Kutsuin putkimiehet kotiini. Ne penteleet repivät verhot ja kiipeilevät seinille. Peruin sähkömiehen.
Kaikkien aikojen parhaat tasoloikat, ja samalla parhaat Mario-pelit, ovat Wiin kaksi hykerryttävän hauskaa Super Mario Galaxy -seikkailua. Ne ovat oivaltavia, uudistuvia, kekseliäitä, mahtipontisia ja mielikuvituksellisia sekä tunnelmaltaan kirjaimellisesti kuin toiselta planeetalta. Puuduttavaan New Super Mario Bros -klooniarmeijaan verrattuna ne ovat kuin Nobel-voittajia alakoulun tiedekilpailussa.
Galaxyn perintöä jatkoi saman tiimin tekemä, parin vuoden takainen Super Mario 3D Land 3DS:lle. Heikki Hurme piti siitä 91 pisteen verran, itse olin vähän pettynyt. Pelissä oli kyllä yritystä, mutta odotukseni olivat suhteettoman korkealla Galaxyjen lennokkaan mielikuvituksellisuuden jälkeen.
Nyt Wii U:n joulumarkkinoita pelastamaan on saapunut Super Mario 3D World. Se lisää 3D Landin isometriseen kaavaan moninpelin ja rutkasti lisää mielikuvitusta. Onko Galaxy saanut viimein arvoisensa seuraajan?
Pullo kädessä ja putki päällä
Mario, Luigi, Toad ja prinsessa Peach törmäävät kävelyllään outoon läpinäkyvään putkeen. Putkesta pöllähtää hätääntynyt Sprixie-keijukainen, joka kertoo, että hänen maailmansa kaikki muut keijut on vangittu! Jottei syyllisen identiteetti vie yöunia, Bowser tulee perässä, survoo Sprixien lasipulloon niin ja menee putkeen. Nyt putki päälle, Mario bros & brodette!
Hurraa ja eläköön tasa-arvo! Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan prinsessa Peachia ei kaapattu, vaan hän on pelattava hahmo. Keijukaisten kaappaus ei ole kummoinen tekosyy tasoloikkareissulle, mutta mikä tahansa on parempi kuin ikuinen prinsessa pulassa.
Furry of the Mario
Putken toisesta päästä ei löydy karvaista, niljaista tukosta, vaan jotain ihanaa. Sprixie-kuningaskunta ei karkkiväreissään eroa muista Mario-maista, mutta HD-kuorrutuksella se on pirun näyttävä. Vesi kimaltaa, värit loistavat kirkkaina ja hyvä mieli täyttää kaikki, paitsi ne kyynikot, joiden oma sisäinen lapsi on aikuisuuden kahleilla sidottu tylsyyden seinään kuolemaan. Hävetkää ankeuttajat, juuri tällaisia pelejä synkän talven keskellä tarvitaan!
Pompintaseikkailu yhdistää aineksia Marion historiasta. Kolmiulotteinen liikkuminen on suoraan Super Mario 64:stä ja sen jälkeläisistä, kun taas pelin nopeampi tempo, aikarajat ja lineaarisempi eteneminen 2D-loikinnoista. Lopputulos on onnistunut sekoitus uutta ja vanhaa, historiaa ja nykyaikaa. Sen ansiosta Super Mario 3D World tuntuu tuoreelta, vaikka kasariperintö on selvästi nähtävillä.
Mariolla on ammoisista ajoista asti ollut käytössä kaikenkarvaisia furry-pukuja pesukarhusta sammakkoon ja pingviinistä mehiläiseen. Ne antavat kantajalleen eläimen erikoistaitoja. 3D Worldin uusi juttu on kissapuku, jonka käyttäjä, toisin kuin oikeat kynsikkäät, ei pilaa huonekaluja, mourua keskiyöllä eikä edes kuseksi nurkkiin. Tai sitä ei ainakaan näytetä.
Kissasankari voi kynsiä vihollisia, tehdä villin syöksyhyökkäyksen tai kiivetä vaikka pystysuoraa seinää. Tärkeimpänä taitonaan kissasankari näyttää ällösöpöltä tepastellessaan nelinkontin maailmankartalla. Kissa on selvästi 3D Worldin the juttu, sillä lähes jokainen yli sadasta kentästä sisältää vaihtelevia etenemisreittejä, joihin pääsee vain kissan kiipeilytaidoilla.
Kissapuvun lisäksi liikearsenaali on saanut uudistusta päähän pultattavasta tykistä hahmon monistavaan kirsikkaan. Muuten varustevarastosta löytyy vanhat tutut tulikukista bumerangipukuun ja tanukin hännän heilutteluun.
Tärkeintä on, että toiminta on tarkkaa. Peliä voi pelata täppäriohjaimen lisäksi kaikilla mahdollisilla Wii U:n ohjainkombinaatioilla, joskin ykköspelaaja on pakotettu kosketusruudun kaitsijaksi. Yhdelläkään ohjaimella pelattavuudessa ei ole moittimista, jumin iskiessä ongelma on käsissä, jotka ohjainta pitelevät. Kissapuvun syöksyhyökkäyksellä on tosin laittoman helppo syöksyä suoraan pohjattomaan kuiluun, mikä ei tietenkään johdu minun taidoistani.
Näen Marion neljänä
Kissapukua isompi uutuus on New Super Mario Broseista kätevästi lainattu moninpeli. Ensimmäistä kertaa ikinä 3D-Marioa voi pelata jopa kolmen kaverin kanssa. Harmillisesti moninpelimahdollisuudet rajoittuvat samaan sohvaan, eikä netin yli ole lainkaan moninpelikäytäviä. Nintendo elää vielä niin monella tapaa menneessä maailmassa.
Saman koneen moninpeli toimii kuitenkin erinomaisesti. Siinä missä yksin loikittuna 3D World on tiukkaa suorittamista, muuttuu pelin luonne totaalisesti muiden pelaajien astuessa mukaan. Vanha sanonta pitää kutinsa: mitä useampi putkimies, sitä sekavampi seikkailu.
Neljän loikkijan sinkoillessa joka suuntaan looginen eteneminen korvautuu tapahtumarikkaalla sekoilulla. Onneksi moninpelissä yhden kuolema ei korjaa koko satoa, vaan vasta kun kaikki heittävät veivinsä samaan aikaan, palataan checkpointille. Yksittäinen kalmo leijuu hetken päästä takaisin peliin ja elämiä jaetaan niin avokätisesti, ettei niiden loppumista tarvitse pelata, vaikkei peliseurana olisikaan Mario-mestareita.
Mainion pelin merkki on, jos peli on turkasen hauska pelata oli pelaajia yksi tai neljä. Kokemus on niin erilainen, että suosittelen kokeilemaan molempia.
Keijumaat ja -mannut
Huokaus ja helpotus, 3D World ei ole perinyt Landin ykkösvikaa, mielikuvituksettomuutta. Worldin kenttäsuunnittelussa voi odottaa vain odottamatonta ja espanjalaista inkvisitiota. Kierrätystä on ennätysvähän, sen sijaan uusia ideoita esitellään jatkuvasti. Lähes jokaisella temppuradalla on oma identiteettinsä, olemuksena ja ideansa, ja usein samanlaista ongelmaa tai estettä ei tule enää toista kertaa pelin aikana vastaan.
Tämä on se osuus, minkä New Super Mario Brosit munaavat kerta toisensa jälkeen. Sen sijaan, että ne keksisivät jotain uutta, ne kierrättävät 20 vuotta vanhoja ideoita uusissa kääreissä. SNESin Super Mario World muistetaan siitä, että se keksi kahmalokaupalla uusia ideoita, vuoden takaista New Super Mario Bros U:ta ei tulla muistamaan niiden ideoiden tuomisesta nykypäivään.
Super Mario 3D World taas onnistui kenttä- ja pelisuunnittelullaan yllättämään minut kerta toisensa jälkeen, mikä ei näin monta tasoloikkaa kahlanneelle ole enää helppoa. Ei tämä ihan uusi Galaxy ole, mutta jo niin pirun lähellä, etten jaksa nipottaa. Super Mario 3D World on hitsin hauskaa, mielikuvituksellista ja yllättävää, enkä voi tasoloikaltani enempää vaatia.
Kirsikkana kakun päällä tekemistä löytyy reilusti. Noin kymmenen tunnin pelaamisen jälkeen lopputekstien vieriessä ruudulla on kenttiä ja kokemuksia jäljellä vaikka kuinka. Teet itsellesi palveluksen, mitä vähemmän videoita pelistä katsot ja netistä luet, sillä yllätykset ja kenttäsuunnittelun hienot ideat toimivat parhaiten, kun ne tulevat eteen sellaisinaan, ilman vakaata tietämystä niiden olemassaolosta.
Super Mario 3D World on vuoden parhaita videopelejä. Arvon kollegani Hurme sanoi kaksi vuotta sitten: ”Super Mario 3D Landin harteille on lastattu vastuu yskähdellen liikkeelle lähteneen konsolin kurssin kääntämisestä nousuun. Mariosta menestys ei ainakaan jää kiinni.” 3DS:n kelkka kääntyi, vaan onnistuuko sama Wii U:n kanssa? Siltä se kuulkaa näyttää.
Kissan nimeksi Nintendo on täydellinen: vaikka kukaan ei ymmärrä, mitä se ajattelee, se tippuu aina jaloilleen ja sillä on yhdeksän henkeä.
Juho Penttilä
93
