Vuosi sitten PC:lle ilmestynyt Tom Clancy's Ghost Recon siirsi onnistuneesti Rainbow Sixin realismin sisätilojen panttivankidraamoista ulkoilmojen sotilasoperaatioiksi. Ghost Reconin Aaveet ovat jalkaväen Vihreiden barettien kermaa, valiojoukko, joka saa hoidettavakseen vain kaikkein vaarallisimmat tehtävät. Kun entisen Neuvostoliiton mahdin perään haikailevat ultranationalistit kaappaavat Venäjällä vallan, riittää Aaveilla tehtävää. Georgia kutsuu, pojat!
Koska ensimmäinen kohti ammuttu vihollisluoti voi tappaa, Ghost Reconissa on pakko edetä harkitusti ja ympäristöä tarkkaillen. Pusikoissa ryömiminen tulee tavaksi, eikä tulitaistelun alkaessa tarvitse harkita kahdesti, iskeekö naaman turpeeseen. Pitkittyneet tulitaistelut ovat harvinaisia, konekiväärit ja kranaatinheittimet riittävät yleensä päättämään yhteenotot muutamassa adrenaliinin täytteisessä hetkessä. Taisteluihin ei joudu yksin, sillä valiojoukko liikkuu kuuden miehen partiona.
Räiskiminen ei ole kaikki kaikessa, sillä Aaveilla on aina tehtävä suoritettavanaan, monasti useampikin kerralla. Aaveet muun muassa tuhoavat siltoja, väijyttävät panssarikolonnia ja pelastavat alasammuttuja hävittäjämiehistöjä.
Toisin kuin Rainbow Sixissä, tehtäviä ei aloiteta valmiin hyökkäyssuunnitelman kanssa, vaan pelaaja voi jakaa tehtävän aikana miehilleen käskyjä erilliseltä komentoruudulta. Komentaminen on vaivatonta ja nopeaa, vaikkakaan ei kovin monipuolista. PS2-versiossa (muttei Xboxilla) miehille voi lisäksi antaa ohjaintattia pohjaan painamalla käskyn edetä pyssyntähtäimen osoittamaan paikkaan, mikä on todella kätevää.
Ghost Reconin konsolikäännökset ovat kiitettävän uskollisia PC-originaalille. Eroja Xboxin ja PlayStation 2:n Ghost Reconien väliltä kuitenkin löytyy, eivätkä ne kaikki suinkaan liity teknisiin seikkoihin.
Xboxin etuna on se, että peli näyttää täsmälleen yhtä hyvältä kuin PC:llä. Ääniltään Xboxin Recon jopa päihittää esikuvansa: viisikanavainen Dolby Digital tuo metsässä kykkimiseen aivan uutta immersiota. Kun Ghost Reconin äänet, etenkin aseista lähtevät, ovat laadullisestikin erinomaisia, peliä voi pitää yhtenä Xboxin parhailta kuulostavista. PS2-version toteutus ei yllä aivan samaan: tekstuurit ovat suttuisempia ja etäällä hiipivät viholliset hukkuvat.
Xbox vetää pidemmän korren myös moninpelissä. Se tukee kuudentoista pelaajan Xbox Live -nettipeliä sekä jopa neljän pelaajan jaettua ruutua. PS2:lla on tyytyminen kahteen pelaajaan. Jaetulla ruudulla moninpelin anti jää molemmissa lähinnä yksinpelikampanjan yhteistyönä pelaamiseen, sillä Ghost Reconin väijymiseen perustuvat deathmatch ja muut pelimuodot tuntuvat typeriltä, jos vastustajan sijainti on koko ajan tiedossa. Xbox Liven Suomeen rantautumista odottaessa Ghost Reconin moninpeli jää Xboxilla vähän torsoksi.
PS2-miehet vetävät pidemmän korren yksinpelin kestossa. Yksinpeli jatkuu nimittäin viidentoista perustehtävän jälkeen vielä PC:n erinomaisen Desert Siege -lisäosan kahdeksan tehtävän mittaisella kampanjalla. PS2:lla pääsee myös nauttimaan ylimääräisistä välivideoista, joita Xboxin Ghost Reconissa ei ole.
Eroja siis on, mutta jotain yhteistäkin: sekä PlayStation 2:lla että Xboxilla Tom Clancy's Ghost Recon on asiallista realismiräiskintää asiallisilla tehtävillä.
Xbox: 89
PS2: 86
PC-versio: Pelit 11/2001, 92 pistettä
89
