Kaikesta hyvästä ei tarvitse maksaa. Pantterit on terästä, melkein kaikki muut tulee perästä.
Vuonna -95 ilmestynyt Gary Grigsbyn Steel Panthers oli tapaus: toiseen maailmansotaan keskittyvä peli oli näyttävyydeltään paljon muita strategiapelejä edellä. Steel Panthersissa taistelivat yksittäiset tankit, joiden tornit liikkuivat, ammukset lensivät ruudulle ja raadot jäivät savuamaan kentälle. Myös pelin mittakaava oli erilainen, sillä Steel Panthersissa laskeuduttiin komentamaan yksittäisiä jalkaväkiryhmiä ja panssarivaunuja. Komennettavat joukot olivat komppanian ja taisteluryhmän luokkaa.
Vuonna -99 Matrix uudisti vanhan strategiaklassikon tehden pelistä paremman kuin alkuperäinen koskaan olikaan. Steel Panthers World at War on ensimmäisen Pantterin nykyaikaistettu versio, joka toimii Windows-pohjalla, tukee TCP/IP-verkkopeliä ja näkyy konsolitasoa tarkemmalla grafiikalla. Alkuperäiseen pelimoottoriin on lisätty ominaisuuksia niin paljon, että World at War on lähes uusi peli. Kaiken huipuksi se ei edes maksa mitään, vaan muitakin vanhoja klassikoita modernisoinut Matrix Games on antanut pelin vapaaseen jakeluun.
Kulmat kunnossa
Vuoro- ja heksapohjaisuudesta huolimatta pelisysteemi toimii kuin rasvattu. Steel Panthers ottaa esimerkillisesti huomioon mitä ammutaan, millä ja missä tilanteessa. Jokainen laukaus kuluttaa yksikön liikkumispisteitä ja liikkuminen taas on pois niistä laukauksista, joita vuorossa ehtii ampua.
Lopputuloksessa huomioidaan ammuksen ja tykin tyyppi sekä panssarin paksuus ja kaltevuus. Osumat voivat aiheuttaa melkein mitä vain: tankin täydellisen tuhoutumisen, radioantennin poikkeamisen, kuskin kuoleman tai hienon kuuloisen kimmokkeen. Pelin tiedostoissa on kaikki vähänkin yleisemmät toisen maailmansodan aseet, edes suomalaiskalustoa ei ole unohdettu.
Yksikin konekivääri voi pakottaa kokonaisen jalkaväkiryhmän kyyristelemään metsänrajassa ja tykistökeskitykset aiheuttavat oikeaoppisesti enemmän paniikkia kuin miestappioita. Joukkojen moraali ja maiden erot taistelutahdossa otetaan huomioon, joten liekinheittimen sytyttämän bunkkerin lämmössä ei viihdy pitkään kuin japanilainen jalkaväki.
Pelimekaniikassa on yksi ärsyttävä pikkuvirhe. Tankit eivät osaa lainkaan peruuttaa, vaan vetäytyessään ne kääntävät aina selkänsä viholliselle. Raskaimmassakin vaunussa on säästetty juuri selkäpanssareiden paksuudessa, joten takaisin huristelu ei yleensä kannata.
Panssaripasianssi
Pelissä taistellaan kohdelippujen hallinnasta, joiden omistamisesta saa lopussa pisteitä. Miestappiot huomioidaan myös, joten kohdealueille ei kannata rynnätä suinpäin varsinkaan, kun useista taisteluista koostuvien kampanjoiden perusideana on, että sama perusjoukko kulkee mukana koko kampanjan ajan.
Peli toimii parhaiten moninpelinä, sillä tekoälyn vastus on keski-ikäisen pelitoimittajan luokkaa. Tietokone ei koskaan koukkaa tai yllätä ratkaisullaan. Hetkeksi kadotessaankin vihollisjoukot löytyvät yleensä suoralta linjalta väliltä lähtöpiste lähin kohdealue.
2000-luvun kirjeshakki
Steel Panthers toimii teoriassa 2-6 pelaajan moninpelinä netissä. Vastakkain on aina kaksi puolta, joiden komentosuhteet voi jakaa vapaasti. Yksi pelaajista hoitaa vaikka suomalaisilla pelaamisen, kun toinen komentaa venäläisten tankkeja, kolmas venäläisten jalkaväen vasenta laitaa ja neljäs oikean laidan joukkoja plus korohoroja.
Suorassa nettipelissä on kaksi suurta ongelmaa. Tekemisen ja odottelun suhde ei ole kohdallaan, sillä jokainen tekee kierroksensa vuoron perään. Valtaosa peliajasta kuluukin istuskeluun ja muiden siirtojen katseluun. Suurempi ongelma kuitenkin on, että peli kaatuu aina nelospelaajan kierroksen alkaessa ja pienemmälläkin pelaajamäärällä nettipeli katkeaa epämiellyttävän usein. Bugit on luvattu korjata seuraavassa versiossa.
Kaksinpelinä nettipeli onneksi toimii ja lisäherkkuna pelissä pääsee hyväksymään vastustajan vuorolla tapahtuvat laukaukset. Jos vihollinen esimerkiksi ajaa miehistönkuljetusvaununsa pst-tykin ampumasektoriin, pelaaja voi kieltää tykkiä ampumasta ja jäädä odottamaan tärkeämpää saalista. Perinteisessä systeemissä pst-tykki ampuisi lähes aina paljastaen sijaintinsa viholliselle.
Steel Panthers toimii parhaiten postipelinä, jolloin ensin katsotaan videosta vastustajan vuoron tapahtumat ja sitten siirretään omat joukot. Tallennus lähetetään sitten vastustajalle sähköpostilla, jolloin kuvio alkaa taas alusta.
Vuorot eivät ole mitään jättimäisiä ja siirtyvät modeemillakin riittävän sutjakasti. Postipeli toimii täydellisesti, kunhan jättää pelitiedostot suojaamatta. PBEM-pelissä salasanojen käyttäminen johtaa siihen, että jossain vaiheessa vuorotiedostot eivät enää suostu aukeamaan kenellekään ja peli jää kesken.
Postipeleissä taistelut kannattaa luoda satunnaisgeneraattorilla, jossa voi itse ostaa joukot ja sijoittaa ne kartalle. Maasto ja vihollisjoukkojen koostumus pysyvät salaisuutena tulikosketukseen asti, joten otteluista tulee paljon valmiita skenaarioita arvaamattomampia.
Ei vielä täydellinen
Osa Steel Panthers: World at Warin aikaisempia versioita vaivanneista bugeista on korjattu, henkiin jääneistä harmillisin taitaa olla suojatun PBEM-pelin hyytyminen sekä kampanjapelissä päivitetyille joukoille ilmestyvä tiedustelukyky. Se tekee eliitiksi kehittyneistä panssarijoukoista turhan ylivoimaisia, sillä ominaisuuden ansiosta tankkimiehistö näkee ympärilleen yhtä hyvin kuin jalkaväki.
Steel Panthers: World at Warin kehitys ei ole suinkaan päättynyt. Versio 5.0 on tulossa, mutta puhtaan bugimurskauksen sijasta se lisää peliin myös uusia ominaisuuksia, mitkä aika varmasti aiheuttavat omat ongelmansa.
88
