Tee se itse: maailma

Oman pelimaailman luominen on monen pelinjohtajan haave. Vaikka valmiita maailmoja löytyy pelivalmistajilta runsaasti, on itse rakennettu kuitenkin monen mielestä paras.

Syitä luomispuuhaan ryhtymiseen on monia. Suurimmalla osalla kotitarvejumalista syy on yksinkertaisesti sopivan maailman puuttuminen. Kaikkiin pelisysteemeihin ei ole avaimet käteen -periaatteella toimivia valmiita maailmoja. Tai jos onkin, niissä on joitakin piirteitä, jotka eivät sovi pelinjohtajan suunnittelemaan kampanjaan. Fantasiamaailma voi olla liian magiapainotteinen tai liian realistinen. Maailma voi myös olla vain liian tuttu. Jos pelaajat ovat tahkonneet samoja kontuja kahden vuoden ajan joka lauantai, voi maiseman vaihdos tehdä hyvää kaikille.

Toinen, varmasti hyvin yleinen syy "kuuden päivän urakkaan" on silkka luomisen halu. Vaikka pelinjohtaja yleensä joutuu näkemään melkoisesti vaivaa jo seikkailujen keksimisessä ja pelin yksityiskohtien pohtimisessa, joillekin jää silti käyttämätöntä luomisenergiaa. Moni järjestelmällinen, idearikas tai luomisvoimainen henkilö tuntee suurta tyydytystä saadessaan rakentaa kokonaisen planeetan, mantereen tai valtakunnan. Sellaisen perusteellinen tekeminen ei ole helppoa, mutta urakkaa helpottaa se, että sitä saa tehdä omaan tahtiin ja omalla tavalla.

Työn vaikeudesta kertoo sekin, että kesken jääneitä mielenkiintoisia maailmoja ja kaupunkeja löytynee tämän maan pelinjohtajien laatikoista sadoittain. Jossakin vaiheessa innostus saattaa laantua ja loppua jopa kokonaan, monesti esimerkiksi silloin, kun siirrytään kokonaan uudenlaiseen pelisysteemiin tai kun pelaamiseen tulee tauko. Joskus joku sinnikäs jaksaa jatkaa keskenjäänyttä urakkaa myöhemmin, mutta useimmiten puolivalmiit maailmaluonnokset päätynevät tiukasti mappi Ö:n huomaan.

Vaikka maailmanteko jäisikin kesken, on se varmasti tuottanut tekijälleen sekä tekemisen iloa että myös arvokasta kokemusta. Vähänkään perusteellisemman pelimiljöön suunnittelussa on otettava huomioon kymmeniä asioita, joista monia ei tule edes muuten ajatelleeksi.

Ansaittu lepopäivä

En pidä ollenkaan pahana, vaikka tähän hommaan ryhtyvät pitäisivätkin joka seitsemännen päivän vapaata. Kokemukseni mukaan maailmantekijät puurtavat usein liiankin raskaasti. He suunnittelevat ja pohtivat maailmaansa sellaisia yksityiskohtia ja vaikutuksia, joilla ei tule koskaan olemaan mitään merkitystä.

Tarkat kartat eliölajien levinneisyyksistä tai alueiden keskimääräisistä sademääristä tuskin koskaan kiinnostavat tavallista seikkailijaa. Samaten on yhdentekevää, millainen on toisella puolella maata asuvan aatelissuvun vaakuna tai kuinka monta pystypalkkia on jonkun sillan rakenteissa. Tämä kaikki on kuitenkin sitä pelkkää suunnittelun iloa, ja se näille mestareille kernaasti suotakoon.

Itseluotu maailma on paras (jos ette usko, kysykää ylemmiltä tahoilta), kun se vain on hyvin tehty. Syyt sen paremmuuteen ovat ilmeiset: pelinjohtaja on voinut ottaa huomioon kaiken haluamansa ja painottaa asioita oman näkemyksensä mukaan. Maailma voi olla juuri niin poliittinen, fantastinen tai tekninen kuin sen tekijä haluaa. Lisäksi hänen on helppo tehdä myöhemmin loogisia ja toimivia muutoksia sekä lisäyksiä omiin teelmäksiinsä.

Maailman ei tarvitse olla täysin valmis ja yksityiskohdiltaan loppuun asti suunniteltu. Mielikuvitustaan käyttävälle pj:lle riittävät tukevat raamit, joihin hän voi sitten tarkentaa asioita aina tilanteen mukaan. Jokaisesta kylästä ei tarvitse olla karttaa eikä jokaisen metsän kaikkien lohikäärmeiden tarvitse olla ennakkoon määriteltyinä. Riittää, kun pj:llä on perustiedot ja näkemys maailmastaan, jolloin hän voi säveltää paljon omasta päästään matkan varrella. Useimmiten niin, etteivät pelaajat sitä edes huomaa.

Ei sitä opi kirjoista

Maailmanluontioppaita ei ole monia, olen törmännyt vain yhteen kirjaan ja muutamaan lehtiartikkeliin. Paljon jää kuitenkin aina suunnittelijan itsensä varaan.

Jokainen luoja päättää itse, mitä asioita hän maailmassaan painottaa. Jollekin on tärkeintä karttojen piirtäminen ja maantieteelliset seikat. Hän sommittelee tarkoin jokaisen järven ja joen pohtien asutuksen suhdetta niihin. Toinen keskittyy valtakuntien historiaan ja politiikkaan, ja miettii tarkoin sotien syyt ja seuraukset. Kolmannelle on oleellista linnojen ja luolastojen olemassaolo ja niiden tarkat pohjapiirrokset. Sen ei ole väliä, mikä on valtakunnan hallitusmuoto tai kuinka suuri on sen armeija, tärkeää on vain hyvien seikkailupaikkojen olemassaolo.

Mikä parasta, yhdenkään näistä yllämainituista maailmantekijöistä ei voi sanoa olevan väärässä. Jos joku on eri mieltä, väsätköön oman pikku onnelansa. Tärkeää ei ole maailman realistisuus, tasapainoisuus tai loogisuus. Tärkeää on se, että se sopii kulloinkin kyseessä olevan ryhmän seikkailtavaksi.

Viittauksia menneeseen

Joskus viime vuosituhannella käytin palstatilani kertoakseni siitä, millaisin tavoin roolipelejä vastaan on hyökätty eri medioissa, lähinnä kotimaisissa. Aihe kiinnostaa jatkuvasti monia pelaajia, eikä se ole mikään ihme. Niin monia hauskoja, joskus myös lievästi raivostuttavia hetkiä nuo ropevastustajat vouhotuksineen tarjoavat.

Aiheeseen liittyviä kiinnostavia ulkomaisia artikkeleita löytyy paljon myös internetistä, esimerkiksi osoitteessa www.hoboes.com/html/RPG/Defense.html käsitellään aihetta monipuolisesti. Kulkureiden sivuilta löytyy myös kymmeniä mielenkiintoisille sivuille johtavia linkkejä. Onpa siellä polku kulttimaineen saavuttaneen Dark Dungeons -pelottelusarjiksenkin luo. Tutustu ihmeessä, jos ei se ole ennestään tuttu. Sen luettuaan ei voi ainakaan väittää, ettei ropeilun vaaroista ole varoitettu!

Vähemmän aikaa sitten valitin hyvien urheilu(lauta)pelien puutetta. Valikoima ei sen jälkeen ole sanottavasti laajentunut, mutta yksi helmi on sentään kohdalle osunut. Ranskalaista alkuperää oleva Formula DÉ on, kuten nimi nokkelille kertoo, formula-aiheinen lautapeli. Pakkauksessa tulee mukana kaksi upeaa rataa (lisäratoja voi tilata), kymmenen pientä autoa, kuusi erikoisnoppaa, kisakaavakkeita ja selkeät säännöt. Peli on yksinkertainen kilpa-ajokisa, mutta kiehtovaksi sen tekee omaperäinen noppasysteemi ja sen suomat taktikointimahdollisuudet.

Hyvä piirre on myös se, että peliä voi pelata jopa kymmenen pelaajaa. Tuolla pelaajamäärällä saa aikaiseksi jo kiihkeän formulatunnelman. Meillä innostus iski kunnolla ja ryhdyimme heti suunnittelemaan koko kauden mahdollistavia kampanjasääntöjä.

Lisää aiheesta

  • Roolipelaamisen riemua

    Tässä lehdessä olen uusi. Nimeni ja kuvani näkyvät yllä. Joillekin lukijoille olen varmasti tuttu Mikrobitin sivuilta, jossa viime vuoden syksyyn asti hoitelin Peliluolaa. Tästä numerosta alkaen palstani löytyy suunnilleen tältä paikalta.

    Palstallani aion keskittyä edelleen…
  • Roolipeli tappoi pelaajan!

    Roolipelaaminen on lyhyen historiansa aikana saanut osakseen paljon ennakkoluuloja ja suoranaista vastustustakin. Ennakkoluulot eivät ole niin vaarallisia ja väärät luulot on helppo oikaista, mutta roolipelien varsinainen vastustaminen on ikävämpi asia.

    Suomessa ropevastaisuus on jäänyt…
  • Taisteluun!

    Eräs kiinnostavimpia asioita roolipelien seikkailuissa ovat epäilemättä taistelut. Monessa pelimaailmassa ja -kampanjassa ne ovat oleellinen osa peliä ja sen tapahtumia. Pelataan sitten örkkejä vilisevässä Keski-Maassa tai Darth Vaderin hallitsemassa Imperiumissa, aina löytyy vihollisia…