Lockdownin piti jäädä vain konsoleiden iloksi, mutta Rainbow Six suorittaa yllätyspaluun PC:lle! Hei, yritetään nyt innostua! Se on Rainbow Six, pojat! Terroristien painajainen!

Rainbow Six: Lockdown ei ole suora käännös haukutusta konsoliversiosta, vaan eräänlainen Frankensteinin hirviö. Pelirunko on ehtaa Rainbow Sixiä, grafiikkaa on parannettu mutta kentät ovat konsolityyliä. Ja leikkauksia on suoritettu.

Ei sota kaikkia kaipaa

Taas on tilanne on vakava, mutta juoni sekava. Sitä kun kuljetetaan eri puolilla maailmaa tapahtuvien vajaan parinkymmenen tehtävän voimalla. Terroristeja ja semmoisia on nähty, kamaa pöllitty ja ihmisiä on usein vankina.

"No niin, miehet! Homma kulkee kuten ennenkin: laadimme huolellisen suunnitelma ja kentälle lähtee neljä tiimiä", sanoo Rainbow Sixin johtaja, isällinen John Clark.

"No eipä!", puhahtaa Ding Chavez. "Ei sitä säätöä enää jaksa. Mää, Loisel, Raymond ja Price hoidamme homman lennossa. Muut pysyvät poissa."

Tsekattuaan operaatioalueen karttaa (jota ei saa mukaan) ryhmä aseistaa itsensä nopeasti kohtalaisen monipuolisesta varastosta. Pääpaukkuraudan ja sen lisävarusteiden lisäksi valitaan maaginen sivuase, jonka panokset eivät lopu koskaan. Loppuihin kahteen taskuun pannaan joko ovenmurtovälineistöä tai kranaatteja. Ding valitsee fosforikranaatteja, sillä tulella pitää demokratian viholliset hävitettämän.

Aseet kunnossa

Kentällä suoritettu tarkistus ja asetsekkaus irrottaa Dingiltä tyytyväisen myhäyksen. Kyllä tässä on mukana Rainbow’n tutut mahdollisuudet. Oman rakkaan pyssyliinin osuma-alue laajenee, jos liikkuu, taakse nurkkien voi katsoa kurkkien, voi kyyristyä, ovet avataan pikkuhiljaa hiiren rullalla, ja tarvittaessa sekä lukot että saranat saa ammuttua auki. Aseita lisälaitteineen on riittävästi ja kranaatti lähtee vaivatta, näppärän käppyrän näyttäessä minne muna lopulta laskeutuu.

Tarpeellisista lisälaitteista valovahvistin on joko alkeellinen tai todella kehittynyt, koska se vahvistaa osaa valosta, osaa ei. Tylypahkasta on peräisin myös lyhyen kantaman liikenäyttö.

Ding (edelleen minä) testaa ryhmäkomennot. Seuraa, pysy ja mene tuonne ovat peruskäskyt. Suljetun oven kohdalla tulee monipuolisempi valikoima vaihtoehtoja. Sitten ryhmä asettuu valmiiksi ja putsaa huoneen, kun Ding antaa Go!-koodin.

Tehtävä päättyy, jos Ding kuolee, joten parempi heilua taustalla ja delegoida kuolemanvaara alaisille. Vivendin mainion S.W.A.T-sarjan hengessä omia on helppo käskeä riittävän monipuolisella käskyvalikoimalla. Tosin tiimi saisi mennä samaan kouluun, jossa S.W.A.T. nelkun miehet koulutettiin, sillä tiimityöskentelyn asemasta miehet jäävät roikkumaan taakse.

Homma putkessa

Tähän asti Sateenkaaritiimi on vielä aika tyytyväinen. Pian alkoi murina, kun näkymättömien voimakenttien, liikkumattomien romukasojen ja ikikiinni olevien ovien putki johdatti tiimiä kohti maalia. "Perkele, Luigille ja Mariolle tämmöinen jopi kuuluu", valitti normaalisti hilpeä Price.

Putken varrella, siellä täällä, tiimiä odotti pahvisaulien liikkuvampi versio, terroristit. Hyvä kun terroristit eivät enää räiski yli-inhimillisellä tarkkuudella, ja osaavathan ne liikkua ja hakeutua suojaan. Silti niistä tulee kumman maalitaulumainen fiilis.

Minulla ei ole mitään virtaviivaistamista vastaan, mutta putkikentät sopivat vain kummitusjunapeleihin, joissa on tärkeää, että skriptaukset nähdään ja oikeissa kohdissa. Taktisessa räiskinnässä ne ärsyttävät aivan tavattomasti. Pahempi juttu on se, että vaikka miljöö muuttuu dramaattisestikin, putki on putki, oli se laiva tai erämaaleiri. Putkilla on vielä pituutta, sillä kentät on jaettu yleensä kolmeen osioon. Tämä on pahaa takapakkia Rainbow’n tuttuihin avoimiin ja sopivasti rajattuihin kenttiin.

Jos Lokkis yksinpelinä ei ole parasta huvia, asia voi olla moninpelinä toinen. Käytäntöä ei vielä voinut testata, koska peli ei ollut myynnissä, mutta teoriassa pelimuotoja on riittävät kuusi, ja moninpelikenttiä voi hioa yksinkin tutuissa terroristin metsästyksissä.

Lockdown ei ole huono. Aluksi sen reipas ovet sisään ja tulta munille -asenne viehättää, mutta kun koko peli on sitä samaa, into alkaa lerppua. Hyvää peligrafiikkaa lukuun ottamatta Lockdown tuntuu karulta, sellaiselta halpisjulkaisun oloiselta. Sellaisena se olisikin hyvä kauppa.