Star Wars -lisäkkeissä, eli lähinnä kirjoissa ja sarjakuvissa, pahin puute on yleensä eeppisen myyttisen elokuvatrilogian kääntyminen kliseiseksi seikkailumössöksi. Nähtävästi edes LucasArts itse ei aina tiedä, miten vangita elokuvien henki.
Shadows of The Empire saapuu suoraan Nintendo 64:sta, jossa se sai nihkeänpuoleisen vastaanoton. 3D-kortin vaativa PC-versio on ainakin komeampi, mutta riittääkö se?
Shadowin sankari on heikko Han Solo -wannabe Dash Rendar, ja seikkailut sijoittuvat Imperiumin Vastaiskun ja Jedin Paluun väliin. Juoni jää hämäräksi, koska peli tuntuu olettavan kirjan tapahtumien olevan tuttuja.
Shadows of The Empire lyö valttikorttinsa heti kättelyssä pöytään, kun Hothin jääplaneetalla snowspeederit käyvät taistoon Imperiumin AT-AT/AT-ST-tankkeja vastaan, mukana myös harppuunan käyttö kamppaamisessa.
Sitten peli lupsahtaa. Enimmäkseen Shadow of The Empire koostuu köyhän miehen Jedi Knight -osuuksista. Perusase näissä on laserpössykkä, jossa on vieläpä maaliinhakeutuva säde. Yleensä Dashilla on myös rakettireppu. Osuuksissa kerätään tuttua roinaa, eli tehoammuksia, lääkepakkauksia, "Challenge Pointseja" ja lisäelämiä. Tason lopussa kohdataan konsolimaisesti loppuhirviö. Pelin voi tallentaa vain osioiden välissä, joten jos elämät loppuvat kesken, uusintamatsi loppuhirviön kanssa vaatii esileikiksi koko tason uudelleenpeluun.
Pelissä on myös Road Rash -henkinen Speeder Bike -kisa, ei järin hyvä, sekä ärsyttävä hyppelyosuus, jossa Dash Rendar poukkii junanvaunuissa läpi galaktisen romutarhan. Avaruustaistelut rajoittuvat kahteen savikiekkoammuntaan ja lopputaisteluun, jossa eliminoidaan prinssi Nizarin avaruuslinnoituksen tykkitornit ja lennetään sen sisään präiskimään reaktoria paloiksi, jolloin koko komeus kosahtaa. Lopputaistelu on keskitasoa parempaa viihdettä, ja siinä näkyvä Star Destroyer on parempi kuin X-Wing vs. TIE Fighterissä.
Graafisesti 3D-kortin vaativa peli on välillä huikaisevan komeaa katseltavaa, joskin Nizarin palatsi on toisinaan hämmentävän tylsä. Vähäiset ääniefektit korvaa komea musiikki. Toteutuksen pahin kompastuskivi on huonosti toimivat kontrollit: sain koko ajan vaihdella tikun, näppiksen ja hiiren välillä. Erikoisuutena peli tukee May The Forcefeedback be with you -tikkuja.
Shadows tuo mieleen Rebel Assaultit: se on rajoittunutta, yksinkertaista räiskintää, mutta komeasti toteutettuna. Yhdellä suurella erolla: Shadows ei osaa hyödyntää Star Wars -juuriaan juuri lainkaan, peli voisi kertoa ihan mistä vain. Vain ensimmäinen ja viimeinen kenttä sisältävät annoksen Voimaa. Lopputulos on keskinkertainen toimintapläjäys, jossa suurin porkkana on komea grafiikka.
Jotenkin LucasArtsin logiikka ei nyt toimi. Nintendossa haukuttu peli käännetään virheineen, ja se tarjoaa pitkälti samaa kuin Jedi Knight, mutta heikommin toteutettuna. Ja parhaan osuuden saa ilmaiseksi demona. Shadow of The Empireä tullaan silti näkemään paljon: se on kuin luotu 3D-korttien kylkiäiseksi, ja niihin hommiin se varmasti päätyykin.
70
