Söldner: Secret Wars (PC) – Isojen varjossa

Olipa kerran vallankumouksellinen idea pelistä, jollaista kukaan ei vielä ollut tehnyt. Kului viisi vuotta, ja Söldner syntyi. Mutta oikeassa maailmassa aika ei ollut pysähtynyt.

Söldner kuuluu samaan genreen kuin Battlefieldit ja Operation Flashpoint, eli räiskintäpelissä on niin miestä kuin kulkuneuvoa ja lentovehjestä. Graafisesti Söldner on selkeä tuulahdus muutaman vuoden takaa, mutta mahtuu vielä väljään OK-sektoriini. Paitsi silloin kun se tuntemattomasta syystä alkaa nykiä parin-kolmen framen vauhdilla.

Söldiksen paras graafinen jippo on tuhoutuva ympäristö. Räjähdykset tuhoavat taloja, vaikkakin tosi huonon näköisesti, kaatavat metsää ja tekevät kraatereita. Äänipuoli on harva ja varsin onneton.

Söldnerin päämyyntiargumentti on sen varustearsenaali. Virtuaaliasefriikit saavat kiksejä kymmenistä ajoneuvoista ja lentopeleistä, ja paukkuaseita on vielä enemmän.

Ajoneuvojen toteutus on vähän alkeellista. Autoja ja tankkeja voi ajaa vain 3rd person -näkymästä ja kameraa pitää vääntää itse. Kuskia ei saa tapettua ikkunan läpi, eikä renkaisiin ampumisella ole vaikutusta. Vastapainoksi helikopterit ovat hyvin toteutettuja, helpommin näillä vatkaa kuin vaikka Battlefield: Vietnamin linnuilla.

Kaikki roina ostetaan erilaisista myyntipisteistä, joita löytyy tukikohdista ja lipuilta. Yksinpelissä uutta tavaraa saa palkinnoksi, moninpelissä se maksetaan rahalla, jota on sekä pelaajalla että hänen tiimillään. Jostain sitä tulee lisää.

Ympäri ämpäri

Söldnerin yksinpeli on niin uskomaton, että pelin myyminen sen varjolla on rikos. Pelaajalle annetaan valikoima yksinkertaisia, umpitylsiä tehtäviä. Porkkana on palkinto, joka vaihtelee ajoneuvosta AI-kaveriin tai aseesta lääkintälaukkuun. Tyypillisessä tehtävässä kohdetta vartioi muutama tekoälytön sotilas. Ajoneuvot ovat puolivaarallisia: ne yrittävät ajaa yli, mutta ampuminen ei kuulu peruskoulutukseen. Yksinpeli olisi saanut olla edes moninpelin harjoittelua botteja vastaan.

Söldner on tarkoitettu moninpeliin. Moninpelimuodoista tärkeimmät ovat Battlefieldin tyyppinen lippujen valtaus conquest sekä pakollinen deathmatch yksin ja tiiminä. Conquest on se yleisin pelattu. Tiimityöhön on panostettu hirveällä määrällä tiimikomentoja plus kaiken näköisiä eleitä tuuletukseen ja herjaukseen. Joku pelaajista valitaan komentajaksi, jolla on valta jakaa rahat alaisilleen ja teoriassa jakaa käskyjä.

Bugisena kakkakasana julkaistun Söldnerin tekniikka on ensimmäisen patsin jälkeen hyväksyttävää tasoa. Varsinkin ajoneuvojen lagi pieneni selvästi, enkä enää lentänyt pelistä ulos säännöllisesti. Söldner ei tue pelinhakuohjelma All-Seeing Eyeä, mikä on typerä juttu.

Battlefield Toobig

Yritin viikon ajan pitää Söldnerin moninpelistä. Kieltämättä Söldner on sairaan viilee peli: ainakin sen moninpeli jätti minut täysin kylmäksi. Pelaajamäärä vaihtelee välillä 16-24 pelaajaa, mutta kenttien koko vaatisi määrän nostamista jonnekin 64 huitteille.

Avarista kentistä puuttuu kokonaan fokus. Taistelut (tai kaksinkamppailut) leviävät sinne tänne, ja yksinäiset sankarit valtaavat yksin tukikohtia. Turhan usein taistelut ovat satunnaisia kaksinkamppailuita, joita on edeltänyt pitkä hölkkä. Pääsääntöisesti jostain kaukaa napsahtaa kämppäävän vihollisen snipugifrun luoti. Bonuksena vihollista on poikkeuksellisen vaikea havaita.

Pieni Wings, pienen JoWoodin tuella, haastaa sekä Operation Flashpointin että Battlefield 1942:n. Noin viiden vuoden uurastus saa palkkionsa: rökäletappion. Wings tunnetaan edelleen parhaasta (ja käytännössä ainoasta) toisen maailmansodan tankkisimusta Panzer Elite (Pelit 4/2002, 89 p.). Söldner-vuodet olisi kannattanut käyttää Panzer Elite 2:en, jolle olisi tarvetta. Söldner taas on, jollei varsinaisesti huono niin ainakin turha peli: Battlefieldit hakkaavat sen hauskuudessa, realismifriikeille on Operation Flashpoint.

Söldnerissä on paljon hyviä pikkuideoita ja komentajamoodi, mutta jos pelatessa pitkästyy niin ei niistä ole apua. Söldnerin foorumeilta löytyy dissaajien lisäksi myös oikeita faneja, joten joihinkin Söldnerin nyffiminen, kämppiminen ja mukarealismi uppoaa.

70