Kun pöydälle jysähtää rattiohjain, joka painaa 20 kiloa ja maksaa PC:n hinnan, mykistyvät miehet kunnioituksesta. Vaimokin mykistyy, mutta vain hetkeksi. Extreme Competition Controls Inc. (ECCI) tekee ratteja niille, jotka vaativat parasta. Sitä saa mistä maksaa: immersio on Trackstarissa omaa luokkaansa.
Ferrari Enzo. Äärimmäinen suorituskyky, karu ulkonäkö, epäkäytännöllisyys. Jokainen yksityiskohta on suunniteltu ajoon, joka on mahdollista vain suljetulla radalla. Ketä varten moinen tähtitieteellisen hintainen hirvitys on tehty? Saman kysymyksen voisi heittää Trackstar 6000 -mallistosta. Vastauskin olisi sama: haluan parasta ja ostan sen, koska minulla on siihen varaa!
Kuten urheiluautoissa tai koruissa, loistokkuus syntyy yksityiskohdista. Trackstarissa yksityiskohdat on viety pidemmälle kuin koskaan aiemmin. Niistä syntyy kokonaisuus, joka on paljon enemmän kuin osiensa summa. Teknisistä yksityiskohdista voisi kirjoittaa sivukaupalla, mutta tämän tasoisissa rateissa ne ovat itsestään selvyys. Tärkeämpää on kokonaisvaikutelma, jonka yksityiskohdat muodostavat.
Äärisuunnittelua
Kaikki lähtee käyttöliittymästä. Laadukas ratin kehä antaa paitsi tukevan ja väsymättömän otteen myös aidon kisafiiliksen. Kehän voi valita seitsemästä vaihtoehdosta, joista osa on Momon aitoja mokkapintaisia kisaratteja ja osa perinteisempiä nahkamalleja.
Trackstarin runko on alumiinia ja terästä. Muovia ei näissä ympyröissä tunneta, sillä laitteet on tehty kestämään. Paino ja tukeva rakenne ovat tärkeitä ja varmistavat, ettei muussakaan suunnittelussa jouduta kompromissien tielle.
Ratissa ei ole force feedback -ominaisuuksia, mikä yllättää tämän hintaluokan laitteessa. ECCI ilmoittaa tylysti, ettei voimapalaute edusta oikean kilpurin ratissa koettavaa tuntumaa ja päinvastoin häiritsee virtuaalikuskia, joka haluaa viedä autoaan kuten oikeasti. Sehän nähdään radalla, mietin hieman epäuskoisena.
Kaikki mahdollinen on säädettävissä kuskin mieltymysten mukaan, esimerkiksi ratin jäykkyys, liikerata, vaihdelaippojen etäisyys ratista, poljinten jäykkyys, kallistus, korkeus. Trackstarin modulaarinen rakenne, jossa eri osat on tehty itsenäisiksi kokonaisuuksiksi, mahdollistaa tuotteelle pitkän elinkaaren ja täydellisen valinnan vapauden sille, mitä ominaisuuksia asiakas rattiinsa haluaa. Lisävarustelistalla on muun muassa kytkinpoljin. Vaihtoehtojen kirjo on ennen näkemätön ja se antaa aavistuksen siitä suunnittelun nerokkuudesta, jota Trackstar edustaa.
Gentleman, start your engines!
Radalla nähdään, lunastaako ratti siihen kohdistuneet odotukset. Vaihdelaipat ovat todella jäykät ja varikkosuoraa rullatessani mietin, onko realismissa menty jo liian pitkälle. Kaarran radalle ja kiihdytän. Moottori karjuu, heittelen isompaa vaihdetta sisään. Huone katoaa ympäriltäni ja siirryn ahtaan kilpurin kuumaan ohjaamoon. Laippojen jäykkyys unohtuu täysin ja aito ihastus valtaa mielen. Näin vaihdelaipat pitää toteuttaa! Mokkaratin tuntuma ja jäykät vaihteet tuovat ajamiseen sellaista racing-henkeä, että olen myytyä miestä.
Mutkan lähestyessä on aika tutustua Trackstarin erikoiseen jarruratkaisuun. Polkimet on ripustettu ylhäältä alaspäin, joten poljinten liikerata on luonnollinen. Perinteisesti polkimen jäykkyys säilyy samana koko liikeradan matkalla. Trackstarissa poljin tuntuu alussa kevyeltä, mutta vaadittava voima kasvaa progressiivisesti, kun poljinta painaa pidemmälle. Jarruun on näin saatu tuntuma, joka vastaa oikean auton jarrupoljinta.
Progressiivisuuden ansiosta jarruttaminen tuntuu aidolta ja jarrun lukittumispiste löytyy kuin itsestään. Jarruttaminen on ehkä selkein osa-alue, joka perinteisesti karkottaa pelimaailmasta takaisin todellisuuteen. Trackstarilla kaikki on toisin. Vain kumin käry puuttuu ja immersio olisi täydellinen. Jarruttamisen helppous näkyy myös kierrosajoissa ja ajovirheiden vähyydessä.
Force Feedback kuuluu jokaisen markettiratin ominaisuuksiin. Markettiratilla tarkoitan joka pojan Momoja. Parhaimmillaan voimapalautteen etu on tuntuma siitä, milloin pito loppuu. Mutka lähestyy ja on aika todistaa ECCI:n puheet forcettomuuden eduista perättömäksi. Vai onko?
Markettiratilla jarrutus pitää usein varmuuden vuoksi lopettaa ennen kääntämistä, ettei perä karkaa alta, sillä jarruvoiman tarkka annostelu on vaikeaa. Trackstarilla mutkaan voi tulla säätäen luisua jarrulla ja tehdä samaan aikaan korjauksia tarkalla ja nöyrästi tottelevalla ratilla. Kun ratin palautus on tehty yksinkertaisesti jousiperiaatteella ja force feedback puuttuu, on pakko ihmetellä, mikä sitten tekee Trackstarista niin ainutlaatuisen? Se on monen asian summa. Tarkkuus, tukevuus, immersio ja vaimennus tulevat ensimmäisenä mieleen.
Mikä vaimennus? Trackstar on varustettu nestetoimisella ohjauksen vaimennuksella. Sen tehtävänä on jäykistää ohjausta nopeissa liikkeissä. Käytännössä se estää, ettei vastaohjaus mene yli, sillä suuri osa spinnauksista johtuu juuri ylikorjaamisesta. Ohjauksen tarkkuus ja hienovarainen vaimennus pelastavat luistoja, jotka perinteisesti päättyisivät huonosti.
Sanovat teoreetikot mitä tahansa, mutta voimapalautetta ei tarvita, jotta virtuaaliautoa pystyy viemään perstuntumalla. Päinvastoin, Trackstarilla tunsin hallitsevani autoa koko ajan. Se osoittaa myös, että nykyaikaiset autosimut on tehty paremmin kuin pelikokemukset markettirateilla antavat ymmärtää.
Pelit puntariin
F1 Challenge 99-02 on kuin tehty tällaista rattia varten. Tarkkuuden ansiosta formulan vieminen äärirajoilla on helppoa, eikä liian teräviä, usein spinnauksiin johtavia ohjausliikkeitä synny. Trackstarin shifterin uudessa versiossa nappuloiden määrää on lisätty, ja 6+2 onkin tämän päivän tarpeisiin minimimäärä.
Formulan jälkeen on edessä koppiautotestit R-Factorilla, Spirit of 76 -modilla ja Nascar 2003:lla. Kun ajo-ominaisuudet ja pito heikkenevät, Trackstarin edut tulevat entistä selvemmin esiin. 1970-luvun GT-autoilla sivuluisut kuuluvat pelin henkeen. Auton pitäminen hanskassa vaatii hyvää jalkojen ja käsien yhteispeliä ja se onnistuu Trackstarilla kuin itsestään. Nascarin hienovaraisuutta vaativat manööverit taittuvat varmasti ja alkavien luisujen oikaisu on paljon helpompaa kuin markettirateilla.
Ralli on pelimielessä hankala laji, sillä käsijarrun puute rateissa on ongelma. Kun pitää samaan aikaan pyörittää rattia ja käyttää käsijarrua napista, menevät peukalot sijoiltaan! Richard Burns Rally sujuu käsijarruongelmaa lukuun ottamatta erinomaisen tarkasti ja tunnokkaasti. Yllättäen huomaan, etten edelleenkään kaipaa voimapalautetta. Mokkaratin tuntuma, jäykät vaihdelaipat ja loistavat pedaalit saavat forcen kaltaiset pikkuasiat unohtumaan.
Järki on yliarvostettua
En olisi ikinä uskonut, että näin suuri osa pelikokemuksesta perustuu peliohjaimen tuottamaan fiilikseen. Kun kiihdytän silmät innosta kiiluen jälleen kerran uudelle kierrokselle, alan ymmärtää, mistä Trackstarissa on kyse. Ja 15 pelitunnin jälkeen ymmärrän sen jo niin hyvin, että enää puhdas itsesuojeluvaisto estää ehdottamasta vaimolle sen hankintaa. 1500 euroa on paljon rahaa, mutta jos joku tämän ostaa, minä en kuulu niiden joukkoon, jotka ihmettelevät sijoituksen järkevyyttä.
Trackstarissa on samanlaista maagisuutta kuin alussa mainitussa Ferrari Enzossa. Kumpikaan ei puhtaasti materialistiselta kannalta ajateltuna ole sijoitetun rahan arvoinen, mutta silti niitä ostetaan. Mitä järkeä siinä on? Sitä kysyy vain sellainen, jolla ei ole tarpeeksi rahaa.
Valmistaja: Extreme Competition Controls, Inc. (http://ecci6000.com/)
Testimalli: Trackstar 6006 F1 System. (Prototyyppi! Myyntimallissa muun muassa kytkinpoljin)
Perusmallisto: Trackstar 6000, 6000 GT, 6000 GTS, 6006 F1 System. Hinnat noin 1000-1500 euroa.
