Taktisen toiminnan ystävillä riittää tekemistä, kun hiipimislegendat kääntävät takkiaan. Splinter Cell kääntyy PS2:lle, supersuosittu Metal Gear Solid 2 hyppää PC-ruuduille.

Sekä Splinter Cell että Metal Gear Solid 2 ovat omien alkuperäkoneidensa hiipimishittejä. Idealistinen höpinä yksinoikeuksista on onneksi hukkunut kassakoneen kilinään.

Xboxin Splinter Cellistä on jo erinomainen PC-versio, mutta PS2-käännöstä on odotettu pelonsekaisin tuntein. Teknisesti kilpailijoitaan vanhemman Mustan tornin kykyä graafisesti raskaan Splinterin pyörittämiseen on epäilty.

Metal Gear Solid 2:n (turhilla) lisätehtävillä päivitetty Substance-muunnos on ollut vain konsoleille. Konamin PC-käännökset eivät aina ole onnistuneet, joten PC-miehet ovat istuneet kyynärpäitä myöten ristittyjen käsiensä päällä käännöstä odotellessaan.

Näin se pitää tehdä

Splinter Cellin PS2-versio on hyvä esimerkki onnistuneesta käännöksestä. Käytössä olevasta tekniikasta on osattu repiä kaikki irti. Lopputulos on hieman alkuperäistä vaatimattomampi, mutta silti erittäin nautittava peli.

Etukäteen tuntui mahdottomalta, että Splinterin valojen ja varjojen leikki voisi ikinä pyöriä teknisesti vanhemmalla PS2:lla. Alkuperäisen version loistosta on jouduttu tinkimään, mutta valaistus on edelleen näyttävää ja ruudunpäivitys tahmaa vain paikoitellen.

Varjot eivät ole yhtä tummia kuin Xboxilla tai PC:llä, mikä tekee kokonaisuudesta hieman tasapaksun ja harmaan. Samalla hahmon näkyvyyden huomaa usein vain ruudulla näkyvästä mittarista, eikä valonvahvistinkakkuloilla tai lämpökameralla ole paljoa käyttöä. Toteutukseltaan nekin ovat esikuviaan yksinkertaisempia, mutta silti toimivia.

Haasteet kaaa-tuuu

Kenttiä on muutettu jonkin verran ja etenkin ulkoalueet ovat kutistuneet. Osa ratkaisuista tekee pelistä putkimaisemman, osa tuntuu alkuperäistä versiota järkevämmiltä. Latauskohtia on todella usein, mikä pätkii toimintaa häiritsevästi. Kokonaisuus toimii silti hyvin ja jännitettävää riittää.

Vaikeustasoa on pudotettu. Vihollisia on aikaisempaa vähemmän, mutta tallennuskohtia enemmän, mikä lyhentää peliaikaa. Onneksi mukana on uusi Kuolan niemimaalla sijaitsevaan ydinvoimalaan sijoittuva tehtävä, joka on yksi pelin onnistuneimmista ja pisimmistä tehtävistä.

Ohjaus on osittain jopa Xbox-veljeä sujuvampaa. Inventaarion käyttö sujuu nopeammin, ja sankari osaa esimerkiksi lukitun oven edessä kaivaa tiirikat automaattisesti esille. Seinää vastaan painautuminen onnistuu kätevästi vasemman tatin painalluksella.

Splinter Cell on erinomainen hiiviskelykokemus myös PS2:lla. Se kuuluu jokaisen taktisesta toiminnasta pitävän pelaajan hyllyyn heti Metal Gear Solidien viereen.

Kolikon kääntöpuoli

Metal Gear Solid 2:n PC-käännös Substance vastaa graafisesti konsoliesikuviaan, ja esiversioiden näytönohjainongelmat ovat historiaa. Grafiikka vaatii hämmästyttävästi tehoa ja asetuksia täytyi testikoneella reivata reilusti alaspäin.

Jo betassa näppylöitä aiheuttaneet hirvittävät kontrollit ovat säilyneet ennallaan. Ohjaus hoidetaan joko näppäimistöllä tai padilla, mutta molempien käyttöä haittaa huonosti tehty ja sekava määrittelyohjelma. Yhteen nappulaan voi vahingossa sitoa useita toimintoja, jolloin vain yksi toiminnoista toimii. Jotkut toiminnot voi asetusohjelman mukaan sitoa mihin näppäimeen tahansa, mutta käytännössä paljastuu, että vain arpomalla löytyy näppäin, joka toimii. Loput eivät yksinkertaisesti tee mitään tai toimivat vain osittain. Kun näppäimet asetusbingon jälkeen saa joten kuten paikoilleen, vaatii lopputulos pianonsoittajan sorminäppäryyttä.

Hiirtä voi käyttää vain nurkan yli kuikuillessa, mutta ei aseen liikuttelussa. Näppäimistöllä tai padilla sohimalla ei osu mihinkään, mikä tekee sankarin silmien kautta katsotuista, vaativista pomomatseista mahdottomia.

Sisällöltään Metal Gear Solid 2 on entisellään, mutta käsittämättömän surkea ohjaus tuhoaa pelin. Näin epäonnistunut käännös olisi yhtä hyvin voitu jättää tekemättä.

* * * * *

Lisätehtävä Kuolan niemimaalla (Xbox)

Yksi Xbox Live -verkkopalvelun houkutuksista on lisämateriaalin imurointi jo ostettuihin peleihin. Splinter Celliin Livestä löytyy tällä hetkellä yksi uusi tehtävä, Kola Cell.

Nimensä mukaisesti Kola Cell sijoittuu PS2-lisätehtävän tavoin Kuolan niemimaalle, mutta tällä kertaa liikutaan pääjuonen jälkeisessä ajassa. Fisher lähetetään Venäjälle tekemään selvää pääjuonesta hengissä selvinneestä koodaajanero Philippe Massesta.

Uusi tehtävä alkaa lupaavasti, mutta jää lopulta kauas pelin parhaiden kenttien jännityksestä. Tehtävä on erittäin lyhyt, eikä sen läpäisemiseen mene uusintayritysten kanssa kuin runsaat puoli tuntia.

Lyhyyttä korvaa jonkin verran piristävän korkea vaikeustaso. Sankarin täytyy esimerkiksi raahata tajuissaan olevaa vankia vihollisia kuhisevan kentän halki. Lisäksi tehtävässä on ensimmäistä kertaa pakko käyttää kameroiden lamauttamiseen tarkoitettua laitetta.

Vaikeustasolla on myös huonot puolensa, sillä tehtävää on yritetty pidentää tallennuspisteiden tahallisella pihtaamisella. Koko tehtävän aikana peli tallentuu vain kolme kertaa, joten virheen tullessa toistoa riittää.

Kola Cell on graafisesti näyttävä ja hyviä ideoita sisältävä tehtävä. Keinotekoinen vaikeuttaminen ja lyhyt kesto laskevat kuitenkin kokonaisuuden tehoa. Pelkästään tämän takia ei Liveä kannata hankkia.

Tähtiä ***