Star Wars Republic Commando on Tasavallan räiskintäpeli.

Tasavallan klooniarmeijan eliittisotilaista kertova Star Wars Republic Commando on kaavoja murtava Tähtien sota -peli. Se ei käynnisty Tähtien sota -teeman pärähdyksellä eikä tähtitarhojen pimeyteen rullaavilla alkuteksteillä. Päähenkilöt eivät ole yleviä jedi-ritareita, vaan karskeja sotilaita. He eivät käytä Voimaa eikä pelissä nähdä ensimmäistäkään valomiekkaa. Vaikkeivät tasavaltalaiset kommandot aivan tavallisia rivimiehiä olekaan, Republic Commando on totisesti Tähtien sotaa ruohonjuuritasolta.

Mitä epätyypillisin Tähtien sota -kokemus päättyy planeetta Kashyyykia peittävän ikimetsän latvojen yllä irkkubändi Ashin laulaessa taustalla: "Now you're a clone, with heart of stone, synthetic soul, brainwashed and cold."

Jos ei muuta, niin Republic Commando on ainakin ilahduttavan omaleimainen.

Parhaista parhaat

Star Wars Republic Commando etenee kolmena katkelmana Tähtien sodan tarinalle keskeisestä kloonisodasta. Ensimmäisessä katkelmassa klooniarmeija saa tulikasteensa Geonosiksen planeetalla.

Republic Commando on täyttävinään viimeisimmän Tähtien sota -elokuvan Kloonien hyökkäyksen ja toukokuussa ensi-iltansa saavan Sithin koston väliin jäävän juoniaukon. Käytännössä kloonisotilaiden näkökulma tapahtumiin on niin suppea, etten tullut paljon sen viisaammaksi uuden elokuvan alkuasetelmista - en vaikka pääsinkin näkemään kenraali Grievousin vilaukselta.

Kuten Kloonien hyökkäys -leffan nähneet tietävät, tasavallan armeija kloonattiin universumin pelätyimmästä palkkasoturista Jango Fettistä. Klooneja ei ole luotu tasa-arvoisiksi, sillä suurin osa tuotannosta on kauniisti sanottuna kakkoslaatua. Alkuperäisen Jango Fettin veroisia valioyksilöitä syntyy vain kourallinen ja heistä koulutetaan klooniarmeijan harvalukuiset kommandojoukot. Republic Commandossa pelaajasta leivotaan nelihenkisen iskuryhmän johtaja.

Samannäköisiin sotisopiin puetut klooniveljet pitäisi erottaa toisistaan värikoodien ja karikatyyrimäisten lempinimien perusteella. Pommimies on Scorch, tietokone-ekspertti Fixer ja tapetuista vihollisista tarkkaa lukua pitävä latvakakkonen Sev. Kommandoryhmää johtava pelaaja on loogisesti Master Ch... eikun siis Boss. Jos rehellisiä ollaan, kommandot jäivät minulle täysin persoonattomiksi. Vaikka miten yritin, en oppinut tekemään eroa toisiltaan kuulostavien ryhmäläisten välillä. Oliko Scorch se vihreä vai se keltainen jamppa?

Onneton henkilökuvaus on sikäli puolustettavissa, että päähenkilöt ovat kirjaimellisesti toistensa kopioita. Räiskyvät persoonat olisivat voineet syödä Republic Commandon uskottavuutta.

Kuumia pisteitä

Oma ryhmä on eittämättä Republic Commandon kiinnostavin piirre. Paria lyhyttä soolojaksoa lukuun ottamatta ryhmä seuraa aina pelaajan mukana.

Joukkuetoverit saavat vihollisia hengiltä vaihtelevalla menestyksellä. Vielä tärkeämpää on, että he keräävät ansiokkaasti tulta puoleensa ja pystyvät tarvittaessa elvyttämään kaatuneen ryhmänjohtajansa (pelaaja osaa tehdä saman alaisilleen). Niin kauan kun yksikin ryhmän jäsen on hengissä, kommandot voivat vielä elpyä comeback-kiertueelle. Se vähentää mukavasti tallennusrumbaa.

Johtamispelinä Republic Commando on höyhenenkevyt. Taktiset kuviot typistyvät käytännössä siihen, että jokaisessa huoneessa on vaihteleva määrä ennalta määrättyjä taisteluasemia, joihin miehet voi käskeä. Pelin alkuvaiheilla systeemi loukkaa pelaajan älykkyyttä, sillä kolmelle alaiselle tuntuu aina löytyvän tasan kolme edullista asemapaikkaa. Myöhemmin touhuun tulee jo vähän enemmän ideaa, kun kommandoilla joutuu rynnäköimään tuliasemasta toiseen.

Käskyjen jakaminen on mutkatonta: se vaatii vain kohteen osoittamisen ja käytä-napin painalluksen. Riippuen siitä, osoittaako vihollista, tuliasemaa, kaatunutta joukkuetoveria tai parannusautomaattia, alaiset joko keskittävät tulensa, siirtyvät tykkipesäkkeeseen, elvyttävät tai vetäytyvät paikkailtaviksi.

Ryhmän tekoälyä on vaikea mieltää hyväksi tai huonoksi, sillä miesten taistelukyky on tiukasti sidoksissa teennäiseen johtamisjärjestelmään. Silloin kun toverit juoksevat vapaina, ne ovat aika avuttomia. Tuliasemiin määrättyinä kloonit tappavat vihollisia jopa pelaajaa tehokkaammin. Vihollisten sekavia aivoituksia seuraamalla on pääteltävissä, ettei Republic Commandon tekoäly ole State of the Art -kamaa.

Kun aseet pettävät

Republic Commandon lähtökohdat eivät ole lainkaan pöllömmät. Peli on hienon kuuloinen ja Xboxin mittapuulla näyttävä. Yksinkertaisuudestaan huolimatta ryhmän paimentaminen on miellyttävän sujuvaa. Tulevan Tähtien sota -elokuvan tapahtumien ennakointi lisää pelin kutkuttavuutta. Siksi on sääli, että Republic Commando sortuu käsittämättömään testosteronittomuuteen. Heikoimpina hetkinään toiminta uppoaa munattomuuden suohon yhtä syvälle kuin Subtv:n L-koodi.

Raaka tappamisen meininki on pahasti hakusessa. Republic Commandon aseissa alitehoisuus yhdistyy muovilelumaiseen mitäänsanomattomuuteen tavalla, joka on kohtalokas kaikille muille paitsi vihollisille.

Valiosotilaiden luottoaseella, DC-17M-laserkiväärillä joutuu röpöttämään lippaallisen toisensa jälkeen yhteen ja samaan tappajadroidiin. Kiväärin voi muuntaa sniper-aseeksi ja kranaatinheittimeksi - hyvä idea sinänsä - mutta niistäkin puuttuu kaikki fiilis. Ammuksistakin pihdataan. Todellinen pohjanoteeraus on trandoshalainen haulikko, jota surkeampaa tuliluikkua en muista nähneeni yhdessäkään räiskintäpelissä.

Kommandojen arsenaalin ainoa valopilkku on kloonisotilaiden käsivarresta esiin ponnahtava taisteluveitsi. Sen kuolettavuuteen voi aina luottaa. Vastustajia veistellessä kloonisoturin visiiri tahriintuu geonosislaisesta limasta ja droidien voiteluöljystä, mikä tuo taisteluun hitusen kipeästi kaivattua särmää.

Republic Commandosta puuttuvat kiinnostavat viholliset. Eikö Tähtien sodan universumista todellakaan löytynyt mitään mielenkiintoisempaa kuin Geonosiksen jättiläishyönteisiä, Kauppaliiton robotteja tai trandoshalaisia liskomiehiä? Ilman Tähtien sodan Midaan kosketusta viholliset tuntuisivat naurettavan kaavamaisilta.

Siis Haloo!

Star Wars: Republic Commando etenee viivasuorana putkena, kuten muutkin tämän hetken räiskintäpelit. Peli on selvästi kehitetty Xboxin ehdoilla, mikä näkyy suhteellisen pieninä kenttinä. Latausajat kenttien välillä ovat onneksi lyhyet. Pelattavaa riittää standardit kymmenen tuntia, mikä on näillä eväillä ihan sopivasti. Tavallisimpia tiimipelimuotoja tukeva moninpelikin on, mutta ainakaan paperilla se ei vaikuttanut kovin kummoiselta.

Republic Commandon tekijät ovat pelanneet varman päälle ja haalineet peliinsä kaikki nykyräiskintöjen muotioikut. Karkkimainen grafiikka hohtaa hehkuefekteistä kuin ne olisivat menossa pois muodista (odottakaa vain). Räsynukkefysiikat ovat niin viimeisen päälle liioiteltuja, että kolmimetrisen wookien ruhokin heittää kuperkeikkaa, jos sen yli sattuu kävelemään.

Republic Commando kunnostautuu erityisesti Halon imitoimisessa. Master Chief tuntisi olonsa kotoisaksi itsekseen latautuvien suojakenttien ja yhdellä napilla heitettävien käsikranaattien parissa.

PC- ja Xbox-versioiden välillä on vaikea tehdä suurta eroa. PC:llä Republic Commando näyttää periaatteessa paremmalta, mutta samaan aikaan korkeampi resoluutio saa pelin näyttämään jotenkin blandilta. PC:n tarkempi grafiikka korostaa ulkoasuun jätettyjä virheitä, kuten vihollisilta puuttuvia varjoja.

Republic Commando ei ole huono peli, se vain on ikävästi vailla sen suurempia kohokohtia. Odotin siltä paljon enemmän. Uuden Tähtien sota -elokuvan kuumeisimpaan odotteluun kommandoista saa kuitenkin jonkinlaista lievitystä.

Fanituote.