S.P.Q.R. luotiin alunperin Internetiin maailmaksi, jossa ihmiset voivat liikkua antiikin Rooman pääkaupungissa ja tutkia sen salaisuuksia. Paikka on ilmeisesti osoittautunut erittäin suosituksi, koska Cybersites julkaisee sen myös kotipeliversiona.
Rooman valtakunnan uuden vuoden juhlinta katkeaa, kun oraakkeli kertoo kaupunkia uhkaavasta vaarasta. Kukaan ei tiedä uhkasta enempää kuin kolkon nimen: Calamicus. Mutta kuka hän on?
Suurella keksijällä Corneliuksella on omat epäilyksensä. Hän on seurannut kaupungin viiden nimihenkilön toimia jo jonkin aikaa, ja on varma, että Calamicus on yksi heistä. Paranoian ja pelon vallatessa Roomaa Cornelius joutuu luopumaan tutkimuksistaan, mutta hän kutsuu avukseen maalla asustavan oppipoikansa. Kun poika saapuu Corneliuksen työpajaan, hän huomaa mestarinsa kadonneen. Tämä on kuitenkin jättänyt pyynnön, että Calamicus on löydettävä ennen kuin hän ehtii tuhota koko Rooman kaupungin, ja aikaa on vain yksi vuosi.
Sinäkin, Brutukseni
S.P.Q.R. on kuvattu sankarin silmin tämän harhaillessa läpi Rooman Forumin. Kaikki toiminta tapahtuu hiiren vasemmalla napilla, ja liikkuminen sujuu ennalta määrätyistä pisteistä toisiin hyppimällä. Käyttöjärjestelmä on muodikkaan yksikertainen: sankari voi kävelemisen lisäksi ainoastaan (harvoin) käyttää tai siirtää kuvassa olevia esineitä.
Seikkailupeli vaatisi kunnollisen juonen. Pelin tarinassa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta sitä ei osata käyttää mitenkään hyödyksi. Sankari ei oikeasti ole Rooman kaduilla, vaan hän matkustaa ajan halki (tai etäohjaa itseään?) oudolla Corneliuksen keksimällä häkkyrällä. Moinen idea on täysin turha, eikä hetkeäkään tunnu edes jännittävältä. Miksei sankari vain voi lähteä Rooman kaduille suorittamaan tehtäväänsä? Aina välillä Corneliuksen ihmelaite tietysti hajoaa ja sankari joutuu ratkomaan sekavia ja turhanpäiväisiä puzzleja saadakseen sen kuntoon.
Metsästäessään Calamicusta sankari lueskelee Rooman päivälehteä saadakseen tietoa pahantekijään liittyvistä asioista. Pelin alkupuolella täytyy myös kerätä kaupungista viiden epäillyn päiväkirjat, jotka maagisesti päivittyvät taskussa. Tutkimalla teoksia tietää olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan, jos jotain merkityksellistä tapahtuu. Peli vajoaa aivan liian helposti pelkäksi tylsäksi lukemiseksi tekemisen sijasta.
Kuollut kaupunki
Peli on ärsyttävästi aikarajoitteinen. Corneliuksen ihmelaitteessa on tulevaisuutta ennustava kalenteri, joka näyttää pelaajalle kuvan kunkin kuukauden tärkeästä tapahtumasta, jossa Calamicuksen toiminta on varmaa. Jos sankari ei ole oikeassa paikassa oikeaan aikaan, on tilaisuus mennyttä, sillä ajassa ei voi hypätä taaksepäin. Tämä on erityisen ärsyttävää senkin takia, että Forumin rakennukset ovat kukin auki vain tiettynä päivänä vuodesta. Moinen idea on mielestäni naurettava, sillä se tekee kaupungista täysin kuolleen oloisen. Ajan kulun nopeutta voi sentään muutella, mutta tärkeät päivät lipuvat silti helposti ohitse.
Oikeiden päivien odottelun takia Roomassa käyskentely on tappavan tylsää touhua. Koko peli on rakennettu niin, että ensitöiksi täytyy ravata läpi koko kaupunki ja yrittää opetella ulkoa kaikki tärkeät paikat, jotta osaa olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Sitten vain harhaillaan ympäriinsä, kunnes jotain tapahtuu. Ruotsinkokeisiinkin valmistautuminen on kiehtovampaa puuhaa.
Silloin tällöin eteen tulee tylsiä puzzleja, jotka yleensä ratkeavat vain pelkällä tuurilla, muita ongelmia ei mukana oikeastaan ole.
Peli vaikuttaa aluksi lupaavalta ulkoasunsa ansiosta, mutta sekin muuttuu kaupunkiin päästäessä tylsäksi ja kuolleeksi. Paikka on kuin neutronipommin jäljiltä. Rooman, silloisen maailman metropolin, kadut huutavat tyhjyyttään, eikä paikalla ole ainuttakaan muuta ihmistä tai eläintä. Musiikki on paikoitellen hyvää, mutta jostain ihmeen syystä se degeneroituu kaupunkia tutkittaessa ihmeelliseksi louskunaksi ja vongutuseksi.
S.P.Q.R. on unettavan tylsää harhailua tyhjässä Roomassa, jossa mitään ei tapahdu. Ei ole mikään ihme, jos joku haluaa tuhota näin tapahtumaköyhän kaupungin. Minä en ainakaan ole estämässä.
40
