Kun kankea itävaltalaisrobotti pääsee vauhtiin, mikään ei ole turvassa. Kolmannella kerralla meno kiihtyy entisestään.

Terminator 3: The Redemption perustuu uusimpaan Terminator-elokuvaan, mutta ei matki sitä orjallisesti. Tapahtumat liikkuvat niin nykyisyydessä kuin vaihtoehtotulevaisuuksissakin, ja toiminnasta ei ole puutetta. Terminator 3: The Redemption on oiva vastine elokuvalle: paljon räiskettä, niukasti sisältöä.

Alussa kaikki on hyvin

Terminator 3: The Redemption alkaa Schwarzeneggeriltä näyttävän kyborgin heräämisestä. Synkässä tulevaisuudessa koneita vastaan pyristelevä vastarintaliike on saanut selville, että koneet ovat lähettämässä menneisyyteen tappajaa, joka onnistuessaan muuttaisi nykyisyyden ikävänlaiseksi. Arska-botille annetaan tehtäväksi matkata menneeseen pistämään kova kovaa vasten ja estää tappajan aikeet.

Alku on lupaava. Tarina esittelee uutta sisältöä tutusta maailmasta ja vauhtia piisaa. Mutta pannukakku lässähtää melkein välittömästi, kun juoni unohtuu ja räiskintä alkaa. Sen jälkeen tarinan ainoa tarkoitus on toimia suoraviivaisena apuvälineenä, jolla pelaaja johdatellaan yhdestä toimintakohtauksesta toiseen. Lisäksi uniikit välianimaatiot vaihtuvat pian elokuvasta leikeltyihin videopätkiin, jotka eivät tarjoa mitään kenellekään.

Ulkokuori on Terminator 3: The Redemptionin paras osa-alue. Ympäristöä tuhoutuu valtavasti suurissa tuho-orgioissa ja etenkin synkeä tulevaisuus on hienoa katsottavaa. Väreissä ja tehosteissa ei säästellä vaan karkkia piisaa joka käänteessä niin että hampaita vihloo. Arska-kyborgin pelinsisäiset animaatiot ovat kankeita ja vaivalloisen näköisiä - ihan kuin elokuvissakin.

Äänipuoli on samalla tasolla grafiikan kanssa. Räjähdyksiä, rytkettä ja ryminää. Äänessä on osan aikaa iso-Arska itse heittelemässä huonoja one-linereitä, mutta suuri osa repliikeistä kuulostaa imitaattorin nauhoittamilta. Tai sitten Arskaa ei homma pahemmin kiinnostanut.

Terminator 3: The Redemption muistuttaa 90-luvun lopun mahtipontisia kolikkopelejä. Vauhti on hurjaa ja ryminä vavisuttaa seiniä, mutta kun itse peli puuttuu, niin kolikot pistää mieluummin vaikka flipperiin.

Muistipeli

Tehtäviä on kahta tyyppiä: ajelua ja ammuskelua. Ajovälineet vaihtelevat futuristisista tankeista leffasta tuttuun ruumisautoon. Yleensä ajamiseen kuuluu kiinteästi vihollisten ammuskelua manan majoille mitä moninaisimmilla vehkeillä. Räjähdykset ovat hienoja ja ääniefektit messeviä, mutta ammuskelu ei silti ole hauskaa.

Tähtäämisestä ei juuri tarvitse huolehtia. Kun osoittimen siirtää tatilla vähän sinne päin, ammukset löytävät maagisesti perille. Toisaalta systeemin ymmärtää, koska vauhti on hurjaa ja kohteita yleensä monta, mutta nautintoon se raapaisee ison loven.

Ajoneuvojen ohjastaminen on kiikkerää. Vasemmalla tatilla hoidetaan niin ohjausliikkeet kuin kiihdyttäminenkin samalla kuin toisella tatilla siirrellään tähtäinristikkoa. Onneksi ajoradat ovat yleensä seinillä varustettuja putkia, jolloin kaasupohjassa kiitämisen lisäksi muusta ei tarvitse murehtia.

Parhaimmillaan Terminator 3: The Redemption on yksinkertaisissa tehtävissä, joissa seistään ison pyssyn takana ja ammutaan joka puolelta sinkoilevia vihollisia ja näiden ampumia ohjuksia. Savikiekkoammuntaa, mutta toimii. Kehnoimmillaan peli pakottaa opettelemaan kentät ulkoa, jotta osaa valita autolleen oikeat reitit oikeaan aikaan. Mikäli mokaa, joutuu aloittamaan uudestaan alusta.

Tehtävät eivät ole hirmuisen pitkiä, parista kolmesta minuutista vajaaseen kymmeneen minuuttiin, mutta tehtävien aikana ei pysty tallentamaan, joten kenttiä on tahkottava niin kauan että ne menevät ns. putkeen. Toistoa tulee kyllästymiseen asti, sillä vaikeustaso on tosi korkea niin kauan että kentät oppii ulkoa. Tai sitten reaktionopeuteni on hidastunut iän myötä.

Terminator 3: The Redemption ei ole täysi katastrofi. Räväkkä toiminta kiehtoo lyhyinä annoksina ja tuhoa kaikki -asenne on aina tervetullut. Pelin ongelmat alkavat kuitenkin pian rassata ja jatkuva toisto käy hermoille. Kertaluokkaa paremmilla kontrolleilla ja monipuolisemman sisällön avulla The Redemption olisi voinut olla sutjakka kokemus. Tällaisena lopputulos on puinen kuin Arskan naama.