SimTheme-pelien sankasta joukosta uupuu SimBabylon 5. Ei enää, sillä Mucky Foot korjaa puutteen Startopialla. Nyt kaikki harjoittelemaan pateettisia puheita ja menemään sinne minne yhtäkään donitsia ei ole aiemmin viety.
Bullfrogista irtautunut Mucky Foot ei lähesty avaruuden korpimaiden risteyskohdassa sijaitsevan avaruusaseman johtamista kovin vakavahenkisesti. Pelissä on viittauksia lähes kaikkiin scifi-kliseisiin. Jo introssa nähdään erään edesmenneen ohjaajaneron elokuvasta tuttu musta monoliitti sekä apina. Edellisten avaruusasemien kohtaloa ei sentään aleta selvittää, joten kaipa pelaajan haltuun annettu on sarjansa ensimmäinen.
Grey & Green
Startopia on epärealistinen: pelissä ei avaruusaseman johtajan arki ole papereiden täyttämistä, tärkeänä kävelemistä ja muukalaisten kanssa deittailua vaan lähes kaikki asiat pitää tehdä itse.
Kuten eräässä sangen tuntemattomassa pelissä, Startopiassakin käyttöliittymän ytimen muodostaa monitoimikursori, joka muuttuu sen mukaan minkä päällä lepää. Tällä päällikön nuolella sädetetään tavaraa varastoon ja rakennetaan aseman toimivuudelle tarpeellisia rakennelmia, joita riittää tehtaasta rakkauden pesään ja sairaalasta avaruussatamaan.
Rakennukset toimitetaan joko paketteina tai piirustuksina, jotka liitetään suoraan rakentamisvalikkoon. Yleensä homma toimii kätevästi hiirennapeilla, paitsi kömpelö laatikoiden availu ja rakennusten sijoittaminen. Ja välillä on epäselvää, tuliko hankittua piirustus vai rakennuksen sisältävä laatikko.
Startopian jippona on mainostetun donitsirakenteen lisäksi vapaasti leijuva kamera. Sillä saakin pyöriteltyä aluksi ihan kunnon känniefektin. Harjoittelulla kameraa oppii käyttämään, vaan ei hyödyntämään, koska kuvakulmalla ei ole hirveän suurta merkitystä. Ellei sitten tylsisty niin pahasti, että haluaa katsella asukkien elämää ja lukita kuvakulman vaikka alienin olkapäälle.
Grafiikassa on Alien-leffojen tyyliin "realismia" (vaikea sanoa kun en ole avaruusasemalla käynyt). Avaruusasema ei ole mikään puhtoinen lähiö vaan sangen karu ja kulunut metallirotisko. Rakennusten suunnittelu lienee vorlonien käsialaa: on kukannuppumaista designia sekä psykedeelistä väriloistoa. Vaikka sädetysefektit ja grafiikka ovat mukavan näyttäviä, alle minimin jäävässä koneessani grafiikka ei ilahduttavasti hidastellut taikka nykinyt.
Startopian musiikki ei ole hassumpaa, sillä esikuvana ainakin valikkomusiikeissa on (japanilainen) robottipoppi. Itse pelin äänitehosteet, etenkin puheet, alkavat pidemmän päälle oikeasti syödä pelihenkilöä. Niissä ei juuri variaatioita ole ja alienmaisuutta on haettu sieltä missä aita on matalin.
Donitsin johtajan arkipäivä
Perinteiseen simtyyliin on simavaruusasemallakin pidettävä simalienit tyytyväisinä rakentamalla simrakennuksia, joihin voi palkata simtyöläisiä. Perinteiseen simtapaan tutoriaali opastaa pelin saloihin ja tutustuttaa samalla "mukavan" itserakkaaseen neuvonantajatietokoneeseen. Varsinaisessa pelissä vaihtoehtoina on tehtävien suorittaminen tai sitten perinteinen hiekkalaatikkomalli, jossa asemasta rakennetaan sellainen kuin itse halutaan.
Tehtävissä esimerkiksi lehmillä lääkärintaitojaan kohentanut harmaiden neuvosto haluaa, että avaruusaseman sairaala hoitaa tietyn määrän potilaita ja pitää yllä tiettyjä standardeja sairaanhoidossa. Lääkärilakkoa ei katsota näissä piireissä kovin kauan. Toinen laji taas haluaa pelaajan käyvän kauppaa ja kolmas jotain muuta. Tehtävien suurin ongelma on niiden tylsyys. Tietenkin edellinen tehtävä pitää suorittaa ennen kuin pääsee seuraavaan, mikä onkin suurin motivaation antaja. Oudosti maailmankaikkeutta ei pääse pelastamaan missään välissä, vaikka onhan moinen pikkuhomma avaruusaseman johtajien arkipäivää.
Erilaisia alieneita riittää meille maanasukeille niin tutuista harmaista erilaisiin ökkömönkiäisiin sekä hyvin lemmekkäisiin, kohtauspuvuttomat enkelit mieleen tuoviin seireeneihin. Alienit joko käyvät avaruusasemalla vain vierailemassa, käymässä kauppaa tai sitten niitä voi palkata erilaisiin hommiin. Jokaisesta aseman otuksesta on nähtävissä nimi, kotipaikka, rikosrekisteri ja harrasteet. Kysymällä voi tiedustella mitä erikoisia puutteita juuri kyseisellä otuksella on, jos sellainen kiinnostaa. Harrastuksissa Mucky Foot humoroi viittaamalla muun muassa Roswelliin ja Mexico Cityn kuuluisaan UFO-havaintoon.
Jokaisella lajilla on omat erikoistaitonsa ja omat tehtävänsä, keskikokoisen demonin kokoiset (ja näköiset) kasvagoriaanit ovat taistelijoita, harmaat lääkäreitä ja seireenit rakkauden lähettiläitä. Luupäisiä pohdiskelijoita ei sentään ole, mutta toisaalta tällä avaruusasemalla kaksipäinen professori ei ole sen harvinaisempi näky kuin ranskalaisviiksinen limamato.
Asema pyörii paitsi jumalan kursorilla myös robottien avustuksella. Osa roboteista rakentaa rakennuksia kun taas toiset toimivat vartijoina sekä huolehtivat turvallisuudesta. Erilaisilla rakennuksilla voi toimintaa tehostaa ja esimerkiksi varasto on ihan kiva keksintö turhemman tilpehöörin järjestelemiseksi.
Energia antaa vaikka siivet
Elämä avaruuden kylmyydessä on sangen yksinkertaista. Avaruusasema on jaettu kone-, viihde- ja biokanteen. Ideana on pitää tyhjiössä kelluva donitsimme tuottamassa voittoa, siellä vierailevat alienit tyytyväisinä ja siinä sivussa myös laajentaa omaa reviiriä vaikka sotimalla.
Avaruusasema ei ole kokonaan omassa rautahanskassa, vaan siellä hyörii muitakin osastonjohtajia pitämässä kilpailua yllä. Ulkopuolisista vihollisista ei näy varjon häivääkään, mitä nyt välillä kaikenlaista kosmista tapahtuu, vaikka meteoriittiuhkana. Kun kyseessä on käymättömien korpimaiden risteysasema, myös terroristit tulevat kylään tekemään pommi-iskuja ja aiheuttamaan yleistä häslinkiä.
Konekansi on avaruussatama ja kaiken teollisen toiminnan keskus. Viihdekansi on vierailijoiden asuinaluetta sekä nimensä mukaisesti viihdytyskeskusten sijoituspaikka. Jumalaleikkejä varten on sitten biokansi, jossa voi erilaisten kasvien viljelemisen lisäksi muokata "maan" muotoja sekä ilmasto-olosuhteita mielensä mukaan.
Kaiken toiminnan ydin on energia ja se toimii myös valuuttana. Tehokkuutta mitataan siten, kuinka hyvin energiaa kohdennetaan suhteessa saatuun hyötyyn ja paljonko sitä kertyy varastoon. Kaikenlainen toiminta maksaa tietysti energiaa, sitä siis kuluu uusien osastojen ostamiseen, työntekijöiden palkkaamiseen, uuden kaman hankkimiseen sekä ihan jokapäiväiseen toimintaan. Lisää energiaa saa käymällä kauppaa, kierrättämällä tehokkaasti sekä veloittamalla aseman palveluksista kunnon korvauksen. Perinteistä simpelaamista siis. Tehtävissä sentään työnantajana toimiva laji lahjoittaa energiaa sekä suuren kasan tavaroita, joten ihan tyhjästä aloitetaan vain hiekkalaatikolla.
Lajien välisestä ystävyydestä
Vaikka turismi ja kaupankäynti yhdistävätkin eri lajeja yli galaktisten rajojen, niin aseman sisällä ei armoa tunneta. Donitsin tila on rajallinen ja kun oman aseman lebenstraum on loppumassa, alkaa laajentuminen voimakeinoin.
Osastojen välissä on suuret ovet, jotka normaalisti aukeavat rahalla mutta tarvittaessa hakkeroinnilla. Varsinainen taisteleminen on hyvin yksinkertaista. Joukot kerätään määrittämällä kokoontumispiste, ja kun vihollisia näkyy, määritetään vihollinen kohteeksi. Vielä voi vihollisen terminointijärjestyksen määrätä asettamalla uhkaavimmat vihulaiset korkeammalle prioriteettilistalla. Tämän listan mukaan taistelijat ja turvallisuusrobotit kärventävät sädeaseillaan kohteensa.
Taistelussa ei tarvitse pahemmin älynystyröitään vaivata, vaan nopea hiirikäsi ja -sormi ovat avainasemassa. Perinteinen rushaustaktiikka auttaa kummasti eikä lopputuloksessa ole kyse niinkään taidosta tai laadusta, vaan määrästä.
Rauhanomaisemmat voivat harrastaa diplomatiaa, joka tosin rajoittuu asenteiden säätelyyn. Jotain lajia voi pitää ystävänä tai sitten vihollisena, mutta siinäpä ne diplomatian koukerot ovatkin. Pikanttina yksityiskohtana on vakoilija, jonka olkapäällä roikkuvalla kameralla pystyy tiirailemaan muiden aikaansaannoksia, mutta hetken huvin jälkeen ei tämäkään jippo paljon huvita. Tietysti toiset osastonjohtajat pyrkivät parantamaan tietojaan vakoilulla, jolloin ainoa oikea ratkaisu on käristää vakooja.
Kaupankäynti on toteutettu hivenen erikoisesti. Vapaita kauppiaita on ainoastaan "hauskoja" vitsejä heittelevä ja "kohtuullista" hintatasoa noudattava Arona. Muut ovat sitten eri rotujen edustajia ja myyvät oman rotunsa erikoistuotteita: seireenit kaikkea viihdetavaraa, harmaat taas lääkintätarvikkeita sekä sairaalan osia. Ongelmana on se, että hintatiedot ovat hieman hassusti esitettyjä ja kaupankäynti on loppujen lopuksi hyvin tylsää touhua. Uusia rakennuksia sekä muuta hilavitkutinta toki tulee ostettua, mutta kaupankäynti voiton saamiseksi vastaa mielenkiinnoltaan sukkalaatikon tutkimista. Sukkalaatikosta tosin löytyy yllätyksiä ja hommaan sisältyy riskejä.
Startopia on aluksi varsin mukava peli, ja kun oudon käyttöliittymän on oppinut on pelaaminen vaivatonta. Myös huumori antaa tunteen, että pelissä olisi jotain ideaakin. Mutta ensimmäisten tehtävien jälkeen ne alkavat liikaa toistaa itseään, eikä hiekkalaatikkovaihtoehtokaan kovin kummaa jännitystä tarjoa. Theme Park ja Hospital -pelaajille Startopiasta voi olla iloa pitemmäksi aikaa.
Paha tätä on haukkua. Startopia on ihan mukava virtuaaliakvaario, jossa välillä pääsee vaikuttamaan maailman tapahtumiinkin. Ulkoisesti peli on nätti, kameralla pääsee kikkailemaan kunnolla ja avaruusasema tuntuu avaruusasemalta. Mutta pelillinen sisältö vastaa Arskan donitsia: Yhden syö ihan mielellään, päällys on herkkua, mutta varsinainen sisältö varsin hötöinen ja toista ei tee ihan heti mieli.
Moninpeli
Nysvätään ja rushataan
LAN, TCP/IP, 2-4 pelaajaa, GameSpy Arcade –tuki
Joko Startopian moninpelissä on häikkää, tai sitten yhteyksissäni. Startopia toimii vain satunnaisesti eikä pelaajia tunnu olevan liikenteessä. Nettiporun perusteella se on perusnysväämistä ja rushaamista.
82
