www.singstargame.com
Kaikki hyvin karaoken valtakunnassa. Uusin Singstar-päivitys on monipuolinen kokoelma 90-luvun hittejä.
Singstarin pelimoottori ja konsepti ovat niin hyväksi havaitut jo niin monta kertaa, että peliarvostelut alkavat vähitellen muistuttaa musiikkikriitikon tuotoksia. Nyt huulilla oleva 90-luvun kokoelma on mukava sekoitus jo unohtumaan päässeitä listahittejä sekä edelleen radiossa soivia klassikoita.
Hetken hurmaa edustaa vaikkapa Poisonin Unskinny Pop (jestas sentään sitä Brett Michaelsin pinkkiä helmiäishuulipunaa!) ja klassikkokamaa Nick Caven ja Kylie Minoguen duetto Where The Wild Roses Grow tai REM:in Everybody Hurts. Valinnat ovat tarpeeksi monipuolisia miellyttääkseen useimpia makuja, mutta kunnon metallinjyske jaksaa loistaa poissaolollaan päivityksestä toiseen. Edes listajyrä Metallica tai rokkiin vahvasti kallellaan oleva Guns N’ Roses eivät kelpaa poppiksen puhtoisia polkuja kulkevaan Singstar–sarjaan. Vai lieneekö kyse lisenssiongelmista, mene ja tiedä.
Ajankohtainen bändivalinta on Spice Girls, joiden 90-luvun menestys ei tainnut jäädä keneltäkään huomaamatta. Leidiseurue on nimittäin taas kasassa vieläpä alkuperäiskokoonpanossaan ja rynnistää maailmankiertueelle ensi joulukuussa Pohjois-Amerikasta alkaen.
Pelisysteemi on säilynyt ennallaan. Voit laulaa yksin tai kaksin tai kisata neljän hengen tiimeissä joukkueiden karaokekuninkuudesta. Vaikeustasoja on kolme kappaletta, ennätyssuoritukset tallentuvat automaattisesti muistiin ja alkuperäiset musiikkivideot säestävät laulantaa. Sanoitukset ilmaantuvat rivi kerrallaan televisioruudun alareunaan, ja sanat vaihtavat väriä sitä mukaa kun ne kuuluu laulaa. Yläpuolella näkyy palkkirivistö, joitten korkeus mallaa äänenkorkeutta ja joiden seutuun piirtyy oma sopraanon vai oliko se viskibasson kulku. Mitä tarkemmin nuotit osuvat kohdilleen, sitä enemmän pisteitä irtoaa. Näin se on aina ollut ja näin sen pitää ollakin.
Duettoja on tällä kertaa mukana enemmän kuin yleensä eikä mc-intoilijoitakaan ole unohdettu. Räppäämisessä ei kiinnitetä huomiota äänenkorkeuteen tai sanojen oikea-aikaiseen laulamiseen, sillä nyt piitataan pikemminkin sanojen nakkelun rytmiikasta ja temposta. Ihan ensi yrittämällä räppäys ei suju, mutta harjoitus auttaa tässäkin lajissa, ehkä jopa enemmän kuin nuottikorvattoman ahkerinkaan treenaaminen oikeassa sävelessä pysymiseksi. Perinteisen laulamisen korvaajaa räppäämisestä tuskin kuitenkaan tulee, sen verran tylsempää ja yksinkertaisempaa se normaaliin karaokehoilaamiseen verrattuna on.
Singstar-sarja ja muut kotikaraokepelit toimivat erinomaisesti laulutaitojaan arastelleiden rohkaisijoina. Kotona hoilaaminen on hauskaa ja nautinnollista vaikka ei välttämättä ikinä tohtisikaan mennä julkisesti esiintymään karaokemikin kanssa. Ajattelua voi laajentaa koskemaan mitä tahansa muuta suorittamista: on sallittua tehdä asioita, joita ei hallitse mestarillisesti ja on vieläpä luvallista nauttia omasta keskinkertaisuudestaan. Tässä mielessä Singstar on harvinaislaatuinen peli. Se opettaa tekemään parhaansa, antaa mahdollisuuden nauttia suorituksesta ja opettaa olemaan välittämättä muitten kritiikistä. Ainakaan liikaa.
85
