Neverwinter Nightsin lisälevyjen kustantelun jälkeen Bioware osoittaa, että vanhat taidot eivät ole ruostuneet. Knights of the Old Republic on parasta roolipeliherkkua miesmuistiin.
Tuntemasi häiriö voimassa lähtee kaikista niistä miljoonista roolipelaajista, jotka ryntäävät riemusta kiljuen kohti lähintä pelikauppaa. Vuoden 2003 paras Xbox-peli, Knights of the Old Republic, on kääntynyt PC-muotoon.
On ironista, että konsolialkuperästään huolimatta Vanhan tasavallan ritarit päihittävät helposti kovasti odotetut PC-roolipelit. Kun tietokoneropeltajat keskittyivät Lionheartin ja Temple of Elemental Evilin odotteluun, Biowaren lisenssipeli hiipi paikalle kuin varkain.
Kovan luokan roolipelien viimeisenä linnakkeena pidetyn PC:n murtaminen ei riitä Ritareille, vaan Biowaren joukot vyöryttävät kaupan päälle myös Lucasin norsunluutornin. Knights of the Old Republic ei ole vain kaikkien aikojen paras Star Wars -peli, se on myös tasokkainta Tähtien sota -viihdettä sitten alkuperäisen elokuvatrilogian.
Kauan sitten kaukaisessa galaksissa
Löysistä, uuden aallon Star Wars -elokuvista erottumista auttaa ovelasti valittu ajanjakso. Knightsin tapahtumat sijoittuvat reilusti kaukaiseen menneisyyteen, aikaan 4000 vuotta ennen kuin kukaan oli edes kuullut Anakin Skywalkerista tai Jar Jar Binksistä.
Alkuasetelmat kuulostavat tutuilta: vanha tasavalta on hiljalleen häviämässä pahoja sithejä vastaan käymänsä sodan. Galaksin viimeinen toivo on nuori jedi-padawan Bastila, jonka ainutlaatuinen taistelumeditaatio auttaa tasavallan joukkoja selviytymään muuten ylivoimaista vihollista vastaan.
Sithit tietävät Bastilan arvon ja ajavat tätä takaa herkeämättä. Taistelussa Bastilaa kuljettava alus tuhoutuu ja vain muutama miehistön jäsen putoaa pakokapseleilla läheiselle kaupunkien peittämälle planeetalle. Sankari on yksi jediä saattamaan määrätyistä sotilaista, jonka nyt täytyy yrittää löytää Bastila sithien valtaaman suurkaupungin uumenista.
Perinteisen alun jälkeen tarina lähtee uuteen suuntaan. Suuri aikaero antaa tekijöille liikkumavaraa, eikä pelin tarvitse noudattaa orjallisesti Star Wars -kliseitä. Lopputulos on kiinnostava synteesi tuttua ja turvallista ja uutta ja jännittävää. Star Warsin parhaat puolet on yhdistetty mielenkiintoiseen draamaan, jonka kaikkia käänteitä ei varmasti arvaa etukäteen.
Varjo on valon lapsi
Knights of the Old Republicin keskeisin teema on hyvän ja pahan välinen ikiaikainen taistelu. Valo ja pimeys käyvät galaksin herruuden lisäksi sotaa myös sankarin sielusta, ja pelaaja joutuu tarinan edetessä jatkuvasti erilaisten moraalisten valintojen eteen.
Tie on täynnä houkutuksia ja puhdasotsainen sankari saa välillä keskittyä tosissaan oikealla polulla pysyäkseen. Silloin tällöin vastaan tulee tapauksia, joihin ei yksinkertaisesti ole kuin huonoja ratkaisuja. Binäärisen mustavalkoisuuden sijasta tarina on täynnä harmaan eri sävyjä, eikä peli tyrkytä esiin oikeaa ratkaisua. Päätös jää pelaajan omille harteille, mikä on nykynormin, valmiiksi ohjatun pullamössön, jälkeen todella hienoa.
Käsikirjoitus ja dialogi ovat parhaimmillaan niin erinomaisia, että joitain hahmoja oikeasti inhoaa tai jopa vihaa. Näin se kaikkien ulkoa osaama varoituspuhe pimeän puolelle johtavista tunteista ei jää sanahelinäksi, vaan on todellisuutta tavalla, johon vain harvat pelit pystyvät.
Jos pimeä puoli houkuttaa valoa enemmän, ei kukaan ole pysäyttämässä sankarin syöksyä pahuuteen. Valinta on jälleen pelaajasta itsestään kiinni. Paha hahmo ei tyydy vain varastelemaan tikkunekkuja orvoilta. Ilkeimmät ratkaisut voivat olla niin inhottavia, että niiden valinta tuntuu oikeasti epämiellyttävältä. Paha sankari ei niinkään joudu hyvän hahmon tavoin painimaan moraalikysymysten kanssa, vaan ratkottavaksi jää enemmänkin pimeyden sydämen löytäminen. Pelissä on niin kieroja ideoita, että niiden keksijän kannattaa harkita psykoterapiaa. Pahuudessa on tosiaan oma nerokkuutensa.
Pelaaja voi halutessaan pysytellä myös neutraalina, jolloin hahmo suhtautuu asioihin yleensä käytännönläheisesti. Loppuja on kuitenkin kaksi erilaista, hyvä ja paha, joten lopulta myös keskitien kävelijän on pakko valita leirinsä.
Tähtienvälinen sekatyömies
Sankari aloittaa seikkailunsa tavallisena pulliaisena, mutta tie vie pian Dantooinen jedi-akatemiaan. Padawaniksi pääsyn jälkeen tarina tavallaan alkaa uudelleen, kun sankari tovereineen lähetetään suorittamaan jedi-neuvoston salaista tehtävää.
Jedi-akatemiasta selvittyään pelaaja liikkuu vapaasti pitkin galaksia Millennium Falconia muistuttavalla aluksella. Aloituspaikka mukaan lukien vierailtavia kohteita tulee tarinan aikana vastaa yhteensä kymmenen kappaletta. Joissain käydään vain kerran, osassa voi vierailla koska tahansa.
Lähes jokaisella pysäkillä on omat pääjuonen ulkopuoliset sivutehtävänsä, joiden parissa vierähtää mukavasti aikaa. Osa tehtävistä kuljettaa sankaria pitkin galaksia, mutta suurin osa keskittyy aina yhdelle planeetalle kerrallaan. Tekemistä on todella paljon.
Suurin osa tehtävistä ratkotaan ilahduttavasti puhumalla. Onpa mukana myös aina yhtä mukavia arvoituksia, jotka tosin helpottuvat monivalintavastauksien takia hieman liikaa. Dialogia on runsaasti ja Knights muistuttaa tässä mielessä vahvasti Planescape Tormentia.
Tehtävien ohella aikaansa voi kuluttaa kahteen erilaiseen alipeliin. Pazaak on rahasta pelattava ventti-mukaelma, swoop-kisailussa kaahataan esterataa lentoreellä mahdollisimman nopeasti. Molemmat ovat lyhyinä erinä hauskaa ajanvietettä ja swoop-kaahailu on PC:n näyttötarkkuuden takia merkittävästi helpompaa kuin Xboxilla. Kun radalla näkee pitemmälle, voi tilanteita ennakoida paremmin.
Ympäristöt vaihtelevat mielenkiintoisesti ja tunnelma heilahtelee poikamaisesta seikkailusta tukevaan jännitykseen. Pelin tunnelmallisempia osuuksia on syvällä vedenalaisessa tukikohdassa tapahtuva episodi, jossa meno yltyy välillä lähes System Shockia muistuttavaksi synkistelyksi.
PC-versioon on lisätty yksi Xboxista uupuva vierailukohde. Yavin-planeettaa kiertävä avaruusasema ei ole kummoinen, mutta siellä asustavan kauppiaan valikoimista löytyvät parhaat ja kalleimmat varusteet. Ensi näkemältä tylsän autiolta vaikuttavaan paikkaan liittyy hauska sivujuoni, joten asemalla kannattaa vierailla tasaisin väliajoin.
Tyyntä myrskyssä
Vaikka puhetta riittää, ei ristiriitojen repimässä galaksissa selviä ilman yhteenottoja. Taistelu, kuten muukin peli pohjautuu vuoropohjaisiin Dungeos & Dragons D20 -sääntöihin, mutta toiminta etenee tosiajassa. Tuttuun tapaan kaiken voi pysäyttää käskytystä varten.
Ilman eri komentoja ryhmän jäsenet hyökkäävät automaattisesti lähimmän vihollisen kimppuun. Jedit osaavat käyttää voimia hyödykseen niin hyökkäyksessä kuin puolustuksessakin. Omia käskyjä voi kätevästi ketjuttaa esimerkiksi niin, että hahmo käyttää ensin tainnutusvoimaa, heittää sitten kranaatin ja ryntää lopuksi valomiekan kanssa lähitaisteluun. Puutteena ketjun eri komennoille ei voi antaa eri kohteita, vaan kaikki on pakko suunnata samaan viholliseen.
Systeemi toimii hyvin ja toiminta pysyy viihdyttävänä koko pelin ajan, vaikka kohtaamiset ovat pääosin melko helppoja. Vaikeustasoa laskee se, että peli päättyy vasta koko ryhmän kaaduttua. Jos yksikin hahmo pysyy pystyssä taistelun loppuun asti, heräävät muut automaattisesti takaisin eloon. Yksin seikkailtavat osuudet ovat haasteellisempia: hahmon kuolema päättää heti pelin.
Taistelu viehättää myös monipuolisen hahmokehityksen ja aseiden viriteltävyyden ansiosta, sillä voimia, erikoiskykyjä ja viritysosia on runsaasti. Hahmojen maksimitaso on 20, ja kokemuskattoon törmää normaalilla tahdilla vasta lähellä loppua.
Padilta puuceelle
Sankarin mukana seikkailee kerralla enimmillään kaksi hahmoa, jotka voi yleensä valita vapaasti monipuolisesta yhdeksän hengen tukijoukosta. Ryhmän komentaminen sujuu hiirellä ja näppäimistöllä hyvin, ja käyttöliittymä on muokattu onnistuneesti PC-ympäristöön sopivaksi.
Kaikki tarvittavat toiminnot on jaettu kahteen eri toimintopalkkiin. Kohteeseen vaikuttavat toiminnot, kuten lukon tiirikointi ja hyökkäykset, kelluvat kätevästi suoraan kohteen yläpuolella. Puolustavat toiminnot on sidottu omaan palkkiinsa ruudun oikeaan alanurkkaan. Valinnat tehdään joko hiirellä tai pikanäppäimillä.
Kohteiden välillä hypitään näppäimistöllä tai kohde voidaan valita suoraan hiirellä. Yleensä kätevintä on näppäimistön käyttö. Liikkuminen sujuu toimintapelityyliin näppäimistöltä ja kuvaa käännetään hiirellä.
Ainoa onnahdus muuten sujuvassa käyttöliittymässä on hahmotietojen ja inventaarion kaltaisten koko ruudun täyttävien valikoiden skaalautumattomuus. Valikot on jostain syystä jätetty tv-tarkkuudelle, joten suuremmissa näyttötiloissa ne jäävät pieneksi laatikoksi ruudun keskelle. 1600 x 1200 pisteen tilassa kuvakkeet kutistuvat miltei olemattomiin.
Makoisaa roolipeliherkkua
Ritarit ovat loikanneet pikkuvirheitä lukuun ottamatta mallikkaasti PC:lle. Xbox-version paikoitellen suttuisen tumma grafiikka näyttää PC:n korkeampien tarkkuuksien ja reunanpehmennyksen ansiosta komeammalta, eikä ruudunpäivityksessä ollut ainakaan testikoneella valittamista edes 1600 x 1200 pisteen tilassa.
Aivan täysiä pisteitä ei käännöksestä voi antaa, sillä aseiden ja satunnaisten muiden esineiden tekstuurit on jätetty matalatarkkuuksisiksi. Tämä ei vielä varsinaisesti pääse häiritsemään, mutta taivaanrantana käytettävien kuvien suttuisuus pistää silmään paikoitellen pahasti. Moisen mokan unohtuminen valmiiseen tuotteeseen ihmetyttää.
Äänipuoli on komeissa kantimissa. Hämmästyttävästi kaikki dialogi on puhuttua ja ääninäyttelijät ovat erinomaisia kautta linjan. Sopivasti omaa ja John Williamsin teemoja yhdistelevä hieno orkesterimusiikki maalaa tunnelmaa vahvoin vedoin.
Knights of the Old Republic on yksi kaikkien aikojen parhaista tietokoneroolipeleistä ja paras koskaan julkaistu Star Wars -peli. Sen tarina on kiinnostava, dialogi monipuolista ja tekemistä riittää todella paljon. Kaiken lisäksi peli kestää ainakin kaksi läpipeluukertaa, sillä kaikki asiat voi ratkaista sekä hyvällä että pahalla tavalla. Klassikko jo syntyessään.
94
