Ihmisen ampuminen ei ole helppoa, vaikka vastassa olisi huppupäinen terroristi. Epäröi sekunti, niin olet kuollut. Mikä suuri salaliitto valopyssypelien taakse kätkeytyykään!

Mieleeni ei tule äkkiseltään yhtään valopyssypeliä, joka olisi tehty suoraan konsolille. Elite Edition ei tee poikkeusta, sillä se sisältää kolikkopelit Virtua Cop ja Virtua Cop 2, joista jälkimmäinen on nähty myös Sega Dreamcastilla jokunen vuosi sitten.

Vuonna 1994 Virtua Cop oli tapaus. Se oli ensimmäinen valopyssyttely, jossa vihollisia ammuttiin kolmiulotteisessa kentässä. Tekniikka mahdollisti huimat kamera-ajot, joissa maisemaa panoroitiin, zoomattiin ja kieputettiin kokijan silmin. Virtua Cop 2 jatkoi tuttua kaavaa paremmilla grafiikoilla vuotta myöhemmin.

PlayStation 2 -porttauksessa pelien tunnelma on ennallaan. Ruudulla toikkaroi joukko terroristeja ja muita pahiksia, jotka uhkaavat poliisikaksikko Ragea ja Smartya. Jokaisen kentän lopussa piileksii pomo, jonka suolaamiseen vaaditaan roimasti lyijyä.

Perusase on kuudestilaukeava, joka ladataan ampumalla ruudun ulkopuolelle. Taustat ovat lievästi interaktiivisia, joitakin tynnyreitä ja muita pienempiä tavaroita voi hajottaa päreiksi. Sieltä täältä löytyy parempia aseita, joita saa pitää hyppysissään niin kauan kun onnistuu välttelemään vihujen luoteja.

Ruudulla vipeltää uskomaton määrä porukkaa, jotka ponnahtavat esiin piilosta aina samassa kohdassa. Valikosta on onneksi asetus, jolla maalit ilmestyvät vähän satunnaisemmin. Muutenkin pelin vaikeutta voi säätää mieleisekseen asetuksia rukkaamalla.

Viisari värähtää

Uhkaavin korsto on valaistu ympyrällä, jota reunustavat viisarit. Jos ukkoa ei ehdi eliminoida ennen kello kuutta, tulee kudista päähän. Maalinosoituksen saa kytkettyä pois, mikä tekee ampumisesta melko kinkkistä, sillä urpojen seassa vilistää myös viattomia siviilejä.

Vaikka levyllä on kaksi kokonaista peliä, niiden läpipeluu onnistuu alle tunnissa. Kuusi tasoa ei ole paljon, joten lisäporkkanaksi on lisätty galleria. Sinne ilmestyy uusi kuva aina, kun osuu johonkin oikeaan esineeseen tai gangsteriin.

Hauskinta räiskyttely on yhteistyönä kaverin kanssa. Jostain syystä Elite Edition tukee ainoastaan uutta G-con2-valopistoolia, minkä vuoksi jouduin vaihtamaan kakkosaseena pitämäni G-con45:n padiin. Vakio-ohjaimella roiskiminen onnistuu, mutta tuntuu samalta kun söisi karamellit käärepapereissaan.

Virtua Cop: Elite Edition on niitä pelejä, joiden hankkimista ei voi järkisyin perustella. Nykymittapuun mukaan se on liian helppo ja lyhyt, joten se tarjoaa rahalle niukasti vastiketta. Parempiakin valopyssyttelyjä on nähty, mutta myös huonompia.

Retroilijan vinkkelistä tilanne on toinen. Hyväkuntoisesta Virtua Cop -kolikkopelistä pyydetään nykyisin noin tuhat euroa, joten Elite Edition tulee huomattavasti halvemmaksi. Pelinautinnon edellytys on, että asekaapista löytyy Namcon G-con2. Mielellään kaksin kappalein, jolloin ilokin on tuplempi.