Jokainen hittipeli poikii aina leegion huonoja klooneja. Vuoden 1995 tapauksessa hittipeli oli Command & Conquer, MicroProsen This Means War taas on se kloonauksen yrittäjä huonommasta päästä.
This Means Warin perusidea on tismalleen sama kuin esikuvansa: kevyttä strategiaa mehevillä ääniefekteillä, välianimaatiolla ja juonella höystettynä. Maailmanvallasta kamppailee kahdeksan eri sotilasmahtia ja valtiot vaihtavat omistajaa maailmankartalla pelin edetessä. Perusidean lisäksi tekijätiimi on ympännyt mukaan paljon uutta kivaa.
Hyviä ideoita
This Means Warista näkee selvästi, että C&C:tä on pelattu ja omaa peliä on lähdetty ideoimaan sen pohjalta. Ainakin periaatteessa alkuperäisteoksesta on kupattu hyvät ideat, haudattu huonot ja kehitetty paljon uutta lisäksi.
C&C:hen verrattuna käytettävissä on lähes tuplamäärä tukikohdan rakennuspalikoita ja sen kaupunkimatematiikka on astetta monimutkaisempaa. Pelkän sähköntuoton takaamisen lisäksi pelaajan tulee ottaa huomioon mineraalivarannot, siviilien käyttäytyminen, teiden kunnossapito ja niin edelleen. Myöhemmillä tasoilla tukikohdista saa kehitettyä todellisia suurkaupunkeja ohjussiiloineen kaikkineen. SimCity-palikoiden lisäksi tarjolla on toki myös sotilasyksiköitä: maavoimia joka makuun, tykistötukea, ydinohjuksia, ilmaiskuja ja ties mitä.
Lisätään vielä soppaan kunnon Fog of War (eli vihollisyksiköistä näkyvät vain ne, jotka ovat omien joukkojen näkökentässä), niin luulisi maistuvan herkun olevan kasassa.
Hukkaan heitetty
This Means War on teoriatasolla todella hyvä Command & Conquer -klooni, mutta siinä on kaksi valtavaa heikkoutta: se on hidas ja buginen. Onhan toki hitaita ja bugisia pelejä pelattu maailman sivu, ja yleensä bugien kanssa on pystynyt elämään ja pelistä nauttimaan. This Means Warissa bugien vakavuus ja hitaus ovat kuitenkin sitä luokkaa, että piti ihan useampaan otteeseen tarkistaa, ettei kyseessä ollut mikään betaversio.
Vaikka vauhtimittarin vääntäisi ääriasentoon, omat ja vihollisen sotilaat taapertavat taistelukentällä niin onnettoman hitaasti, että raukkoja tulee melkein sääli. Hitauteen ei auta edes äänien kytkeminen pois tai pelin pyörittäminen mahdollisimman kevyessä grafiikkatilassa.
Hitaus tarkoittaa myös sitä, että kolmen ensimmäisen tehtävän läpivieminen kesti yli yhdeksän tuntia, eikä suinkaan sen takia, että ne olisivat olleet haasteellisia ja jännittäviä. Tehtävien aluksi riitti yksinkertaisesti se, että väänsi kasarmit tuottamaan tykinruokaa loputtomasti ja lähti itse pitkälle lounaalle. Ennemmin tai myöhemmin vihollinen oli saanut nenäänsä.
Tässä vaiheessa pikku buggelit päättivät estää tarkemman tutustumisen pelin myöhempiin vaiheisiin. Pelitilanteen saa kyllä näennäisesti tallennettua, mutta peli ei sitten enää löydä tilannetallenteita. Muita kukkasia bugipuolella ovat ne normaalit kaatuilemiset. Jo pelin asennusohjelma tökkii ja itse pelikin tykkää aina silloin tällöin uutta tehtävää ladatessaan käväistä testaamassa käyttöjärjestelmän muistisuojauksia.
This Means Warissa on kyllä potentiaalia, mutta pelaamisesta ei tule yhtään mitään. Täytyy toivoa, että ensi kerralla MicroProse vaivautuu tekemään pelistä valmiin ennen kuin päästää sen markkinoille.
35
