemmän sotimista vaativan strategian ystäviä - ja tarjoavathan sentinmittaiset ahertajat inhimillistä otetta muuten usein niin kliinisenoloisiin strategiapeleihin.
MONINPELI
LAN, Internet (Blue Byte Game Channel) 8 pelaajaa
Kavereiden kanssa voi viedä settlerit uusiin ulottuvuuksiin joko lähiverkossa tai Blue Byten serverillä, jonne pääsee kätevästi suoraan pelistä klikkaamalla, kunhan nettiyhteys on auki.
Moninpeli tarjoaa monta uutta pelistrategiaa, joita yksinpelissä ei ole. Valittavana on niin konfliktimoodi kuin yhteistyökin pelaajien välillä. Lisäksi voi pelata itsensä pistesijoille Blue Byten ranking-listoilla, kilpailla toisia pelaajia vastaan suorittamalla sama tehtävä nopeammin tai paremmin identtisellä kartalla tai vain rakennella rauhassa sitä maailman parasta siirtokuntaa...
85
