Kun miljoonat apinat hakkaavat kirjoituskoneita, ennen ikuisuuden loppua joku niistä kirjoittaa Kubrick-tasoisen kässärin Avaruusseikkailuun. Tai niin Maxis toivoo.
Sporen ensimmäinen oikea laajennus Galaksissa kuhisee on ainakin ideatasolla loistava lisälevy. Se lisää pelin galaksiosuuteen paitsi uutta, erilaista sisältöä, myös hyödyntää siinä sitä Sporen vahvinta ominaisuutta, otuksia.
Evoluutio itiööteille
Maxisin ”alkusolusta avaruussivilisaatioksi” -eepos Spore oli odotettu, mutta voitti Vuoden pettymys 2008 -palkinnon. Joku EA:lla teki väärän päätöksen, jonka seurauksena Sporesta lobotomiseerattiin peliä matkiva, mutta täysin haasteeton ohjelmalelu.
Mutta pisteitäni (Pelit 9/08, 90 p) en silti pyytele anteeksi. Tai no ehkä vähän. Ensiluokkaisen toteutuksensa sekä uuden aiheensa ansiosta Spore on ensimmäisellä kerralla erinomaisen hauska ja kiinnostava kokemus, toisella pelaaminen hyytyy viimeistään lopun avaruusseikkailuun. Kolmannella kerralla henkiin jää enää leikkiminen loistavalla otuseditorilla, mutta silloin pelitunteja on irronnut jo reippaasti yli normin.
Archer vai Janeway?
Jokainen trekkeri tietää kaksi faktaa: avaruusseikkailu ilman kapteenia on turhuutta, ja Kirk on parempi kuin Picard.
Sporen viimeistä osiota haittasi mittakaava: hienot oliot, Sporen varsinainen voima, jäivät vaille käyttöä, kun pienellä avaruusaluksella zoomattiin ympäri maailmankaikkeutta. Galaksissa hyödynnetään Sporen loistavaa otuseditoria ja luodaan ikioma kapteeni, avainupseeri, joka sädetetään planeetalle uhmaamaan kuolemaa. Palkinnot ovat roolipelimäisesti parempaa rojua ja statsia, eikä perustasoinen kapteeni edes pärjää kaikissa seikkailuissa. Liittolaisilta saa kapteenin jengiin lisämiehistöä.
Myös kaikki irvokkaat ja kekseliäät Spore-luomukset pääsevät seikkailujen ansiosta takaisin kohdevaloihin eivätkä jää planeetan pinnalle mikroskooppisiksi läiskiksi.
Galaksatiivilla tuotettu
Varsinaisena pelisisältönä Galaksissa kuhisee lisää Sporen avaruusosuuteen Maxisin ja Spore-yhteisön tekemiä pienseikkailuja. Galaksipelissä seikkailut saa tehtävinä ystäväroduilta, mutta voi niitä pelata suoraankin.
Käytän termiä ”seikkailu” sen laajimmassa merkityksessä. Leikkiminen seikkailueditorilla vahvistaa sen, että seikkailun soitot ovat yksinkertaisista nuoteista kootut. Henkilöitä hurmataan tahi tapetaan, esineitä etsitään ja kuljetellaan. Dialogilla ja esinekuvauksilla luodaan draamoja, mutta ne eivät ole interaktiivisia. Seikkailu jaetaan näytöksiin, joilla luodaan se draaman kaari. Kohteet näkyvät kartalla ja vaadittavat toimenpiteet ruudulla, joten rusinankokoisilla aivoillakin pärjää tosi hyvin.
Maxisin omat seikkailut antavat lisäristä turhan ruusuisen kuvan. Aika harva normisporettaja pystyy venymään sellaiseen suoritukseen kuin Maxisin huikea ”Miten asetuksesta tulee laki” -seikkailu kongressissa seuraamassa Yhdysvaltain lainsäädäntöä.
Kuten kaikissa nettiyhteisöissä, ongelma ovat ihmiset, jotka eivät olekaan taitavia, ilmaisia sisällöntuottajia. Jo pelkästään Sporen otuksista yhdeksän kymmenestä on mielikuvituksettomia perusruumiiseen tungettuja lisäkehässäköitä. Seikkailueditori nostaa julkaisurimaa: se on selkeä, mutta koska se sporeasteikolla vastaa C++-kääntäjää, ihan sporamies ei sitä ymmärrä.
Vaikka rahvaan tuotosten joukossa on osumiakin, yleensä ottaen seikkailut ovat aika apeaa pelattavaa. Seikkailuiden suurin haaste on usein ymmärtää, mistä koko seikkailussa yleensä on kysymys. Toimittajana saan masennusbonuksen jo siitä apinaenglannin määrästä, jota seikkailut ovat täynnä.
Korpimaa: käyty
Galaksissa kuhisee uhmaa klassista pisteytystä. Puhtaasti Sporen lisälevynä se on erinomainen, sillä se lisää uudenlaista sisältöä ja otuksia oikeaan kohtaan. Mutta jos on jo sborettunut, aivotoimintaa halveksivat seikkailut vain masentavat, eikä niistä pelaa huvikseen kuin ehkä muutamaa. Sporen pelillinen kertakäyttöisyys vaatii rankempia parannuskeinoja, kuin kuhisevat galaksit tarjoaa.
Meille tappamispeleihin kyllästyneille pasinyrkeille Spore on lahja. Olen valjastanut Sporen taisteluun soturikulttuuria ja sukupuolisidonnaista väkivaltakoulutusta vastaan: poikani saa pelata vain ilman ahdistavia osia koottua kasvissyöjää ja ratkaista ongelmat puhtaasti rauhanomaisin keinoin, laulaen, tanssien ja hurmaten.
Näillä eväillä hän selvittää yläasteen ihmisyydestään tinkimättä.
90
