Starfleet Academy saa trekkerin höristämään kumisia Spock-korviaan: jumankekka, voisiko tämä vihdoin olla se odotettu Star Trek -tähtialussimulaattori? Voinko vihdoinkin leikkiä olevani tähtialuksen kapteeni, ja singahtaa käymättömistä korpimaista vihoviimeiselle?
Starfleet Academy lupaa trekkereille mahdollisuuden osallistua Tähtilaivaston Akatemian upseerikoulutukseen. Kuten me kaikki tiedämme, tähtialuksen kapteeni ei ole vain sotilas, vaan hänen täytyy olla myös diplomaatti, ja ennen kaikkea pystyä toimimaan itsenäisesti ilman, että Starfleet pitelee kädestä kiinni ja kertoo mitä tehdä. Apuna tässä hänellä on koulutettu miehistö, joka hoitaa varsinaisen työn.
Star Trekin kirous
Star Trek -aiheisia pelejä vaivaa jokin outo kirous: rikkaasta taustamaailmasta huolimatta pelit ovat yleensä olleet kehnoja tai keskinkertaisia. Onnekseen ne ovat olleet uskollisia alkulähteelleen, ja niinpä edes trekkerit ovat olleet jokseenkin tyytyväisiä. Star Trek: Generations oli askel väärään suuntaan, ja massojen kosiskelu ei myynytkään kuin murto-osan tavoitteesta.
Interplayn kaksi seikkailupeliä, 25th Anniversary ja Judgement Rites, olivat hyviä, Trek-tietoisia seikkailupelejä. Niitä oli terästetty simppelillä avaruustaistelulla, jota kritisoitiin raskaasti siitä, että isot alukset vipelsivät kuin hävittäjät. Tokihan kahdesta pelistä saatu palaute opetti Interplaylle, ettei se ollut oikea ratkaisu?
Näyttöön!
Starfleet Academy jakautuu interaktiiviseen videoon ja simulaattoriosuuteen. Pelaajan alter ego on kadetiksi aika varttuneen näköinen David Forester, joka miehistönsä kanssa selvittää noin 25 simulaattoritehtävää, ja välissä pyörii videota. Video-osuudet on toteutettu plätkäisemällä näyttelijät tietokoneella generoidun taustan päälle. Sekä näyttelijät että tekniikka toimivat vaihtelevasti.
Ajallisesti Starfleet Academy tuntuu sijoittuvan Star Trek IV:n jälkeen. Mukaan on vanhasta kaartista saatu Kirk, Chekov ja Sulu (opettaa vuoden ennen kuin siirtyy USS Excelsiorin kapteeniksi). Pojissa alkaa jo ikä näkyä, ja Walter Koenig sitä paitsi tuo koko ajan mieleen mainion Mr Besterin Babylon 5:stä. 66-vuotias William Shatner on aika tukevassa kunnossa.
Videopätkissä selvitellään sekä miehistön ongelmia että paria juonta. Toisen aiheena on selvittää, kuka yrittää aiheuttaa sodan leikkimällä klingoneja, ja toisessa juonessa kadeteilla on selvästi liikaa vapaa-aikaa, ja he punovat juonia koko Federaation pään menoksi. Uskottavaa, tokihan Suomen valtiokin on varautunut Tohmajärven lukion 3B:n kataliin juoniin.
Hyvä päivä kuolla
Pihvi tässä burgerissa on tietysti simulaattori, jossa käydään läpi parikymmentä pelaajan komentokykyä ja avaruustaistelua mittaavaa koettelemusta.
Starfleetin aluksia koeajolle saa neljä: Oberth-luokan tiedealus, Miranda-luokan kevyt hävittäjä (destroyer, ei fighter), sekä Constitution- ja Excelsior-luokan tähtialukset. Klingonien Imperiumin kunniakkaasta laivastosta näkyvät tutut K'Vort/B'Rel-luokan Bird of Prey, D-7/K'Tinga-luokan taisteluristeilijä sekä Ber'taa-luokan raskas taisteluristeilijä. Romulaaneilta mukana on harvoin nähty Warbird ja sekä Garuda-luokan raskaampi versio. "Vihollis"aluksia voi lentää vain moninpelissä tai skenaarioeditorilla tehdyissä kärhämissä. Kojelauta on kaikissa aluksissa sama, mikä kertoo tietystä laiskuudesta.
Star Trekin avaruustaistelut ovat realistisen otteen asemasta näyttäviä, sotalaivayhteenottojen tyyppisiä taisteluita. Alukset lipuvat toistensa ohi ja kiireettömästi präiskyttävät täyslaidallisia. Suojien hitaasti tippuessa miehistö korjaa vahinkoja, ja vasta kun kansilla 11_24 tulee raskaita tappioita, antaa Federaation kapteeni luvan ampua takaisin.
Näin siis elokuvissa. Mutta Interplay päättikin pelata varman päälle, ja komentosimulaation asemasta tarjoaa puhtaan Wing Commander Academyn. Satojen metrien pituisen alukset kieppuvat toistensa ympärillä kuin X-Wingit, ja yleisin kuolinsyy on kolarointi toisen aluksen kanssa. Korjausmiehistöä lukuunottamatta muu miehistö seisoo peukalo persiissä, ja kapteeni tekee kaiken. Aluksen aidon näköiset tiede-, ase-, kommunikointi- ja muut asemat ovat täysin tyhjän panttina, koska alusta kuitenkin operoidaan kokoruudun näkymässä. Energiaa pitää välillä itse jakaa, jotta saa vaikka varppimoottorit päälle. Systeemi toimi ihan omalla logiikallaan, jota en täysin sisäistänyt.
Taistelussa siis kieputaan ja ammutaan hitaasti latautuvilla, tehottomilla phasereilla, ja fotonitorpedoilla, joiden osumatarkkuudessa ei ole kehumista. Aseet ampuvat vain eteenpäin (jenkkiversiossa 1.15 tämä on korjattu). Toisen alusten alijärjestelmät saa sentään erikseen määriteltyä maaliksi, esimerkiksi Bird of Preystä kannattaa kosauttaa cloaking device.
Lopputulos ei, alusten ulkonäköä lukuunottamatta, muistuta Star Trekiä edes gravitonin puolikkaan vertaa. Eipä ihme, että Interplay haukuttiin lepsusta Wing Commander -kopioinnista maan rakoon, sinne alas, missä syntiset huutaa ja liekit loimottaa. Vähän turhaan, sillä heppoisena avaruusräiskyttelynä Starfleet Academy on keskinkertaisen viihdyttävä, vaikka hukatut mahdollisuudet ärsyttävät tasaisin väliajoin.
Phaserdiplomatiaa
Tehtävät sinänsä eivät ole hassumpia, vaikka usein pakollakin mukaanliimattu räiskintä niitä heikentää. Miten on muuten mahdollista, ettei tehtävissä ole lainkaan aikamatkustus- tai vaihtoehtouniversumijuttuja? Mikäs Star Trek tämä tämmöinen on?
Toisinaan tehtävän ratkaisuun on monia tapoja. Muutama tehtävä pohjautuu "todellisuuteen". Star Trek II:sta mukana on Khan Noonian Singh (eri nimellä), ja Kobayashi Maru -skenaario. Balance of Terrorissa Enterprise kohtaa ensimmäistä kertaa romulaaninen Warbirdin. Sarjassa tiheätunnelmainen sukellusvene vastaan hävittäjä -skenaario on pelissä simppeli räiskintä, jossa voitin ajamalla Enterprisella romulaanien päälle. Kirk takuulla kääntyi haudassaan.
Tehtävien toteutus on vähän outoa: välillä pelaaja on täysin omillaan, välillä häntä ohjataan kädestä ja kerrotaan mihin suuntaan ampua. Diplomatiaa tarvitaan harvoin, ratkaisu on aivan liian usein phaser-avusteinen. Vaan eipä ihme, sillä ei pelaajalla ole käytössä oikeaa Star Trek -tekniikkaakaan. Trekinsä nähneet tietävät, että aluksen skannerit löytävät avaruusneulan galaksineulasuovasta ja kertovat vielä, mikä sen horoskooppimerkki on. Academyssä alusten skannerit eivät yleensä kerro mitään.
Grafiikka on ilman 3D-korttia ihan riittävän hyvää ja nopeaa, ja Direct-3D-tuella vielä vähän parempaa. Suurin haitta on se, ettei osumia näytetä kuin korkeintaan suojien välkähdyksenä. Ääniefektejä on kumman vähän, ja phasereissa on väärä ääni. Musiikki raikaa vain alkuintrossa.
Jenkki-Academyyn on jo päivitys 1.15-versioksi. Se lisää liukusäätimet, joilla pelin määritellä voi lähemmäksi Star Trek -standardeja. Tässä alukset kääntyvät hitaammin, ja niiden phasereilla voi ampua muuallekin kuin eteen. Valitettavasti päivitys ei toimi euroversion kanssa, vaan kaipa se on tulossa.
Jos Starfleet Academy yrittäisi olla jotain muuta kuin Star Trek -peli, vaikka Space Navy Academy omin aluksin, se olisi ihan OK, joskin vähän vanhahtava peli. Nyt "Star Trek" on pikemminkin rasite, sillä jokaista trekkeriä varmasti hatuttaa, sillä aluksia ja univormuja lukuunottamatta Starfleet Academy ei Star Trekiä muistuta. No, kapteeni Kirkin roolissa ei sentään ollut Mark Hamill.
Odotan mielenkiinnolla, miten erinomainen I-War, avaruussimujen uusi raikas tuulahdus, menestyy. Toivottavasti hyvin, sillä ehkä sitten pelitalot uskaltavat ottaa riskejä ja julkaista muutakin kuin "myyvään" formaattiin pohjautuvia yleisönkosiskeluja.
75
