Fryhtanit, hirmuiset persoonattomat hirviöt uhkaavat ihmiskunnan hyvinvointia. Seitsemän muinaista kansaa nousee taistoon kauhistuksia ja siinä sivussa toisiaan vastaan.
Interactive Magicin julkaisema Seven Kingdoms mainosti itseään Civilization 2:n ja Warcraftin risteytyksenä, mitä se jossain määrin olikin. Ihan kiva, omaperäinen peli oli liian omaperäinen sekä graafisesti valju, ja se jäi kulttipeliksi. Kakkonen säilyttää formaatin mutta panostaa grafiikkaan.
Seven Kingdoms kakkonenkaan ei suostu valumaan mihinkään ennalleen asetettuun muottiin. Se on tosiaikastrategia, mutta erilainen sellainen. Pelaaja astuu joko jonkun ihmis- tai fryhtaanirodun housuihin. Normaalista rakenna & rankaise -mallista poiketen harrastetaan lisäksi diplomatiaa ja vakoilua, ja pidetään valtakunnan taloudesta huolta. Tosin yksinkertaisesti, mutta kuitenkin.
Diplomatia on rajoittunutta mutta toimivaa. Kiristyksen, sodanjulistuksen, kiristyksen ja rauhananelun lisäksi solmitaan kauppasopimuksia, jotta tavara kulkee valtakunnasta toiseen. Ainut kerättävä resurssi on kaivoksista louhittava malmi, joka sekin muutetaan rahaksi. Rahan lisäksi toinen ja hyvin tärkeä resurssi ovat ihmiset, sillä tavallisesta kansasta värvätään sotilaat ja työläiset. Ihmisten määrä rajoittaa armeijan kokoa, sillä jos koko kansan värvää taistelukentille, ei ole ketään tekemässä heille ruokaa ja kuninkaalle rahaa. Myös kansan moraalia pitää pitää yllä, etteivät he kapinoi. Tämän tasapainon ylläpitäminen on Seven Kingdoms 2:n koukku.
Kaikki tiet Roomaan
Kaupungit ovat Seven Kingomsin rakennuksista tärkeimpiä. Niistä saadaan työvoimaa kaikkiin muihin rakennuksiin sekä sotilaita koulutettavaksi linnakkeisiin. Jokaisen kaupungin viereen kannattaa rakentaa linna ja käskeä sinne hyvä kenraali plus sotilaita vartioon, tämä pitää kaupungin moraalin ylhäällä. Näin voi myös valloittaa kaupunkeja muutenkin kuin miekalla. Viholliskaupungin viereen rakennettu linna puolestaan laskee kaupungin moraalia, kunnes koko kaupunki loppujen lopuksi vaihtaa omistajaa. Valtausta voi nopeuttaa lahjomalla kaupunkia rahalla tai heiluttamalla säilää.
Kaivokset tuottavat malmia, jota tehtaat muuttavat hyödykkeiksi, jotka myydään torilla, mistä tippuu rahaa kukkaroon. Rahaa menee rakennusten ylläpitoon, joukkojen kouluttamiseen ja palkkasotureiden värväämiseen. Palkkasotureiden kohtauspaikka on majatalo, pelin ainut rakennus joka ei vaadi työvoimaa. Tieteen tornissa kehitetään uutta teknologiaa ja parannetaan sotilaiden sekä vakoojien menetelmiä. Keksinnöt säilyvät kampanjassa tehtävästä toiseen, joten pyörää ei tarvitse keksiä erikseen joka kerta. Sotatehtaassa rakennetaan piirityskoneita. Näiden lisäksi jokaisella rodulla on oma erikoisyksiköiden koulutuspaikka: japanilaisilla Ninja Dojo, kiinalaisilla Shao Lin temppeli ja niin edelleen.
Jameston Bondhotep
Sotilas- ja siviilivakoojille on oma koulu. Kaupungeissa vakoojat voivat aiheuttaa eripuraa, joka laskee kansalaisten moraalia, joka taas voi aiheuttaa kapinointia ja helpottaa kaupungin valtausta. Linnoissa vaihtoehtoja on enemmän, sotilassalaisuuksien varastamisesta kenraalin salamurhaan ja poliittiseen sabotaasiin, jolla voi tulehduttaa kahden vihollisrodun keskeiset välit. Omissa kouluissaan voi kouluttaa vain oman rotunsa jäseniä, joten käyttökelpoisimmat, siis vastustajan rotuiset, vakoojat saa majatalosta. Omat vakoojat kannattaakin asettaa omiin kaupunkeihin ja linnoihin estämään vihollisen sabotaasitoimet.
Kaikki tämä kuulostaa hienolta ja on erittäin hienoa. Ainakin harjoitustehtävässä. Itse kampanjassa minulla ei ollut kertaakaan aikaa tai intressejä lähettää vakoojia vihollisen linnakkeisiin, joita kuitenkin olin kohta menossa valloittamaan.
Korkeammat voimat ovat myös mukana. Valtaistuin (Seat of Power) on rodun uskonnon keskipiste. Pelkästään sen rakentaminen antaa etuja, mutta pistämällä kansaa palvomaan voi rukoilla ihmettä tai kutsua avatarin. Näiden voimat vaihtelevat roduittain. Viikingit saavat Thorin, joka aiheuttaa tuhoa vihollisille, roomalaiset kutsuvat Marsin, joka kohottaa kenraalien vaikutusvaltaa. Seat of Powerit ovat hyvin tasapainotettuja eivätkä anna mitenkään ihmeellistä etulyöntiasemaa. Tosin egyptiläisten Isis, joka lisää kaupunkien asukaslukua, on ehdottomasti paras, koska kansa on pelin tärkein resurssi.
Sun Tzun perintö
Normaaleista tosiaikastrategioista poiketen Seven Kingdomsissa on vain kaksi yksikköä per rotu, ja sen toisenkin saa vasta kehitettyään erikoisyksiköiden koulutuspaikan. On kuitenkin normaalia, että pelin aikana hallitsee useamman kuin yhden rodun kaupunkeja, joka tarkoittaa, että niiden yksiköt ovat myös omassa käytössä. Toisaalta sillä ei ole paljoa väliä. Erot ovat luokkaa ratsuväki on nopeampaa kuin jalkaväki, tai että kaikkien rotujen jalkaväki ei osaa ampua/heittää jotain. Poikkeuksena on ninja, joka on nopea ja ilmeisesti näkymätön kunnes se hyökkää. Ohjekirja ei valaise asiaa sanallakaan.
Seven Kingdomsin kekseliäisyys ei ulotu taisteluun, joka on normaalia sählinkiä. Valitaan ryhmä omia joukkoja, klikataan vihollista, ja katsellaan kun he pieksevät toisiaan hirvittävien ääniefektien kera. Ilman klikkausta voi olla, että joukot eivät edes huomaa vihollista. Ja käskyistä ei poiketa. Jos ryhmä on käsketty kävelemään paikasta A paikkaan B, se tekee sen pysähtymättä vaikka välissä olisikin fryhtanien tukikohta ja fryhtanit olisivat syöneet jo puolet kenraalista. Linnaan asetettu vartiokaan ei aina osaa lähteä puolustamaan kaupunkia, jos sinne hyökätään.
Mikronysväystä joutuu harrastamaan aika lailla. Onneksi ryhmiä saa niputettua näppäinten taakse ja linnakkeet myös tekevät sotilaista ryhmän, jonka saa valittua näpäyttämällä jotain ryhmän jäsentä hiiren oikealla korvalla.
Kampanjat ovat Seven Kingdoms 2:ssa aina erilaisia. Kampanjan tehtävät arvotaan valmiista tehtävistä ja tapahtumista, eikä niihin itse sen kummemmin voi vaikuttaa. Välillä tosin tarjotaan vaihtoehtoja, mutta kun vaihtoehdot ovat kaksi vilkkuvaa kartan palaa, mahdollisuus vastata joo tai ei kirjeeseen, ei se paljon vapauden ja vaikuttamisen harhaa lisää. Luulisi, että kun pelissä kerran on diplomatiaa ja vakoilua, niitä voisi käyttää tehtävissäkin. Mutta jollei minulla ollut todella huonoa arpasäkää, yhdeksän kymmenestä tehtävästä edustaa Tapa kaikki -koulukuntaa pienellä variaatiolla. Moninpelissä ja yksittäisskenaarioissa voi pelata myös fryhtanina, mikä on ihmistä helpompaa, koska hirviöt eivät välitä moraalista.
Moninpeli jäi kokeilematta ja jos se ei kaadu rushaustaktiikoihin, se voi olla todella kova juttu.
Nätti on
Edellisen pelin valjuun grafiikkaan verrattuna kakkonen on kuin riikinkukko ja täysin vertailukelpoinen lajitoverediensa kanssa. Käyttöliittymä on helppo ja lähes kaikille toiminnoille on näppäinoikotie. Taistelun ongelmat johtuvat vain ja ainoastaan tavallista heikommasta teköälystä, joka todennäköisesti korjataan siinä ensimmäisessä pakollisessa päivityksessä. Muuten bugeja ei eteeni tullut. Harmittavaa on myös ihmisrotujen erojen vähyys. Ainoastaan sotilasyksiköissä ja Seat of Powereissa ja rakennusten ulkonäöissä on eroa.
Musiikki on hienoa, eri ihmisrotujen teemaan sopivaa rillutusta. Ikävä kyllä pelattavalla rodulla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä musiikkia peli soittaa. Ääniefektit ovat kammottavia. Yksiköt kuittaavat komennot hassulla älämölöllä (jos se on oikeasti egyptiä niin anteeksi), joka huvittaa kaksi minuuttia, tämän jälkeen se ärsyttää loppupelin ajan. Varsinkin fryhtanien hyökkäysääniefektit riittävät syyksi tappaa ne mahdollisimman nopeasti.
Jo runsaasti kulttisuosiota kerännyt Seven Kingdoms 2 on hyvä, omaperäinen reaaliaikainen strategiapeli. Voi jospa tehtävät suunnitellut henkilö olisi sen myös tajunnut.
79
