Roolipelit ovat tylsiä, sillä vuoropohjaiset taistelut ja tasaisesti puksuttava tarina saavat raavaan miehen haukottelemaan. Volitionin Summoner 2 -toimintarope on toista maata.

Jatko-osaa vertaa aina edeltäjään, mutta Summoner 2 tuntuu silti tuoreelta. Remonttiin on pistetty tarina ja taistelusysteemi, ja muutoksia on kokenut myös sankarin tavallisesta rahvaasta erottava summon-kyky.

Ykkösosan tapahtumista on kulunut 20 vuotta. Seikkailu sijoittuu saman fantasiauniversumin toiseen kolkkaan, jossa päähenkilönä häärii nuori ja viehättävä Maia, Halassarin kuningatar. Neito on ennustusten mukaan Laharah-jumalattaren inkarnaatio, jonka kuningas Galdyr haluaa tappaa ja maat vallata.

Neito joutuu pakomatkalle, minkä aikana seuraan lyöttäytyy kirjavaa porukkaa salamurhaajasta kenraaliin. Ryhmän enimmäiskoko on kolme ja kontrolli loikkaa napin painalluksella jäsenestä toiseen tekoälyn pitäessä lopuista huolta. Koneen ohjaama hahmo pyrkii käyttäytymään attribuuttiensa mukaisesti ja niitä voi muokata haluamaansa suuntaan.

Käytössä on roolipeleistä tuttu kykypistesysteemi, joka karttuu kokemuksen myötä. Pisteitä voi annostella sen mukaan, onko kyseinen hahmo enemmän maagi vai taistelija, ja myös varusteita voi vaihdella ja tehostaa paremmiksi. Pelin erikoisuus on Maian kehittyvä summon-kyky, jolla hän voi muuttaa itsensä öklöksi hirviöksi. Maian neljä erilaista olomuotoa oppivat uusia kykyjä, joista on hyötyä vihollisylivoimaa vastaan. Pelisysteemi on kaukana hard-core-ropelteluista, mitä myös selkeä toteutus korostaa.

Suoraa toimintaa

Näpertelyn vastapainoksi taistelusysteemi kosiskelee suoran toiminnan ystäviä. Vuoropohjaisuus on väistynyt toimintapelihuitomisen tieltä. Taisteluissa roolipelimäisyys näkyy vain hahmojen yläpuolella vilahtavissa numeroissa, jotka ilmaisevat, monenko pisteen edestä vahinkoa hamaran huitaisu aiheuttaa.

Idea on hyvä, mutta käytännössä taistelut ovat sekavia kahinoita. Puolustamisen ja muut hienovaraiset strategiat voi unohtaa, sillä pelkällä mättämisellä pärjää. Hätätilassa voi pötkiä vaikka karkuun, mutta silloin saa vihollismaagien loitsut peräänsä.

Varsinkin koneen ohjauksessa olevat hahmot kuolevat herkästi. Elvytystaialla porukan saa yleensä virkoamaan ja peli loppuu vasta, kun kaikki joukon jäsenet makaavat tantereella. Kuolemisia sattuu usein, mutta turhautumista helpottaa tallennus, joka onnistuu käytännössä milloin tahansa.

Ainoastaan taisteluiden aikana muistikortin käyttö on estetty, mikä tekee Summoner 2:sta ajoittain turhauttavan kokemuksen. Pomopahiksia vastaan nujakoidessa turpaan tulee useasti ja lähes yksinomaan huonojen kontrollien takia. Onneksi aika pysähtyy valikoiden selaamisen ajaksi, joten sopivaa taktiikkaa saa miettiä edes hetken.

Valtavasti tekemistä

Grafiikka on selkeää, mutta ei mitenkään erikoisen loistavaa. Jopa pieniä kuvallisia mokia on jäänyt rasittamaan muuten jouheasti kulkevaa peliä. Äänet tuottavat suurimman pettymyksen, minkä vuoksi Summoner 2:sta jää vähän vaisu olo. Suurin osa repliikeistä on ääninäytelty, mutta jostain syystä ei aivan kaikkia.

Summonerin universumin koko hätkähdyttää. Seikkailtavaa on paljon ja paikat ovat laajoja. Vihollisia ilmestyy säännöllisesti, mutta ei loputtomiin. Suoran toiminnan seassa on lepojaksoja, joissa Maia hoitaa hallinnollisia tehtäviä palatsissaan ja vastailee rahan ruinaajille.

Jos suorittaa kaikki tehtävät, pelattavaa kuulemma riittää noin 50 tunniksi. Itse en jaksanut kahlata kaikkea, vaikka alku vaikutti erittäin mielenkiintoiselta. Puutumus iski jonninjoutavia kansanperinnejuttuja kuunnellessa ja limbosta sikiäviä körmyjä lahdatessa. Seikkailu olisi kaivannut tiivistämistä, jotta se olisi iskenyt täydellä terällä.

Odotin peliltä enemmän, mutta kokonaisuus ei kolissut, koska toiminnan ja seikkailun tasapaino ei ole kohdallaan. Tukalista tilanteista selviämiseen olisi pitänyt olla myös rauhanomainen vaihtoehto, nyt hommassa oli liikaa veren maku suussa.

Genren ystävät ottavat varmasti Maian kumppaneineen kiitollisuudella vastaan. Vähemmän ropeista innostuneille sanoisin, että vioista huolimatta peliä kannattaa kokeilla, sillä tekemistä riittää pitkään.