Tappelupelin resepti: kahdeksan taistelijaa historian sumuista, kahdeksan taistelurinkiä maailman kulmilla. Isoja miekkoja, kauheita kirveitä ja bikiniasuinen typy pelilaatikon kanteen.
Tulevaisuudessa maailma on vajonnut kaaokseen, mutta uusi aika on ovella, kun jonkinlainen superolento järjestää kisat selvittääkseen, kuka menneiden aikojen suurista sotureista on sovelias uudeksi suvereeniksi astraaliprinssiksi.
Maalaukselliset maisemat
Silmiinpistävin seikka Time Warriorsissa on sen tosi makea, kolmiulotteinen taustagrafiikka. Varsinkin Stonehengen kivipaadet, Norjan jylhät vuoristot ja synkeä, valonsäteiden pilkkoma metsä näyttävät tosi hienoilta, eivät paperikulisseilta. Lainehtiva vesi on ainoa taustojen kauneusvirhe, se kun näyttää lepattavalta säkkikankaalta.
Taistelut käydään ympyröiden sisällä, ja erän voittaa joko hakkaamalla vastustajan tajuttomaksi tai työntämällä hänet pois kehästä. Jos aika loppuu kesken, paremmin pärjännyt pelaaja voittaa.
Hahmoilla on aseistuksena hervottoman kokoisia miekkoja, kirveitä, sotavasaroita, keppejä sun muita. Verta ei kuitenkaan näy, vaan osumat merkitään pienillä räjähdyksillä, mikä on typerää holhoamista. Gorella mässäily on turhaa, mutta kun Conanin näköinen äijä huitaisee kaksin käsin miehenmittaisella miekalla päähän, pitäisi seurauksena olla muutakin kuin lievä päänsärky.
Silmarils ei ole lähtenyt mukaan tappelupeleille tyypilliseen pikkuviikarien houkutteluun pyöreillä arvoilla, sillä hahmovalikoima on miesvaltainen. Pelin ainoa feminiininen hahmo on egyptiläinen, kahdella miekalla taisteleva Hysis.
Peli onnistuu joko kaveria vastaan tai yksin jollain viidestä vaikeustasosta. Joukkuepelissä rakennetaan enintään kuuden hahmon ryhmät, jotka sitten ottavat erää toisiaan vastaan yksi kerrallaan. Aina tappelijan ryydähtäessä hyppää jonossa seuraava kehään. Verkkopelikin on mukana, mutta se ei toimi lainkaan, eetteriletku kun on liian ahdas aikasotureille. Liikkeet suoritetaan silminnähtävällä viiveellä, ja peli töksähtelee sekunnin-parin välein.
Sormet solmussa
Hahmojen grafiikka ei ole kaiken maailman valaistusefekteistä huolimatta mitenkään erikoista. Taistelijat näyttävät polygoneista rakennetuilta ja niidän liikkeet hieman hätäisiltä. Liikkeet ovat muutenkin suoraan sanottuna tylsiä: joka hahmolla on samat, mielikuvituksettomat perusliikkeet. Niiden käyttö on kuitenkin vaivatonta, ja eri tehoisille aseliikkeille ja potkuille on omat nappinsa.
Erikoisliikkeissä on totta kai eroa hahmojen välillä, mutta ne on pirun vaikea tehdä joystickilla tai näppäimistöllä. Kymmenen napinpainalluksen sarjoja, urgh! Joypad on selvästi ollut tekijöillä mielessä tämmöisiä suunnitellessaan. Ohjekirja kertoo kaksi erikoisliikettä per lärvi, loput saa keksiä itse.
Automaattinen puolustautuminen toimii hyvin, mutta silti pelattavuus jää armottoman heikoksi. Combo-liikesarjojen suorittaminen on sekin tosi vaikeaa, samoin maagisten hyökkäysten käyttö. Jälkimmäiset toimivat mielenkiintoisesti: alussa hahmoilla ei ole taikapisteitä lainkaan, mutta kun iskuja ja osumia jaellaan, saa niin uhri kuin lyöjäkin pisteitä, uhri tietty enemmän. Kun taikapongoja on tarpeeksi, voi yli-inhimillisellä näppäinsarjalla laukaista maagisen hyökkäyksen. Yksinpelissä tietokonevastustajat ampuvat niitä solkenaan, mutta ihmiseltä loitsiminen onnistuu vain vahingossa.
Peli on ilman 3D-korttiakin VGA-tiloissa erittäin nopea. Pelin aikana ei näkynyt häiriöitä, mutta Windowsin uudelleenkäynnistys Time Warriorsin jälkeen on järkevä varotoimenpide. Kummallakin testikoneella peli sotki äänikortin mikseriasetukset, eikä suostunut ilman resettiä käynnistymään kunnolla enää toista kertaa.
Time Warriors on kaunis katsella, mutta sitä ei ole hauska pelata. Konsolihakkaukset säilyttävät kaulansa.
68
