Spritemätkintöjen markkinointi on kovaa hommaa. Ai kun kivaa, retroa, sanoo yksi. Vieläkö niitä tehdään, kysyy toinen. Ja kiukusta puhisevat mätkintäfanaatikot huutavat väliin: tietämättömät toimittajat eivät ymmärrä hyvän päälle!
Sarjakuvamaiset spritemätkinnät vetoavat pieneen ja valtavirran mielestä omalaatuisen maun omaavaan porukkaan. Tuiki Tavallisen mielestä nämä hatarat retropläjäykset ansaitsevat korkeintaan viiden minuutin huomion. Hardcore-mätkintäfanit taas kimmastuvat vuosien saatossa likimain täydelliseksi hiotun suosikkiviihteensä mollaamisesta. Totuus piileksii jossain ääripäiden välissä. Kärkikaartin piirrosmätkeiden taistelusysteemi on tiukka ja aukoton, mutta kultasilmien kakomista aiheuttava ulkoasu on peräisin viime vuosituhannelta.
SVC Chaos: SNK vs. Capcom on vaihteen vuoksi SNK Playmoren näkemys SNK:n ja Capcomin kamppailijoiden välisistä mätkintäkarkeloista. Leijonanosa taistelijoista on napattu Street Fighter II (Capcom) ja King of Fighters (SNK) -sarjoista, jotka olivat isoja hittejä 90-luvun puolivälissä. Kahden tusinan nyrkkisankarin valikoimaa täydennetään Samurai Shodownin ja parin tuntemattoman suuruuden tappelupukareilla.
Muutama hauska Street Fighter -naama ja Darkstalkersin pirteät kummajaiset jäävät syyttä suotta rannalle. Guile, Ken ja muut tylsän geneeriset klooniäijät saisivat minun puolestani väistyä painija-Zangiefin, E. Honda -sumotorin ja vihreän Blanka-hirviön tieltä. Valtava lihaskimppu Hugo ja piereskelevä ihmisvuori Earthquake ovat porukan lystikkäimpiä ilmestyksiä. Runsas karatekaedustus on SVC Chaos: SNK vs. Capcomin kamppailijakaartin silmiinpistävin piirre: Ken, Ryu, Dan, Ryo, Akuma ja Mr. Karate ovat kaikki siististi karategihin pukeutuneita tyhjän käden taitajia.
SNK Playmoren spritemätkinnät suunnitellaan edelleen ensisijaisesti Neo Geota varten ja modernit laitteet joutuvat tyytymään samaan sapluunaan. Iäkäs Neo Geo -rauta on orjallisen tarkan SVC Chaos: SNK vs. Capcom -käännöksen riippakivi. Aikoinaan spritetekniikaan huippua edustaneen Neo Geon rajat näkyvät matalassa resoluutiossa, rasterointia edellyttävissä palettirajoituksissa ja staattisissa taustoissa.
Capcomin Dreamcast-pohjaisten Capcom vs. SNK -mätkintöjen polygonivirityksillä höystetyt taustat ovat tarkkoja ja värikkäitä. Toisaalta SVC Chaoksen taistelijat näyttävät piirroskuvien edessä luontevammilta kuin Capcomin polygonikarkin päälle liimatut kulmikkaat pukarit. SNK:n ja Capcomin spriteroimeet kaipaavat joka tapauksessa kipeästi Guilty Gear -sarjan tyylistä tarkkaa piirrosgrafiikkaa.
On se kone
Ikäloppu grafiikka ei onneksi heikennä pätevää ja nopeatempoista taistelusysteemiä. Ottelijat reagoivat selkeisiin komentoihin rivakasti ja herkästi. Lyönnit ja potkut irtoavat vikkelinä läpsyinä tai suhteellisen verkkaisina voimapommeina. Litsareita käytetään lähinnä vastustajan luukutusrytmin murtamiseen. Liikaa blokkailevan ottelijan pasmat sekoitetaan miellyttävän tekkenmäisillä kahden iskunamiskan heitoilla.
Lennokkaita loikkia ja alapotkukamppeja tarvitaan lajityypille ominaiseen tapaan runsaasti. Kaksinpelissä pomput toimivat mukavasti, mutta korkean vaikeustason konetta vastaan liika hyppiminen johtaa turmioon. Tarkasti ottelevan masiinan rökittäminen vaatii tuntien treeniä kaikilla muilla paitsi helpoimmilla vaikeustasoilla.
Kun spesiaalimittari täyttyy nujakoinnin sivutuotteena, liikevalikoimiin avautuu muutama hurja rynnistys. Enemmän tai vähemmän tehokkaat spesiaalit ja muut erikoisiskut sujuvat paremmin kunnon arcadetikulla. PS2:n ja Xboxin padien peukaloa pahoinpitelevät suuntaohjaimet eivät taivu neljännes- ja puolikaariin riittävän varmasti. Kattava spessusatsi ei tosin ole oikotie onneen. Salamarefleksit ja perushyökkäysten tuntemus riittävät mainiosti.
Yksinäistä mätkijää viihdytetään vajaan kymmennen matsin turnauksella, kerrasta poikki survival-selviytymismatseilla ja vapaalla harjoittelulla. Petyin jälleen kerran kaksinpelin olemattomiin tilastoihin. Mikä muutaman numeron tallennuksessa on niin vaikeaa? Tag team -matsit ja ennalta valitun ryhmän kahakat jäävät Neo Geon muistirajoitusten jalkoihin. Xboxin myyntiversio tukee Liveä, mutta poltetun arvostelupainoksen takia en pysty kommentoimaan nettiräimeen toimivuutta. Xbox ja PS2 -versiot ovat Liveä lukuun ottamatta käytännössä identtisiä.
SVC Chaos: SNK vs. Capcom on keskinkertainen tapaus. Spritesarjan kilpailijoissa on tarkempaa grafiikkaa, enemmän kamppailijoita tai kattavampia pelimoodivalikoimia. Jos 2D-mätkintä kiinnostaa, kannattaa aloittaa kauniista Guilty Gear -sarjasta. Se vähentää armotonta kulttuurishokkia ja kroonista polygonikaipuuta.
73
