Kun joku mainitsee elokuvan jatko-osan, toisten on pakko kommentoida asiaa tyyliin "jatko-osat ovat turhia ja huonoja leffoja".
Jatko-osista nariseminen on sama kuin mäkihyppääjä valittaisi ikävästä viimasta ilmalennon aikana. Jatko-osat eivät ole turhia niin kauan kuin ne tuottavat rahaa ja ihmiset käyvät niitä katsomassa. Jos ei miellytä, sinulla on väärä harrastus. Uusintafilmatisointien järkevyys on toinen juttu.
Hyvää on vaikea parantaa
Tunnetusta klassikosta tehdään uusi versio. Mitä tapahtuu seuraavaksi? Maailman jokainen kriitikko irvii lopputulosta täysin turhaksi elokuvaksi, koska se ei kuitenkaan tavoita kuin murto-osan alkuperäisistä tehoista. Katsojatkaan eivät tunnu tällaisia elokuvia kaipaavan.
Hyvä esimerkki oli Gus Van Santin Psyko (Psycho, 1960 ja 1998), joka oli tehty lähes kuva kuvalta Hitchcockin mallin mukaisesti. Lopputulos oli mielenkiintoinen enintään kokeiluna ja osoituksena Hitchin erityistaidoista. Tim Burtonin ohjaama Apinoiden planeetta (Planet of the Apes, 2001) yritti korvata legendaarisen loppuyllätyksen uudella. Uusi "yllätys" oli nolo ja typerä, eivätkä sitä edeltäneetkään minuutit suuresti innostaneet.
Pikkuklassikoiden uusissa versioissa on täsmälleen yhtä vähän järkeä, tai oikeastaan vähemmänkin. Psykon kaltaisten kanonisoitujen klassikoiden nimi on kaikille tuttu, joten jo nimestä on apua markkinointimielessä. Teksasin moottorisahamurhat (Texas Chainsaw Murder, 1974 ja 2003) kannatti tehdä uudelleen jo siksi, että maailmankaikkeuden paras elokuvan nimi saatiin myös uuden sukupolven mieliin. Puoli- tai varttiklassikon uuden version voi ymmärtää, mikäli tarina on erityisen nerokas ja yhä kertomisen arvoinen. Tällainen logiikka tuntuu kuitenkin olevan Hollywoodille outo.
Kaikkien aikojen surkeimmaksi uusintafilmatisoinniksi valittiin jonkin aikaa sitten Get Carter (1971 ja 2000), jossa Sylvester Stallone korvasi Michael Cainen kostonhimoisena kovana jätkänä. Huono leffa, todellakin, mutta oma ehdokas typerimmäksi remakeksi on John McTiernanin scifi-toimintapätkä Rollerball (1975 ja 2002). Sitä ei voi katsoa tuntematta myötähäpeää ja ihmettelemättä, mitä hittoa tekijöiden mielissä on oikein liikkunut (jos yhtään mitään). Sitten on iso joukko uusintafilmatisointeja, joista ei oikein osaa muuta sanoa kuin että tulipahan tehtyä.
Steven Soderbergh on viisas mies. Hän on sanonut, että vain keskinkertaisia ja huonoja elokuvia kannattaa tehdä uusiksi, sillä vain niitä on mahdollista parantaa. Jättihitti Ocean's Eleven (1960 ja 2001) on hyvä esimerkki. Myös Soderberghin scifi-draama Solaris (1972 ja 2002) on mainettaan parempi elokuva. Saman miehen erinomainen huumekuvaus Traffic (2000) on uusi versio myös, vaikka harvempi sitä tietääkään. Traffik (1989) oli englantilainen tv-minisarja.
Suomi Hollywoodissa
Parhaiten ymmärrän ei-englanninkieliset uudet versiot. Silloin suurin osa katsojista ei ole alkuperäisestä leffasta kuullutkaan, joten remake on tavallaan täysin uusi leffa. Parhaimmillaan lopputulos on erinomainen. Kauhupätkä Ring (2002) oli ilmiö jo japanilaisena Ringuna (1998). Tehokas jännäri Insomnia (2002) perustui norjalaiseen leffaan. Penelope Cruz esiintyi ensin espanjalaisessa scifi-draamassa Abre los ojos (1997) ja sitten sen Hollywood-versiossa Vanilla Sky (2001).
@Teksti:Mutta jokaista onnistumista kohti on yksi täysin väärin ymmärretty tekele. Hieno japanilainen draama Shall we dansu? (1996) perustui täysin sille, että japanilaisessa yhteiskunnassa ventovieraita ihmisiä ei huvikseen kosketella, joten tanssiharrastuksen salaa aloittava tavallinen aviossa elävä salaryman yllättää itsensäkin ja räväyttää oikein kunnolla. Hollywoodin Shall We Dance? (2004) perustuu ainoastaan sille, että Jennifer Lopezilla on iso perse.
Leffan voi ymmärtää väärin tutusta kielestä huolimatta. Blaxploitation-klassikko Shaftista (1972 ja 2000) poistettiin toisella kuvauskerralla kaikki blaxploitation. Uusi Shaft oli pelkkää tutun nimen ryöstöviljelyä, vaikka ei maailman huonoin elokuva ollutkaan.
Jos kerran norjalaiset ovat saaneet omasta elokuvastaan Hollywood-version, mikseivät myös suomalaiset? Adam Sandler tekee peräkkäin 20 Uuno Turhapuroa. Uusi action-Tuntematon on tietenkin Rennyn heiniä. Pahat pojat on Michael Bayn ohjaamana Bad Boys 3. Koirankynnen leikkaaja tuo Tom Cruiselle Oscarin. Uuden Keisarikunnan soundtrack nousee jenkkien listaykköseksi, ensimmäisellä singlellä esiintyy Beoynce. Kova hitti, Hollywoodin Levottomat aiheuttaa skandaalin rohkeutensa vuoksi. Tagline "Nothing Feels Nothing" painetaan miljoonaan t-paitaan. Ainoastaan tv-sarjaan perustuva Secret Lives floppaa, koska siinä ei ole sen paremmin mitään salaista kuin elämääkään.
