Hän pahoinpitelee uhrinsa ja sitten hukuttaa heidät. Hän kulkee yhä vapaana eikä FBI:llä ole minkäänlaisia johtolankoja. Jos olet nuori naimaton nainen ja asut New Yorkissa, varo.

Still Life on pari vuotta sitten ilmestyneen seikkailupeli Post Mortemin (Pelit 5/2003, 78 pistettä) epäsuora jatko-osa tai pikemminkin spin off. Post Mortemissa päähenkilönä oli yksityisetsivä Gus McPherson, joka selvitti omituisia murhia vuosisadan alun Pariisissa. Gus on nytkin mukana, mutta pääosassa on hänen lapsenlapsensa Victoria, joka työskentelee FBI:n agenttina. Kuulostaako kliseiseltä?

Tarina on yhdistelmä David Fincherin Seitsemän-elokuvaa ja Pimeyden sydän -tv-sarjaa. Tekijöiden mukaan peli on saanut paljon vaikutteita etenkin Patricia Cornwellin teoksista.

Jäljet Siperiassa

Syberiansa pelanneet ovat kuin kotonaan. Still Life käyttää samaa grafiikkamoottoria, tosin joitain kosmeettisia muutoksia on tehty.

Peli on kaunis ja tunnelmallinen, varsinkin ränsistynyt Praha on lumoavan näköinen niin välianimaatioissa kuin itse pelissäkin. Hahmojen sulavat liikkeet on tehty motion capture -tekniikalla. Niitä sitten ihaillaankin kyllästymiseen asti, sillä päähenkilöiden hissiin astumista tai autosta nousemista joutuu katsomaan joka kerta uudelleen. Keskusteluja pystyy nopeuttamaan välilyönnillä.

Käyttöliittymä on selkeä. Hiiren vasen nappi käynnistää keskustelut ja sillä tutkitaan kiinnostavia kohteita. Oikea nappi napsauttaa esiin tavaravalikoiman. Keskusteluissa ei valinnanvaraa juuri ole ja pelaaja voi vaikuttaa oikeastaan vain siihen, mistä aiheesta keskustellaan ensiksi. Kaikkia aiheita ei ole pakko aina käydä läpi, mutta suositeltavaa se on. Victoria ja Gus kirjaavat muistivihkoihinsa kaikki käydyt keskustelut ja tekevät huomioita keskeisistä vihjeistä, ihmisistä ja tapahtumista, joten tärkeitä tietoja ei voi mitenkään hukata.

Aistien juhlaa

Kauniin ulkoasun lisäksi ääninäyttely on hienoa työtä. Musiikkia on lähinnä välianimaatioissa, pelissä se on sen sijaan korvattu vahvistamalla ympäristön ääniä: hissin hurinaa, kaikua parkkihallissa tai vaikka tuulen huminaa. Se saa aikaan odottavan tunnelman.

Hahmojen eteen on selkeästi nähty vaivaa, mikä puhaltaa pelin maailmaan syvyyttä ja elävyyttä. Victoria on kaiken lisäksi aikamoinen irvileuka, eikä epäröi kommentoida purevasti ympäristönsä tapahtumia, asioita ja ihmisiä. Tiukkaa tekstiä saa niin pomo, unisex-vessat kuin kameravalvomon tyttökalenteritkin eikä hyvällä maulla varustettu sankarimme kaihda myöskään Uhrilampaat-vitsejä itse murhapaikalla. Tämä tuo kivan vastapainon muun pelin synkälle tunnelmalle.

Peli on jaettu kahteen osaan. Toisessa seikkaillaan Victorialla nykypäivän New Yorkissa, toisessa Gusilla 1920-luvun Prahassa. Molemmat selvittävät kovin samantyylisiä sarjamurhia ja tarinat limittyvät erikoisella tavalla toisiinsa. Hahmoja ei voi vaihtaa miten haluaa, vaan vaihto tapahtuu ennalta määrätyissä kohdissa. Siirtymätilanteet on hyvin valittu, ja sumuinen Praha tuo kieltämättä mukavaa vaihtelua synkkään New Yorkiin.

Ongelmia on paljon ja ne poikkeavat ilahduttavasti toisistaan. Perinteisiä pura koodi ja avaa lukko -pähkinöitä on muutamia, mutta mukana on myös monia omintakeisia ja toimivia puzzleja, kuten vaikkapa valokuvien vertailu murhapaikkoihin ja niiden erojen löytäminen. Pulmat ovat pääosin loogisia, mutta välillä tuskallisen vaikeita selvittää. Esimerkiksi eräässä vaiheessa Victorian pitää leipoa piparkakkuja "koodatun" reseptin avulla. Vaikka sain reseptin melkein ensi istumalta oikein, sen täydelliseen selvittämiseen vierähti tuntikausia, vaikka istuin kokkikirja käsissäni ja tuijottelin aitoja piparkakkuohjeita.

Taideteos vai ei

Still Life ei ole kauhupeli, vaan tyylillä tehty tiukkatunnelmainen trilleri. Pelissä on jonkin verran raakuutta, etenkin lähikuvat tapetuista ruumiista ovat inhottavan aidon näköisiä. Muuten peli on varsin veretön. Tarinan lopetus oli hienoinen pettymys eikä lunasta niitä odotuksia, joita vahva alku ja keskivaihe herättää. Siitäkin huolimatta rakkaudella tehty juoni, tunnelmallinen maailma ja monenlaiset puzzlet nostavat Still Lifen nykyseikkailupelien kapeaan kärkikaartiin.

Jos joku ihmettelee pelin nimeä, niin kerrottakoon, että still life on taiteen tyylisuunta, jossa maalauksen kohteena ovat elottomat, liikkumattomat esineet, kuten kukka-asetelmat ja hedelmätarjottimet. Tai vaikka ruumiit...