Spintires - Kiinni jäit!

Julkaistu: 8.8.2013
Kirjoittaja: Juho Kuorikoski

Kapteeni Kirk on väärässä: se viimeinen käymätön korpimaa on Neuvostoliiton perämetsät.

Joukkorahoitus on kyllä vekkuli keksintö. Kotimaan kamaralla sen turvin on tuotettu esimerkiksi varsin laadukasta tietokirjallisuutta, mutta maailmalla yhteisö on kukkaronnyörejään raottamalla luonut kymmenillä tuhansilla dollareilla perunasalaattia, kokonaisen pelikatraan sekä lukuisia teknisiä innovaatioita.

Nyt yhteisöuunista pullahtaa kaikkien aikojen rekka-autopeli, joka yhdistää kumitassujen alle avoimen pelimaailman, kenkkuilevan fysiikkamoottorin ja kuorruttaa paketin selviytymispeleistä tutulla mekaniikkakastikkeella. Kaiken kukkuraksi pelin keskiössä ovat Neuvostoliitosta karanneet ajoneuvot ja neuvostoa-ajalle ominainen tieverkosto.

Koko konsepti kuulostaa paitsi umpihullulta, myös taloudelliselta itsemurhalta, mutta massat ymmärsivät Spintiresin hittipotentiaalin. Korpivaelluksen jälkeen on helppo ymmärtää miksi.

Hidastempoisessa Spintiresissa tavoitteena on kerätä rekkojen kyytiin kuormia ja kuskata ne tavoitteeseen. Maastosta löytyy samoillessa uutta kuljetuskalustoa sekä korjaus- ja tankkauspisteitä. Yksinkertaiselta kuulostava pelikonsepti on tiristetty rapamaaston ja mainion fysiikkamoottorin turvin todella muikeaksi paketiksi, täysin ainutlaatuiseksi pelikokemukseksi.

**Neuvostoliitossa autojen tuunaus oli jotain ihan muuta.**

Tavarits, toverits

Spintiresin pelihahmoina on liuta itänaapurin kuljetuskalustoa. Siis samaa ruosteen raiskaamaa rautaa, jolla mortit matkaavat paikasta toiseen palvellessaan isänmaata. Vetäviä pyöriä on parhaimmillaan joka sormelle ja venäläisen insinöörityön kauneimpien kukkasten oikukkaan luonteen sisäistämiseen saa kuluttaa useammankin janssonin toveja.

Suosikikseni noussut kuusirenkainen tukkirekka on melkoinen rautaneito. Se on automaailman vastine parhaat päivänsä nähneelle, yli satakiloiselle kapakkaruusulle, joka kuiskuttelee korvaani tupakan pehmentämällä äänellä rivouksia, kun jurnutan menemään muutaman murto-osakilometrin tuntivauhtia pitkin loputonta rapakkoa. Spintiresin ajokalusto ei ole sieltä kauneimmasta päästä, mutta luonnetta piisaa senkin edestä.

Mukaan on eksynyt myös itsensä kiusaamiseen soveltuvia pirssejä, sillä takavetoinen kuormuri on oiva konsti itsehillinnän harjoittamiseen. Etenkin, jos varikolla erehtyy kytkemään nupin jatkeeksi jättiläismäisen korjausvaunun, joka uppoaa heti kättelyssä mutaan.

***Kurveja ei kannata vetää suoriksi.***

Team Ahma

Itärekkailun jälkeen lupaan pyhästi lopettaa kotimaamme tieverkoston kritisoimisen. Venäläisessä korpimetsässä tie on yhtä kuin vitikon keskelle hakattu kaistale paljasta maata, joka on parhaimmillaan rapautunut samanlaiseksi kuin keväinen kyntöpelto.

Mudan lisäksi riesaa aiheutuu kivenmurikoista, jotka tykkäävät ahtautua renkaiden väliin ja pahimmassa tapauksessa tappavat vauhdin. Minkään maailman vippaskonstit eivät auta, kun auto hiljalleen alkaa kaivaa omaa hautaansa.

Kun rapakkoon iskeytyy tonneja painavalla valurautapedolla, vauhti tippuu lähelle nollaa ja jokaisesta edetystä sentistä saa taistella tosissaan. Kun väistämätön tapahtuu ja rautamökäle saa pohjakosketuksen, alkaa tuskainen kihnuttaminen kohti lähintä puuta, johon voi heittää vinssivaijerin.

Näissä hetkissä piilee Spintiresin hienous. Kun itsensä saa vinssattua mutakuopasta ulos täydessä tukkilastissa, sitä todella tuntee saavuttaneensa jotain. Tämän vuoden parhaita pelimuistoja irtosi, kun yritin saada itseäni puolen tunnin ajan ylös ojasta, minne olin itseni epähuomiossa teutaroinut, kun en tajunnut katsoa karttaa. Kun viimein sain rautaneitoni takaisin ”tielle”, suorastaan kylvin lämpöisissä ja pörröisissä mielentiloissa.

Täh?

Spintiresin kotikutoisuus ja joukkorahoitusjuuret näkyvät räikeimmin pelin käyttöliittymässä. Mitään ei selitetä auki ja monet pelimekaniikkaan kuuluvat nyanssit on opeteltava kantapään kautta. Kunnollista tutoriaalia ei ole, joten pullamössösukupolven edustajat joutuvat varautumaan kulttuurishokkiin.

Rekkaan saa taiottua jos jonkinlaista perävehjettä, vaikka varikon listassa lukeekin unavailable. Valmiiksi asennettu kilke pitää ensin epäasentaa ja sitten ajoneuvoa pääsee tuunaamaan. Takaisin kotipesään pääsee muuten klikkaamalla varikkokuvaketta kartalla, jos vehkeet leviävät ennen kuin työpäivä on pulkassa.

Rattitukeakaan ei vielä ole, mutta Spintires on selkeästi suunnattu padilla pelattavaksi. Käyttöliittymän ihmeellisyydet siirtyvät myös näppäinasetteluun, sillä esimerkiksi vinssiä ei voi käyttää pelkällä peliohjaimella, vaan näppäimistöä on näpelöitävä, jos megajumi iskee.

Ilman hiirtäkään ei tule toimeen. Perustilassa kepitetään autoa ja advanced-moodissa vinssin tapaisia lisälaitteita. Kursorilla valitaan kiinnityspisteet vinssille sekä klikkaillaan tarvittavia kuvakkeita, kuten esimerkiksi varikolla suoritettavat ajoneuvopäivitykset.

Myös kamerakulman säätäminen aiheuttaa tasaiseen tahtiin närästystä, sillä padilla on hankala saada kuvaajaa sopivaan pisteeseen. Kamera sentään pysyy suhteellisen hyvin kertasäädön jälkeen lukittuna, mutta esimerkiksi vinssauksen jälkeen kuvakulmaa saa jynssätä hartaudella paikalle.

Automallista riippuen etenemistä voi helpottaa lisäämällä vetäviä pyöriä ja tasauspyörästön avulla. Helpoin tapa päästä alkuun on nykäistä kaikki ajoavut kehiin, mutta tämä taas kostautuu polttoaineenkulutuksena. Masokisteja varten autoihin on mallinnettu keppivaihteet, joita voi nykiä toisesta analogisauvasta.

Autoja ja karttoja on tarjolla kourallinen, mutta jo nyt Spintiresin modikulttuuri kukoistaa. Syytä onkin, sillä vanillaversion koko kattaus on nähty jo ensimmäisen pelikerran aikana. Mainio fysiikkamoottori onneksi luo tämän tästä yllättäviä tilanteita, jotka paikkaavat vajaaksi jäävää käsityötä.

Toivottavasti tekijät pitävät sen, minkä lupaavat, sillä vielä toistaiseksi rekkasekoilu ei ole lunastanut koko potentiaaliaan. Laajennetun kenttä- ja pirssivalikoiman lisäksi toivomuslistalle voisi lisätä rahdattavia artikkeleita, sillä puiden lisäksi olisi metkaa nähdä, miten vaikkapa hiekan kuljettaminen lava-autolla onnistuisi.

Työläästä käyttöliittymästään ja sisällön vähyydestä huolimatta Spintires on valurautainen paketti, joka tarjoaa etenkin moninpelissä suorastaan unohtumattomia elämyksiä Miesten Töistä. Karussa korpimaastossa yhteistyö on voimaa. Tavaraa voi rahdata yhdessä paikasta toiseen tai kavereita voi avustaa liikuttelemalla joko tankkaus- tai korjausautoa kolonnan hännillä.

Hienosti mallinnetun fysiikkamoottorin varassa lepäävä rekkamiehen joukkorahoituspastilli on arjen sankarointia parhaimmillaan. Toivottavasti kehitystyötä jatketaan, sillä mudan alla tuntuu majailevan ehta timantti.