CNN:n uutisen mukaan kirurgit kohentavat tähystysleikkaustaitoaan pelaamalla Super Monkey Ballia, sillä peliä pelanneet kirurgit ovat tutkitusti nopeampia ja tarkempia. Eli jos skalpelli kiinnostaa, älä harjoittele potilailla vaan tartu reilusti apinan palloihin.

Super Monkey Ballin perusidea on yksinkertainen, mutta oivallus hieno. Yleensä toimintapeleissä kontrolloidaan ruudun keskellä olevaa hahmoa, olipa se sitten auto, skeittari, seikkailija tai vaikka nyrkkeilijä. Super Monkey Ballon sankari on pyöreä läpinäkyvä pallo, jonka sisällä asustelee ihmeellistä miuku-mauku-kieltä puhuva apina.

Pelaaja ei ohjaa palloa vaan keinuttaa lattiaa tai maata, jolloin pallo pyörii alamäkeen. Jos vauhtia on liikaa, peukalon liikkeellä tehty vastamäki hidastaa menoa. Systeemi tuntuu edelleen tuoreelta ja on ohjaukseen kuuluvan viiveen ansiosta vaikea hallita suvereenisti. Ei ihme, että kirurgit saavat apinapallossa peukaloihinsa kaivattua tarkkuutta.

Pelin tehnyt Travellers Tales ei pelitalona ole se kaikkein järein, vaikkakin on tehnyt yhteistyötä Segan kanssa kultaisista Sonic-ajoista lähtien. Onneksi originaalin tyyli ja äänet ovat tallella niiden hetkittäisestä raivostuttavuudesta huolimatta. Super Monkey Ball Adventure tuntuu loogiselta jatko-osalta, jonka radikaalein uutuus on seikkailupeli (story mode). Apinapallo on viskattu tasohyppelymaisemiin, jossa vieteri-ihmeillä ja tykeillä ammutaan pallo korkeuksiin. Pääosa ajasta kuluu edelleen palloa vierittäessä pitkin maita ja mantuja, polkuja ja siltoja kohti uusia maisemia.

Kussakin viidestä maailmasta on liuta tehtäviä, jotka täytyy läpäistä ennen kuin juoni etenee. Osa tehtävistä on yksinkertaisia, kuten valokuvamallina olo, jossa kuvaaja kertoo paikan, jonne pallo on vieriteltävä aikarajan sisällä. Osa tehtävistä on kryptisiä, eikä niiden ratkaisusta ole aluksi hajuakaan. Työkeikka peruuntuu heti, jos pelaaja juttelee jonkun toisen natiivin kanssa tai vierii hieman liian kauaksi pääkallopaikasta.

Syvyyttä piisaa

Seikkailupeli on vaativa, pallo putoilee mereen ja muihin syvyyksiin lähes jatkuvasti. Onneksi elämät eivät lopu, mutta kesken ollut tehtävä on aloitettava yleensä alusta. Uudelleenaloituspiste löytyy lähimaastosta, joten suurta huolta tuo ei aiheuta. Lopulta juoni etenee ja reitti uusin maailmoihin avautuu, tai pikemminkin oma pikku apina oppii maailmasta toiseen sinkauttavat loitsut. Älkääkä kysykö, mistä tarina kertoo, sillä en ymmärtänyt siitä pätkääkään.

Mukaan karttuu erikoisominaisuuksia, jotka helpottavat elämää. Imukuppikyky on hilpeä, sillä pallon pinta täyttyy pienistä imukupeista. Tämän jälkeen pallolla voi jarruttaa ja kiemurrella jyrkemmän esteen yli. Pallon saa jeesustelemaan vetten yli, puupinnoitetun pallon voi sytyttää ja taialla pallon saa katoamaan näkymättömäksi. Uusien kykyjen kanssa palataan tietenkin vanhoihin maisemiin.

Vanhaa perusapinapalloa, jossa kerätään sokkelossa banaaneja, ei ole unohdettu. Jyhkeimmät ovet avataan selvittämällä joukko perinteisiä puzzlekenttiä. Ovien avaaminen onnistuu aluksi ongelmitta, mutta nopsaan etenemisen esteenä on nippu todella tiukkoja ja vaativia kenttiä. Sormet hikoavat, syke nousee ja pallon putoaminen syvyyksiin kouraisee kirpakasti mahanpohjasta. Kenttiä saa onneksi yrittää niin kauan kuin haluaa, ja turhauman yllättäessä voi käydä lomailemassa hetken toisessa maailmankolkassa. Tuttuun Monkey Ball -tapaan se hankalinkin kenttä menee lopulta läpi kuin ihmeen kaupalla. Samat puzzlekentät löytyvät alkuvalikosta peräkkäin ladottuina ja vaikeustason mukaan ryhmiteltynä.

Seikkailu vei mukanaan, ja ennen koko pelin valttina olleisiin minimoninpeleihin tuli aluksi vain vilkaistua. Minipelit ovat kaikki joko uusia tai ainakin reilusti uusittuja. Hyppyrimäkiteemainen Target-peli on mukana, mutta lentomatkat ovat nyt huomattavasti pidempiä ja kaikki neljä pelaajaa saavat liidellä samanaikaisesti, jolloin vuoroaan ei tarvitse enää odottaa. Linnakkeen rytisyttely apinapallo-ohjuksin on yksinkertaista, mutta hauskaa hurvittelua. Perinteinen kilpapalloajo on myös mukana eikä nyrkittelyiltapuhdettakaan ole unohdettu. Uusia minipelikenttiä voi ostaa seikkailupelin putiikeista banaaneilla. Vaikka mukana olevat minipelit ovat hauskoja, niitä olisi saanut olla huomattavasti enemmän.

Super Monkey Ballin seikkailupeli on rohkea yritys tehdä jotakin uutta sarjaan. Seikkailu maistuu parhaimmillaan maukkaalta, vaikka vaikeustaso hetkittäin turhauttaa liikaa. Tekniikka onneksi jyrää siivosti. Kuvat ovat kauniita ja värikkäitä ja mikä tärkeintä, pallon ohjaaminen on tyydyttävää, hienovaraista ja tarkempaa kuin aikaisemmassa PS2-apinapallossa.

Persoonallisuutta ja haastetta kaipaaville Super Monkey Ball on raikas tuulahdus vanhoilta hyviltä ajoilta. Puzzlepeliklassikon muuntaminen tasohyppelyksi on sekin onnistunut paremmin kuin osasin konsanaan kuvitella. Ja lopuksi tunnustus: tämä on niitä harvoja pelejä, joita pelatessa alan selostaa ääneen. Nolottaa.