Kasaribuumi jatkuu SingStarin voimalla. Karaokepeli on huikea nostalgiapläjäys meille 1980-luvun teineille, muille peli esittelee mukavan kokoelman aikakauden hittejä.

SingStar on siitä harvinainen sarja, että uusia versiota suorastaan hinkuaa hyppysiinsä. Ensimmäinen SingStar aiheutti minulle karaokepureman, jonka takia rääkkään äänihuuliani ja satunnaisia kuulijaparkoja ilmeisesti lopun ikääni. En välttämättä julkisilla paikoilla, mutta kotona, ja taatusti täysin rinnoin & sydämin. Sillä, etten osaa laulaa pätkääkään, ei ole enää mitään väliä.

Uusia rakenteellisia muutoksia tai pelioivalluksia ei SingStar 80´s -kokoelmassa ole. Yksinlaulajat valitsevat lyhyen tai täyspitkän kappaleen tulkittavakseen ja vaikeustasoja on tutut kaksi. Duettoja vedellään kuten ennenkin ja kilpalaulanta onnistuu kahdeksan kultakurkun kesken.

Helppo vaikeustaso on todella helppo, mikä on hyvä asia. Saanpahan kuvitella edes hetken, että osaan sittenkin laulaa, kun Power of Lovesta kolahtaa viidennellä yrittämällä yli 7000 pistettä. Oikeasti nuottien päälle ymmärtävien kannattaa kokeilla vaikeampaa tasoa, jottei homma mene läpihuudoksi.

Baarienkin karaokeiluista tuttu sanojen näyttötapa on käytössä. Ruutuun ilmestyy sanoituksesta pari riviä kerrallaan ja oikealta vasemmalle kulkeva palkki kertoo milloin laulaa mitäkin kohtaa. Yhtä tuttu aikaisemmista SingStareista on systeemi, joka ilmoittaa, sujuuko laulu nuotilleen vai ei, ellei oma korva tai kuulijoiden ilmeet ole sitä jo paljastaneet. Ruudussa näkyy oikea äänenkorkeus poikkiviivana ja oma ääni huojuu ruudulla korkeudella, jolla se kulloinkin sattuu kulkemaan. Jos sävel osuu kohdalleen, lisäpisteitä ropisee huimasti.

Banglesin puutetta

Pelin kasaribiisit edustavat hyvin vuosikymmenen hittejä. Frankie Goes To Hollywood, Dexy's Midnight Runners, Europe, Duran Duran... Tätähän se oli. Joitakin esiintyjiä ja bändejä jäin silti kaipaamaan, kuten esimerkiksi Banglesia tai U2:ta. Yksittäisten biisien ohella mukana on useampia medley-koosteita eli vanhan kansan kielellä potpureita eri teemoista, kuten vaikkapa Party On - tai Tainted Heart -koosteet.

SingStarin hyvä puoli on musiikkivideoiden mukanaolo. Vaikka 80-luvulla videotaide oli vielä aika hellyttävää, katselen silti paljon mieluummin aitoa mustanpuhuvaa Alice Cooperia kalistelemassa ketjujaan kuin animoitua tanssahtelijaa.

Suomen Big Brotheria katsoneet huomasivat Sonyn saaneen melkoisen ohjelmanäkyvyyden, sillä musavisapeli Buzz hauskuutti porukkaa kertaalleen ja muuan perjantai-ilta hurahti rallatellen karaokea SingStar 80's -pelin tahdissa. Ja jos se joitakuita sattuu kiinnostamaan, niin Perttu esitti vallan reippaasti Foreignerin AOR-hitin I Want To Know What Love Is (tosin hänen tulkintansa Paula Koivuniemen Aikuinen nainen -kappaleesta oli parempi), Antti Culture Clubin Karma Chameleonin, Terhi Tina Turnerin Simply The Bestin, Mika Fairground Attractionin Perfectin ja Tiina Belinda Carlilen Heaven Is A Place On Earthin.

Laulunlyömille SingStar 80's on pakko-ostos kuten kenties niillekin, jotka kaipaavat aikamatkaa kahdeksankymmenluvulle. Retki sujuu niin kovin paljon helpommin musiikin siivittämänä.