Kaiuttimista pauhaa tuttu tunnussävel. Video ehtii pyöriä vain pari sekuntia, kunnes Mestareiden Liigan kaikkien aikojen paras maalintekijä, 21 osuman Ajaxin Jari "Litti" Litmanen tuikkaa pallon Milanin spagettipolvien verkkoon ja näyttää, että Suomessa osataan tehdä muutakin kuin paperia.
Champions Leaguessa pääsee pelaamaan viime kauden Mestareiden liigan kuuttatoista joukkuetta tai vaihtoehtoisesti Euroopan maajoukkueita, joiden seurana on pari vastustajaa muista maanosista. Halutessaan voi joukkoon lisätä omatekoisen seurajoukkueen, jos oma suosikki ei viime vuonna päässyt kamppailemaan Mestareiden liigan voittopytystä.
Futispelit menevät helposti älyttömäksi taklailuksi eikä kunnollista pelinrakentelua pääse syntymään. Champions Leaguessa saa liukutaklata puhtaasti, mutta takaapäin vedetyistä viikatteista vihelletään armotta vapaapotku eikä korttejakaan kanniskella taskussa turhan panttina.
Kontrollit toimivat selkeästi kahdella napilla, eikä liikkeistä silti uuvu roikkusyöttö, pukkaus tai saksipotku. Koneella on vain outo taipumus arvailla pelaajan aikeita ja toteuttaa niitä sitten mielensä mukaan. Kesken rauhallisen pelinrakentelun kone tekee poikittaissyötöksi tarkoitetusta lyhyestä siirrosta nopean pystysyötön, johon ehtii yhden oman miehen lisäksi kuusi vastustajaa.
Ohjainarpajaiset
Ylivoimaisesti ärsyttävin piirre on kontrollin automaattinen siirtyminen palloa lähimmälle miehelle. Irtopalloissa voi vain toivoa, ettei tietokone tuo joukkuekaveria samaan palloon. Pahimmassa tapauksessa ohjaus alkaa vuorotella kahden miehen välillä ja ottelu muuttuu hetkessä typeräksi sähläämiseksi. Systeemi itseasiassa pilaa futispelien vakiokikan eli lyhyet pystysiirrot, joilla on vain tarkoitus ohittaa pakin liukutaklaus eikä varsinaisesti syöttää kenellekään muulle. Ohjainarpajaisten takia ei voi kuin rukoilla, että pelaajalla säilyisi kontrolli alkuperäiseen mieheen.
Miesten ohjaaminen on ihmeen kiikkerää. Spurttien juokseminen pallottomana on vaikeaa, koska äijät tekevät jatkuvasti pientä syheröä. Pelaajien hoipertelu haittaa varsinkin rangaistusalueella pyöriessä, kun laukaus lähteekin alakulman sijasta kulmalipun juureen, vetäjän tehtyä viime hetkellä pienen bonuskäännöksen. Moiset hasardit voi onneksi pelastaa verkon pohjillekin, jos on laittanut banaanipotkut mahdollistavan mystisen "jälkikosketuksen" päälle. Se on käytännössä pakollista, sillä ilman sitä ei voi juuri kontrolloida vedon korkeutta tai sijoittaa palloa tarkemmin kuin halutun päätyrajan suuntaan.
Pelaajien taidot on määritelty asteikolla yhdestä viiteen eikä kahden alle olevia arvoja juuri ole, joten tasoerot muodostuvat varsin rajuiksi. Suurten erojen takia olisi hyvä, jos miehet erottaisi toisistaan muustakin kuin selässä näkyvistä pelinumeroista.
Pudotuspeliluonteisen liigan aikana tähden ei ole varaa ottaa toista varoitusta tai koko joukkueen pelit voivat loppua lyhyeen. Korttien varominen on kuitenkin hankalaa, koska yleensä ei voi olla varma, mitä miestä milloinkin sattuu ohjaamaan.
Champions League on kouluesimerkki siitä, miksi tietokonepeleissä pitäisi aina olla mahdollisuus ohjata myös maalivahtia. Tekoälyn ohjaamalla veskarilla on outo taipumus ryntäillä puolihuolimattomasti vastaan rankkarialueella ja lyhyen poikittaissyötön jälkeen pallon saa vaikka kuljetettua maaliin. Ainoa mahdollisuus yrittää estää moiset maalit on rankka nilkoille hyppiminen, josta seuraa useimmiten rangaistuspotku.
Normaalin vaihtamisen lisäksi on mahdollisuus puuttua joukkueen pelisysteemiin ja hieman pelaajien rooleihin. Tietokoneen ohjaamat miehet noudattavat hyvin annettuja pelipaikkoja ja pelisysteemillä on vaikutus pelin kulkuun, eikä se jää pelkäksi yksityiskohdaksi. Välillä miehet tosin tekevät taktisia virheitä, joista huudettaisiin pää punaisena Helsinki Cupin pikkujunnuillekin.
Laitoin Ajaxin pelaamaan 2-4-4 ryhmityksellä ja vielä hyökkäävästi. Juventus sai pelin tiimellyksessä vaparin omalla puolustusalueellaan. Lähes koko joukkueeni sijoittui pallon kanssa samalle linjalle ja puolustukseeni jäi yhdeksää vastustajaa pysäyttämään vain Blind ja toinen De Boerin veljeksistä. Pelaajat ainakin noudattivat tiukasti valmentajan antamaa taktiikkaa, mutta mitään järkeä touhussa ei ollut, jalkapallosta nyt puhumattakaan.
Miten ne säännöt menivätkään
Champions Leaguen tekijöillä on muutama aivan oma tulkintansa Mestareiden liigan ja jalkapallon säännöistä. Äkkinäisempi luulisi, että liigan virallisessa pelissä pääsisi edes pelaamaan aitoa Mestareiden liigaa alusta loppuun. Näin ei ole, vaan kuusitoista joukkuetta siirtyvät pelaamaan suoraan pudotuspeleihin. Ei mestaruutta ainakaan viime talven keskiviikkoisin noin ratkaistu. Lisäksi tekijöiltä on jäänyt työntouhussa huomaamatta paitsiosäännön uudistus ja se, että kahdesta keltaisesta kortista koko liigan aikana seuraa seuraavan ottelun pakollinen huilivuoro eikä ulosajo käynnissä olevasta ottelusta.
Jotenkin tuntuu, että Krisalisin pojat tekivät ensin jalkapallopelin ja miettivät vasta jälkeenpäin, että mikä olisi kiva lisenssi lätkäistäväksi pelin kanteen Mystique- ja 3Dfx-logon seuraksi.
68
