Ritualin ensimmäinen täysimittainen peli Sin on ollut työn alla jo pienen ikuisuuden. Parhaiten Sinistä kai tunnetaan tällä hetkellä sen taustahahmo Elexis Sinclair, joka pistäytyi jopa Helsingissä pelin julkaisupäivänä.
Vuonna 2035 korporaatioiden hallitsemassa Freeportin kaupungissa on U4-huumeongelma ryöstäytynyt käsistä. Kadut ovat nyt täynnä sekopäisiä "jufonisteja". Ainoa este kaupungin ajautumiselle täydelliseen anarkiaan ovat korporaatioiden rahoittamat yksityispoliisit, HardCorpsit, joihin myös pelaajan alter ego John Blade kuuluu. Mutta pahin on vasta edessäpäin. U4-huumeesta vastuussa oleva SinTEK korporaatio on sisällyttänyt aineeseen mutageenin joka _ herranpieksut _ tekee käyttäjästään hirmuisen mutantin!
Hölmöstä juonestaan huolimatta Sin alkaa ihan kohtalaisen lupaavasti. Alkupuolen urbaanit ympäristöt pankkeineen, metroasemineen ja rakennustyömaineen ovat mukavaa vaihtelua muiden 3D-räiskintöjen kaavamaisiin sotilastukikohtiin ja tehdaskomplekseihin. Valitettavasti ilo loppuu lyhyeen, sillä piristävän alun jälkeen siirrytään komppaamaan näitä tuhanteen kertaan nähtyjä laboratorioita, tehdaskomplekseja ja varastorakennuksia, kun peli siirtyy pankkirosvojen pätkimisestä suuren ja mahtavan SinTEK-korporaation syynäämiseen.
Pelaajalle paljastetaan jo alkumetreillä Elexis Sinclairen ja SinTEK-korporaation olevan U4-huumeen takana, jolloin juonesta katoaa jännite lähes tyystin. Käytännössä koko Sinin jälkimmäinen puolisko on loputtomalta tuntuvaa Elexis Sinclairen takaa-ajoa. Onneksi sentään loppuratkaisuun on saatu hiukan enemmän omaperäisyyttä. Jos Sinissä olisi keinotekoisen maailmanpelastusoperaation sijasta keskitytty pelkästään judgedreddmäiseen lainvalvontaan suurkaupungin kaduilla, pelistä olisi saanut helpostikin paljon mielenkiintoisemman.
Jos juonessa ei ole hurraamista, niin ei ole myöskään sen tarjoamassa henkilögalleriassa. Päähenkilö John Blade ja hänen rikkiviisas apurinsa J.C. ovat molemmat suurinpiirtein yhtä personaallisia kuin Skippy the Quakeguy. Elexiksestä ei oikein jäänyt muuta kuvaa kuin että hän on kummiin lateksikumivetimiin pukeutuva isotissinen kimuli, jolla viiraa päässä pahasti (ja joka on "väärinymmärretty nero", kuten Elexis itse pelin jossain vaiheessa taisi muistuttaa _ mutta toisaalta, kukapa ei olisi).
Luoti ottaa päähän
Sin on audiovisuaalisesti varsin mallikkaasti toteutettu. Erityistä kiitosta ansaitsee pelihahmojen sulava liikehdintä, joka on saatu aikaiseksi luuranko-animaatiotekniikalla. Siinä pelihahmojen ruumiinosat animoidaan toisistaan riippumatta, jolloin erilaisia liikesarjoja ja -yhdistelmiä syntyy periaatteessa rajoittamaton määrä. Vaikka vaikutelma onkin onnistunut, se ei näytä aivan yhtä hyvältä kuin samaa tekniikkaa hyödyntävässä Half-Lifessa.
Luuranko-animaation lisäksi Sinin toisena päätäkynä on osumapaikkojen mukaan tapahtuva vahingonmallinnus. Vaikka raajoja ei sentään irti voikaan ampua, osumat jättävät silti näkyviä verijälkiä vahingoittuneisiin ruumiinosiin. Lähes jokaiselle viholliselle on mallinnettu osumapaikoiksi ainakin pää, keskiruumis ja raajat. Niinpä vastustajat voikin ampua kirjaimellisesti seulaksi.
Kuolinanimaatiot ottavat myös osumapaikat huomioon: singonlaukaus jalkojen juureen voi kirjaimellisesti viedä jalat alta. Silmänruuan (jos nyt verellä roiskintaa voi sellaisena pitää) lisäksi systeemi palkitsee osumat päähän lisävahingolla. Toisaalta viholliset sietävät kohtuuttoman paljon osumia muualle ruumiseensa, mikä pilaa muuten hyvän idean, koska päähän sihtailusta tulee liian tärkeää.
Vika voi tosin olla alitehoisissa aseissakin. Haulikkoa, tarkkuuskivääriä ja sitä pakollista plasmakanuunaa lukuunottamatta Sinin aseet ovat aikamoisia hernepyssyjä. Ne eivät näytä, tunnu eivätkä kuulosta aidoilta. Näitä samoja geneerisiä sinkoja, haulikoita ja konekiväärejä on nähty liikaa jo aikaisemminkin.
Kaikki on ihanasti rempallaan
Laadunvalvonta on pettänyt pahasti: Sinin pakettiversio on väärällään bugeja. (Suositun teorian mukaan Sin julkaistiin keskeneräisenä, että se ehtii olla myynnissä kolme viikkoa ennen Half-Lifeä. _nn) Latausajat ovat pahimmillaan viiden minuutin luokkaa, osa bugeista estää pelin toimisen kokonaan. Sin ei esimerkiksi toimi lainkaan Sound Blaster Live!:n kanssa, jos 3D-ääni on kytketty päälle. Suurin osa bugeista on onneksi vain ärsyttäviä, ei fataaleja.
Ritual julkaisi valtavan, liki 19 megatavun 1.01-päivityksen heti pelin ilmestymisen jälkeen. Päivitys tuntuu korjaavan pelin pahimmat bugit ja lyhentävän latausajat inhimillisiin mittoihin. Enää ei tarvitse torkahdella odotellessa, mihin sotkuun se Blade seuraavaksi joutuu. Päivityksen readme-tiedosto kehuu myös, että vihulaisten tekoälyä olisi parannettu, mutta itse en ainakaan siinä mitään merkittävää eroa entiseen huomannut. Ikään kuin bonuksena päivityksen mukana tulee uusi ParadoX-niminen moninpelikartta.
Sin kannattaa ehdottomasti päivittää. Pelinä se on ihan OK-tasoinen 3D-räiskintä, mutta valitettavasti se tallaa liikaa niitä samoja puhkikuluneita polkuja. Mikä on aika paha synti.
78
