Star Legions jatkaa Star Fleet -pelien (Interstel) viitoittamaa jo 80-luvun puolivälissä alkanutta sarjaa. Sarja kertoo Krellanien ja Zaldronien taisteluista UGA:n voimia vastaan ja pohjautuu enemmän kuin vähän Star Trek -universumiin. Krellanit ovat klingoneja, zaldronit romulaaneja ja United Galactic Alliancen todellinen vastine on United Federation of Planets.
Star Fleeteissä taisteltiin jopa Enterprisellä, ja kaikki teknologia on suoraan Trekistä omittua. Star Legions taas keskittyy pelkästään planeettojen valtauksiin ja niiden pinnalla käytäviin taisteluihin.
Krellanien resepti: otetaan vihreä upseerinraakile, annetaan yhtä vihreitä joukkoja mukaan, pistetään äijä staasikenttään matkan ajaksi ja annetaan heikko planeetta vallattavaksi. Onnistuneet valtaukset tuottavat mitaleita, ylennyksiä, rahaa ja orjia. Legioonat saavat kunniaa, ja erityisesti kunnostautuneet voivat saada nimen keisarilta. Mikäli hänestä ei ole sotilaaksi, kitkeytyypähän rikkaruoho pois Krellanien kunniakkaasta sotakoneistosta.
Ja Valtakunnan hyökkäysarmeija etenee kohti UGA:a. Ensin sortuvat laitamilla sijaitsevat heikot, puolueettomat maailmat, UGA:n ulompi puolustusrinki, sitten sisempi ja viimein UGA:n kotimaailmat.
SL:n erikoisuus on samalla sen heikkous. Planeettojen valtaileminen on toki hauskaa puuhaa, sääli vain että toteutuksessa on menty osittain metsään.
Kaikki ennakkovalmistelut ovat toisten hallussa, minkä kestää. Matka vietetään staasissa, minkä kestää. Taistelut planeettojen lähiavaruuden hallinnasta käydään staasin aikana, jonka vielä senkin jotenkuten kestää. Mutta kun se ainoa mikä peliin on jätetty on pilattu, niin se tahtoo jo pikkasen harmittaa.
Tarkoitus on siis vallata planeetta ennen kuin deadline umpeutuu. Otetaan esimerkkiplaneetta, teknotasolta 3 ja kymmenen kaupunkia. Kun laivasto on siirtynyt kiertoradalle ja planeetta on skannattu, alkaa hyökkäyskohteiden valinta. Hyökkääjä voi valita maksimissaan kahdeksan hyökkäyssektoria yhtäaikaisesti. Ensin teleportataan kevyet rynnäkköjoukot planeetan pinnalle, missä ne rakentavat laskeutumisalustan raskaiden joukkojen pintauttamista varten ja samalla ammuskelevat puolustajia.
Kun alusta on valmis laskeutumisalukset kuljettavat lisäjoukkoja pinnalle ja alkavat tosissaan murskata puolustusta. Sama tehdään niin monella sektorilla yhtä aikaa kuin vain rynnäkköjoukkoja riittää. Kun sektorin kaupungit on vallattu, siirretään joukot pois ja aletaan vallata seuraavaa kaupunkia. Halutessaan voi kaupungit murskata kiertoradalta käsin, mikä kyllä tiputtaa pisteitä. Ja siinä olikin sitten jotakuinkin kaikki.
Koska joukkoja on vain kahta tyyppiä ja kaupungit ovat toisistaan eristettyjä mitättömän kokoisia plänttejä, strategiaa ei tarvita ja riittää että rahtaa vain tarpeeksi joukkoja paikalle. Joukot saa jopa tietokonekontrolliin antamalla niille yleiskäskyjä (vihollisen tuhoaminen, puolustus, normaali hyökkäys jne).
Planeettojen käsitteleminen yhtenä kokonaisuutena toimisi paljon paremmin ja antaisi peliin ansaitsemaansa sisältöä. Pidemmän päälle planeettojen valtaileminen näin rajoittuneella järjestelmällä ei kertakaikkiaan toimi.
Itse pelisysteemi on kovin hienosti ja näppärästi toteutettu. Joukkojen kontrolloinnissa on kuusi komentopaneelia, jotka toteuttavat eri funktioita. Yhdestä valitaan hyökkäyssektorit ja ihaillaan planeettaa, toisessa katsotaan sektoreiden kokonaistilannetta, kolmannessa komennetaan pinnalla olevia taistelujoukkoja, neljännessä määrätään kiertoradalla olevien alusten kiertorata ja korkeus, viidennessä kontrolloidaan sukkuloiden toimintaa ja viimeisestä löytyvät tarkkailukamerat ja uutispaneeli. Käyttäjäliityntä toimii ihan mukavasti.
Grafiikka on 16-väristä resoluutiolla 640 x 350, ja saapa pelin jopa puhumaankin, mutta äänellisesti se ei ole loistopeli.
Star Legions on aivan liian suppea ja rajoittunut peli, mikä on todella sääli, koska tällaisia pelejä on vähän.
60
