Pelit-lehden toimituksen äänestysehdokkaat perusteluineen, kirjoittajat aakkosjärjestyksessä.
Jussi Forelius
Alan Wake II:
Loottilootien aikakaudella, jona A-kirjaimia sisältävät pelit kaiverretaan sisältä ontoiksi, eläviksi kuolleiksi palvelijoiksi, ui Remedy vastavirtaan tinkimättömyyden riemuvoitolla. Alan Wake II:n tekninen loisteliaisuus on naitettu taiteeseen, vahvaan visioon ja mestarilliseen sekamedian käyttöön huokuen tunnelmaa joka hetkessä. Uskomatonta, että miesmuistiin kovimman pelivuoden paras peli tulee Suomesta!
Dave the Diver
Dave the Diver ei paini vuoden pelien superraskaassa sarjassa, mutta onnistuu mukavalla rentoudella saavuttamaan jotakin tärkeää. Jotakin rauhallista, jonka kanssa voi edetä omaan tahtiin pienissäkin pätkissä. Ja vaikka suorituspeikko purisikin ei Dave hyydy kesken, vaan tarjoilee jatkuvasti uusia pieniä juttuja: jopa kertakäyttöideoiden laatu voisi toisen kehittäjän käsissä olla pohja kokonaiselle pelille. Dave the Diver on ominaisuuksien paisuminen tehty lihaksi, mutta yhtenäisellä teemalla ja hyvällä maulla
Baldur's Gate 3
Tuukka Grönholm
Against the Storm
Against the Storm yhdisti onnistuneesti kaupunkirakennuspelin rogueliteen. Maaginen myrsky tuhoaa kaiken rakennetun säännöllisesti, joten strategiapeli keskittyy 4X-pelien parhaaseen vaiheeseen eli alkupelin tutkimiseen ja nopeaan rakennusvaiheeseen. Kun kaupunki alkaa olla toimiva kokonaisuus, myrsky tuhoaa sen ja kaikki alkaa alusta. Jokainen rakennettu kylä vie metapelia eteenpäin, minkä ansiosta saa parempaa tekniikkaa ja voi matkata kauemmas yhä vaikeammille alueille. Kotoisasti tavoitteena on täyttää kuningattaren oikut ja toiveet.
Alan Wake II
Remedyn Alan Wake II yllätti positiivisesti. Harhainen kauhupelitarina ei ota itseään vakavasti vaan leikittelee jopa lajityypeillä, Alan Wake 2 saattaa olla kaikkein aikojen paras musiikkipeli.
Baldur’s Gate 3
Baldur’s Gate 2 on yksi kaikkien aikojen suosikkejani, joten nimen käyttö täysin toisen tiimin pelissä tuntui ennakkoon lähinnä ryöstöviljelyltä. Pessimistinä en pety vaan sain vuoden parhaan pelin. Eniten tykkäsin tarinan tyylin muutoksesta Biowaren marvelmaiseen moralismiin verrattuna, Baldur’s Gate 3 osaa olla räävitön mutta myös hienovireinen. Kun pomotaistelu meni metsään, latasin ja murhasin goblinin ilman keskustelua, tehtävälogin päiväkirjamerkintä kuittasi asian kuin ryhmäni olisi ollut vain viaton ajopuu kohtalon virrassa.
Jagged Alliance 3
Jagged täydensi Baldurin kanssa pelivuoden 2023 teeman vanhojen tähtien supernova -kiertueena. Vuoropohjainen taktiikkapeli tuntuu samaan aikaan menneiden aikojen klassikolta ja modernilta hitiltä, mikä on aina onnistumisen merkki. Bonuksena palkkasoturiaihe on samaan aikaa vanhahtavan epäkorrekti että ajankohtainen, kun uutisissa seikkailevat Wagnerit ja muut kuoleman kauppiaat.
Petri Heikkinen
Baldur's Gate III (PS5)
Kolmannesta Baldurs's Gatesta tuskin voi sanoa enää mitään, mitä siitä ei olisi jo sanottu. Mielenkiintoiset hahmot, harmaan alueen motiivit, eeppisissä sfääreissä kieppuvan tarinan vetävä kerronta ja D&D:n pohjautuva monipuolinen taistelusysteemi luovat erittäin kiehtovan kokonaisuuden, joka on jotain enemmän, kuin jämäköiden osiensa summa.
The Legend of Zelda: Tears of the Kingdom (Switch)
Breath of the Wildin suora jatko-osa tekee melkein mahdottoman tempun – parantaa uusia uria avanneesta erinomaisesta edeltäjästään. Kiinnostava ja eloisa seikkailualue on laajentunut reippaasti ylös ja alas, eivätkä tututkaan mestat ole entisellään. Nokkela fysiikkapohjainen rakennussysteemi on kirsikka kakun päällä.
Forza Motorsport (Xbox Series X)
Boksin "Gran Turismossa" ovat perusasiat rautaisessa kunnossa – ajo- ja sääfysiikat ovat timangia. Jenkkimeininkiä suosivan rata- ja autovalikoiman puutteita voi korjata helposti sisältöpäivityksillä.
Lassi Hietala
System Shock Remake (PC)
Vaikka taistelu kauhistutti kankeudellaan ja seikkailun dekryptaaminen houkutteli välillä tavaamaan läpipeluuohjetta, System Shock Remake imaisi totaalisesti Citadelin tunnelmaa tihkuville virtuaalikäytäville. Vanhentuneesta teknologiasta kärsinyt originaaliklassikko on päivitetty nykyaikaan tismalleen oikein: kokemus tuntuu ja tavallaan näyttää ysäriltä, mutta modernin kolmedeen ansiosta ruudun tapahtumista saa vihdoinkin tolkun. Remaken myötä enää en ihmettele, miksi Shockia pidetään yhtenä kaikkien aikojen PC-peleistä.
The Legend of Zelda: Tears of the Kingdom (Switch)
En asettanut uudelle Zeldalle kummoisia ennakko-odotuksia, sillä mullistavan Breath of the Wildin päihittäminen vaikutti hullun yritykseltä. Vaan mitä vielä: Tears of the Kingdom kohotti riman pilviin saaden ennestään uskomattoman monipuolisen edeltäjänsä tuntumaan hämmästyttävän rajoittuneelta, miltei vedokselta. Vastaisuudessa suurista avoimista maailmoista on mahdotonta innostua, jollei jokainen kuutiometri maan ja taivaan välillä pursuile Zeldan tapaan mielenkiintoista tutkittavaa ja luovia vuorovaikutusmahdollisuuksia.
Counter-Strike 2 (PC)
Kakkos-köyntteri herätti nostalgisen kaipuun, sillä en ollut koskenut tähän nuoruusvuosieni huumeeseen sitten Source-päivien. Tismalleen sama pelihän tämä on edelleen, silti kakkosta tuli hakattua muiden pelisessioiden välissä hurjia määriä aivot nollaavana höntsäyksenä, ilman minkäänlaisia tavoitteita. Kunnes jonkun päivityksen jälkeen matsit alkoivat töksähtelemään pelikelvottomasti: Valve, korjatakaa koodi!
Toni Hilden
Aliens: Dark Descent
Lähdemateriaalille uskollinen taktikointi, jonka nerokas ryhmäkeskeinen ohjaustapa tarjoaa vuoden jännittävimpiä hetkiä, tiukkoja valintoja ja tuskanhuutoja.
Baldur's Gate 3
Pienet rosot eivät vaakakupissa paljoa paina, kun BG:n kolmas tuleminen osoittautuu yhdeksi kaikkien aikojen parhaimmista roolipeleistä, jossa riittää pelattavaa vuosikausiksi.
Cobalt Core
Koukuttava scifi-taktikointi yhdistää FTL:n ja Slay the Spiren parhaita puolia ja nousee esikuviensa rinnalle deckbuilder ja roguelite -pelien uudeksi merkkipaaluksi.
Tchia
Lämminhenkinen seikkailu on rakkauslaulu Uuden-Kaledonian ihmisille, luonnolle ja kulttuurille. Liikkumisen vapautta painottavan kokemuksen kruunaa loistava pelattavuus ja upea audiovisuaalinen toteutus.
Xenoblade Chronicles 3: Future Redeemed
Trilogian päättävä lisäosa yhdistää kolmen pelin tarinat tyydyttävällä tavalla ja tarjoaa sarjan parhaita hetkiä, kun hahmonkehitys yhdistetään hienosti näyttävän maailman tutkimiseen – samalla kun Yasunori Mitsudan säveltämä ääniraita soi suoraan sydämeen.
Tuomas Honkala
Starfield (minun vuoden pelini)
NASA-estetiikkaa, maistuvaa räiskintää ja mieleenpainuvia urapolkuja. Starfieldillä on rosonsa, mutta se on osiensa summaa suurempi teos, oikea täsmätuote pelimaulleni.
Alan Wake 2
Ensimmäisessä Alan Wakessa oli lupaavia ideoita, mutta se ei ihan osunut maaliinsa. Toista osaa sai odottaa tovin, mutta odotus totisesti palkittiin. Likipitäen täydellinen peli kategoriassaan.
Dead Space (2023)
Remake sanan varsinaisessa merkityksessä: Dead Space, joka tuntuu samaan aikaan vanhalta tutulta ja muutoksineen ja parannuksineen täysin uudelta. Nappisuoritus ja vuoden suurin yllättäjä!
Antti Ilomäki
Tuorein tänä vuonna pelaamani peli on kolme vuotta vanha. Ajattelin kyllä tässä joskus aloittaa kyperbunkin, niin voin sitten sanoa oliko se asiallinen valinta silloin muutama vuosi takaperin.
Juha Kerätär
Cocoon
Sanattomasti hyönteismaailmoissa ja niiden välillä soljuva kevyt puzzleilu kiehtoo koko mitaltaan. Menneiden vuosien Limbon ja Insiden pääsuunnittelijan uusi peli on veistetty samasta tyylistä - juuri sopivasti, jos ei nyt mahdottoman haastavasti.
Jusant
Jusantin matka kohti korkeuksia on paitsi hienotunnelmaista tutkimista ja tunnelmointia, myös peli joka tavoittaa jotain kiipeämisen taktiilisuudesta ja pulmamaisuudesta. Tätä jää kaipaamaan lisää, nyt selvästi tietoisesti kaikki kuitenkin palvelee lyhyen pelin ja tarinan tutkimusydintä.
Risto Karinkanta
Vuoden pelien joukossa on koripallotermien hengessä tripla-tripla, eli kolme oivallista kolmososaa: Baldur’s Gate, Jagged Alliance ja Company of Heroes 3.
Baldur’s Gate 3
Massiivisen komea roolipelisaavutus, joka onnistuu yhdistämään pelisarjan ja Larianin moottorin parhaat puolet.
Jagged Alliance 3
Vihdoinkin hyvä Jagged Alliance!
Company of Heroes 3
Hieno strategiapeli yhdistää miellyttävällä tavalla strategisen kartan liikkeitä RTS-toimintaan.
Alan Wake II
Riskinotto kannatti, ja päätä räjäyttävän monitasoinen tarina pohdituttaa minua edelleen.
Counter-Strike 2
Mikäs sitä pahan tappaisi.
Iikka Kivi
Tämä vuosi meni taas niin indietä kolutessa, että melkein kaikki megapelit jäivät väliin ja lista on sen näköinen (yhdellä poikkeuksella).
Resident Evil 4 Remake
Nelos-Ressu on edustanut minulle parasta mahdollista pelisuunnittelua. Remake osoitti, että olin väärässä: siitä sai vielä paremman.
Killer Frequency
Innovatiivisin vuonna 2023 pelaamani peli, joka nojaa pelisuunnittelunsa melkein kokonaan ääneen. Häkellyttävän jännittävä siihen nähden, että pelissä vain seistään radiostudiossa ja jutellaan ihmisten kanssa.
The Wreck
Luopumista, vastuuta ja syyllisyyttä erittäin taitavasti käsittelevä tarinapeli pumppasi minusta kyyneliä useamman Vain elämää -tuotantokauden tarpeiksi.
Jukka Koskela
Vuoden 2023 Peli -äänestykset ovat varmaan kuin saman vuoden formulakisat, eli voittaja tiedetään jo etukäteen. Mutta meikäläinenpä ei pihinä miehenä ole vielä edes hankkinut BG3:a, joten voin synnittä äänestää poikkeavasti.
Shadow Gambit: The Cursed Crew
Osasin odottaa huippupeliä, mutta SG pisti vielä paremmaksi. Mielikuvituksellinen pelimaailma ja genreä uudistavat piirteet nostavat tämän listani kärkeen. Plus, lupasin Moritzille äänestäväni näin.
Dave the Diver
Kun ulkona on kylmää ja pimeää, ja maailmanmeno ahdistaa, tekee hyvää välillä hypätä jorpakkoon. Vuoden chillauspeli.
Nine Noir Lives
Yllätyin itsekin, mutta kissaetsivän leikkiminen palautti vuosien takaisen rakkauden seikkailupeleihin myös partasuun uroon sydämeen.
Juho Kuorikoski
Alan Wake 2
Remedy teki parhaan pelinsä. Alan Wake 2 on joka suhteessa erinomainen kauhuseikkailu, jonka tunnelma on likipitäen vertaansa vailla. Yllättävä, tunnelmallinen ja näyttävä, jonka ainoa miinuspuoli on aavistuksen kevyeksi jäävä tunnelma.
Star Trek: Resurgence
Entiset telltalelaiset onnistuivat tekemään parasta modernia Star Trekiä. Resurgence tuntuu enemmän Trekiltä kuin viime vuosien televisioyritelmät tarjoten tiukkoja valintoja, autenttista tunnelmaa ja TNG:stä ammentavan juonikuvion. Ainoa kauneusvirhe on loppuneljänneksen turha paisutus. Peli olisi toiminut paremmin hieman pienemmin panoksin.
Stuffo the Puzzle Bot
Pidän pienistä pulmapeleistä, ja Stuffo vastaa tähän huutoon. Kekseliäs pelimekaniikka yhdistyy tiukkaan taso- ja pulmasuunnitteluun tavalla, josta monet muut puzzlepelit saisivat ottaa oppia.
Hogwarts Legacy
Harry Potterin maailmaan sijoittuva toimintaroolipeli olisi ilman lisenssiä keskinkertainen rymistely, mutta Tylypahkan maustamana se nousee yhdeksi kaikkien aikojen parhaimmista lisenssipeleistä. Potter-maailma on mallinnettu peliin rakkaudella, ja kaiken lisäksi käsikirjoitus korjaa todella paljon Rowlingin maailman valuvikoja.
Aleksi Kuutio
Respawn/EA: Jedi Survivor
Jedi Survivor on loistava toimintaseikkailu Tähtien sota -fanille. Vaikeimmilla tasoilla se käy myös Dark Souls -kevytversiosta. Lisäksi se onnistuu siinä, missä suurin osa tv-sarjoista epäonnistuu - tavoittamaan aidon Tähtien sota -hengen ja tarinankerronnan.
Black Tabby Games: Slay the Princess
Tappaako prinsessa vai eikö tappaa? Prinsessan lahtaus on visual novel -pelien ylhäisaatelia ja minulle viime vuoden parhaita ellei jopa paras tarinallinen kokemus. Pienessä indiepelissä toimii kaikki: tarina, musiikki, piirrostyyli ja temaattinen syvyys. Plus se on hauska.
Remedy: Alan Wake 2
(Koska pelikellossa on turhan vähän tunteja, en uskalla heittää tätä suoraan vuoden ykkösekseni, muuten se varmaan olisi siellä). Jummalaade, millä voimalla Alan Wake palaa! Remedy ei ole menettänyt otettaan, sillä kauhukirjailijan kujanjuoksun uusi luku on viimeisen päälle silattua toimintakauhua, joka vie Remedyn tarinankerronnan aivan uusiin korkeuksiin!
Amnesia: The Bunker
Ruotsin kauhupumppu ei hyydy, vaan bunkkerivyörytys on parasta Amnesiaa aikoihin! Erinomaista, klaustrofobista vanhan koulukunnan selviytymiskauhua, jossa on reilu ripaus resurssimanagerointia mukana!
Mojiken: A Space for the Unbound
Kerrassaan ihastuttava maailmanpelastusseikkailu ja kasvutarina, jonka pääosassa on kaksi nuorta rakastavaista 90-luvun Indonesiassa! Peli käsittelee kauniisti monia vaikeita teemoja.
Antero Kyyhky
Master Detective Archives: Rain Code
Kazutaka Kodaka puhuu puolestani: ”En ole kiinnostunut täydellisyydestä. Teen pelejä itseni kaltaisille ihmisille.” Rain Code noudattaa tätä eetosta viimeiseen sekuntiinsa saakka.
Alan Wake 2
Sam Lake elää unelmaansa, ja me kaikki haluamme hänen onnistuvan vielä uudestaan ja uudestaan.
Vengeful Guardian: Moonrider
Jos John Milius käsikirjoittaisi Mega Manin, tulos olisi Moonrider.
Bahnsen Knights
Paras Ford Sierra -kuskeista tehty seikkailupeli
Markus Lukkarinen
Vuoden top 3 parhausjärjestyksessä:
1. Baldur's Gate 3
Larianin roolipeli on vavahduttava kokemus, jollaisia kokee vain kerran vuosikymmenessä. Suuren seikkailun tuntu on ylittämätön, miljööt ikimuistoisia ja tarina iskee kuin tuhat githyankia. Timanttisen kokonaisuuden kruunaavat erinomainen taistelu, hienot hahmot ja kekseliäs tehtäväsuunnittelu. Baldur’s Gate 3 on ylittämätön roolipelielämys.
2. Alan Wake II
Alan Wake 2 on kunnianhimoinen ja riskejä kaihtamaton teos, jollaisia näkee liian harvoin. Kuvittelin, että räiskintägenren mullistanut Max Payne on Remedylle ylittämätön merkkipaalu, mutta olin väärässä. Alan Wake 2 on Remedyn paras peli.
3. Sherlock Holmes: The Awakened
Hyvien seikkailupelien ystäville Sherlock on ohittamaton tapaus. Tapausten ja mysteerien ratkaiseminen koukuttaa, dialogi on kynäilty taitavasti ja Holmesin ja Watsonin edesottamukset tuovat hymyn huulille. Kun keitokseen lisätään ripaus lovecraftilaista kauhua, ollaan seikkailuherkun äärellä.
Jussi Mattila
Alkuperäistä RE4:sta aikoinaan ekaa kertaa pelatessani tuli vierestä vakoilevalle serkkupojalleni spontaanisti tokaistua tämän olevan ehkä maailman paras peli. Uusittu vanhus, eli Resident Evil 4 Remake ei voi tietenkään olla samalla tavalla aikaansa edellä, mutta alkuperäisen taika moderneilla muutoksilla iski silti väkevästi.
Six Ages 2: Lights Going Out -peliä tuli odotettua kauan ja pelkäsin sen lopulta paljastuvan vain liiankin tutulla ja turvallisella kaavalla tehdyksi King of Dragon Pass -jatko-osaksi. Tutut kuviot olivatkin edelleen läsnä, mutta ne oli hiottu äärimmäisen toimivaan muotoon, niiden päälle oli rakennettu paljon uutta ja kaiken kruunasi upea maailmanlopun juoni. Six Ages 2 on myös yllättäen vuoden kolmas peli, joka BG3:n ja uusimman Zeldan lisäksi sai metacritic -sivustolla 96 pistettä.
Marko Mäkinen
Star Wars Jedi: Survivor
Respawnin ensimmäinen soulslike Fallen Order säväytti, mutta sen jatko-osa vei toden teolla mukanaan. Survior paransi käytännössä joka osa-alueella ja julkaisun rosoistaan selvittyään se nousikin listallani parhaiden Star Wars -pelien kolmossijalle heti Kotoreiden taakse. Se ansaitsi myös ajan kanssa suoritettavan toisen läpipeluun, mikä on kirjoissani nykyään harvinaisuus arvostelunimikkeiden suhteen.
The Last Of Us: Part I
PC-jäärän kannatti odottaa, sillä yksi viime vuosikymmenen kovimmista nimistä sai vihdoin arvoisensa porttauksen. Katastrofaalisesta julkaisusta selvittiin lopulta kunnialla ja tälle vuosikymmenelle päivitetty selviytymistrilleri on edelleen kaiken saamansa suitsutuksen arvoinen.
Tuomo Nyrhilä
Alan Wake 2
Alan Waken kauan odotettu jatko on monimutkainen rönsyilevä sekoitus näkökulmia, pelimekaniikkoja ja epäselvästi toisiinsa liittyviä kohtauksia, joka pelaajan eksyttämisen sijaan onnistuu vetämään kohti uusia käänteitä ja painajaisia. Painostava tunnelma on vuoden parhaita ja Remedyn humoristisen itsetietoinen outous sävyttää kokonaisuutta sopivasti.
Armored Core 6: Fires of Rubicon
Elden Ringin kaltaisesta mestariteoksesta on hankala jatkaa samaan suuntaan, joten Fromin päätös keskittyä yksinkertaisempaan rymistelyyn on nerokas. Nopean suoraviivaisessa arcade-rymistelyssä tiukat pomotaistelut korostavat taistelun vaatimaa taktikointia. Klassikkosarjan paluu oppii edeltäjistään, yhdistäen esikuvien piirteitä omiin ideoihin erinomaiseksi kokonaisuudeksi.
Baldur´s Gate 3
Vuoden tai vuosikymmenen roolipeli, vaikka yhteydet legendaarisiin esikuviin ovat ohuen kaukaisia. Hyvin digitalisoitu Dungeons and Dragons, värikkään viehättävät hahmot ja loputtoman tuntuiset juonikuviot ovat juuri sitä, mitä massiiviselta fantasiaeepokselta odottaa.
Lies of P
Nukkejen ja muiden kummajaisten huitominen on terävän toimivaa ja erikoinen maailma on yhtä aikaa yllättävä ja johdonmukainen. Bloodbornen kopiointi onnistuu ymmärtämään esikuvan parhaat puolet ja parantamaan pelimukavuutta pienillä huomaamattomilla asioilla.
Santeri Oksanen
Counter-Strike 2 sai minut palaamaan Kynärin pariin melkein 20 vuoden tauon jälkeen. Tiimipelaamisen etu, karttasuunnittelu ja aseiden erot ovat viimeisen päälle mietitty. Alkuun vanhahtavan arcadetuntuman takaa paljastuu kokonaisuus, joka edelleen koukuttaa pahasti. Kunhan karttaksi ei osu Anubis, vaan mielellään aina Nuke. Toki tiiminsä saa jatkuvasti häiriköiviä törkyturpia sekä omaan kuoreensa piiloon vetäytyneitä venäläisporukoita pelaamassa pelkkää Miragea, mutta onnistuminen roasti-aallokossa on mitä palkitsevinta. Vielä kivempaa kun pelaa kaveriporukalla, niin haukut voi ottaa vastaan yhdessä. Jos suomalainen on puhelias kännissä, niin venäläiset ovat sitä Kynärissä.
Atomic Hearts on parasta utopiaräiskintää sitten ensimmäisen Bioshockin. Maailman tunnelmassa musa-ambientti ja visuaalisuus ovat kohdillaan, aseissa ja scifiloitsuissa riittää potkua takoa robotti-armeijaa säpäleiksi. Välibossit ja vaarallinen maailma tallovat minut hetkessä alleen, kunnes läydän löytää itsestäni rambon. Toivottavasti pelistudio loistaa jatkossakin.
Kunniamaininta: Cities Skylines 2 on alkukompuroinnista huolimatta parannus ykkösosaan. Kaupunginrakentelu on astetta aidonoloisempaa, vaikka liikenne vielä sekoileekin reiteissään. Usein tosin pienet muutokset korjaavat ongelman. Kaupungin budjetti yskii aluksi, sitten vaikeustaso katoaa ykkösosasta totutusti kokonaan. Mukaan kaipaisi kunnon ongelmakaupunkimenoa Philadephian malliin: jengejä, asunnottomia, päihdeongelmia ja mellakoita, korruptoituneita poliiseja ja muita Jenkkilästä tuttuja ongelmia. Jään odottamaan lisureita ja päivityksiä.
Samu Ollila
Baldur's Gate 3
Baldur's Gate 2 on yksi kaikkien aikojen suosikkipeleistäni, joten odotukset kolmososan suhteen olivat korkealla. Onneksi tällä kertaa en joutunut pettymään, sillä Baldur's Gate 3 on oikea roolipeliunelma, josta on vaikea keksiä pahaa sanottavaa.
Sea of Stars
- Esikuvilleen uskollinen retroroolipeli uusilla oivalluksilla.
Jagged Alliance 3
Vanha pelisarja kannatti herättää henkiin, sillä tämä kolmososa piti sisällään oikein pätevää taktista toimintaa.
Pekko Pistokoski
Pelaan vuoden pelejä yleensä vuosia myöhässä, ja työpelit ovat jotain indieviritelmiä, joten valintani on yksi ja selkeä:
Super Mario Bros Wonder
Pelisuunnittelun mestariteos, kaunis, lumoava ja luova. Ensimmäisen kerran kun pelasin Wonderia, ajantaju katosi ja olin unohtaa saunavuoroni. Sen jälkeen peli vain parani.
Markus Rojola
Cyberpunk 2077: Phantom Liberty
Vuoden comeback! 2.0 -päivitys teki Cyberpunk 2077:stä vihdoin pelin, joka sen olisi pitänyt olla jo julkaisussa. Pian tämän jälkeen julkaistu Phantom Liberty -DLC teki siitä vihdoin pelin, josta olin unelmoinut ennen julkaisua. Erinomainen lisäys, joka laajensi sekä syvensi Night Cityä entisestään kertoen samanaikaisesti pääjuonta vetoavamman vakoilutarinan synkästä tulevaisuudesta.
Spider-Man 2
Kaikin puolin erinomainen jatko-osa, jonka parissa viihtyi välittömästi. Vaikka pidin ensimmäisen osan tarinasta enemmän, pelattavuuteen tehtyjen parannusten merkitystä ei voi väheksyä. On vaikea kuvitella matkaavansa Manhattanin halki pelkkien seittien varassa ilman liitämistä. Ainoa merkittävä heikkous oli edeltäjän yllätysmomentin puute. Toivottavasti mahdolliset lisäosat onnistuvat sokeeraamaan kerran tai kahdesti.
Ready or Not
Vihdoin ja viimein Early Accessistä vapautunut taktinen räiskintä. En ole ehtinyt testata viimeisintä versiota kuin muutaman tunnin verran, mutta niidenkin perusteella irtoaa kolmas sija.
Kriina Rytkönen
Baldur's Gate 3
Dnd:tä viikoittain pelaavalle varsinainen taktisen roolipelin odysseia. Divinity original sinit ovat loistavia, mutta BG3 on piru vie vielä parantanut. Valtavan rikas ähkyyn asti, ja vielä moninpelattavakin.
Alan Wake 2
Se, että joku pääsee toteuttamaan tällä skaalalla näin hassuja ideoita, reippaasti suomalaisuutta ja oikeita paloja klassisista kauhupeleistä saa rinnassa hyrisemään ja ylpeäksi omistaan. Äänille ja musiikille erikoiskiitos.
Johannes Valkola
The Legend of Zelda: Tears of the Kingdom
Katse korkeuksiin, yksi on ylitse muiden – vuoden pelistäni ei ole epäilystäkään. Se on The Legend of Zelda: Tears of the Kingdom, Nintendon tyrmäävä tapa tarkastella niin jatko-osien olemusta ja suursuositun sarjan jatkuvuutta kuin digitaalisiin maailmoihin yleisesti liittyvää kertakäyttöisyyttä. Nyt palataan tuttuun tilaan, mutta paljon on toisin. Samalla kokemus aukeaa maan alle ja taivaisiin, ja kaikesta heijastuu Nintendon ainutlaatuinen kyky hahmottaa aidon seikkailun olemus siten, että kaikkea katselisi kuin pieni, viaton lapsi.
Super Mario Bros. Wonder
Tällaista tapausta olen odottanut pitkään ja hartaasti, sillä Super Mario Bros. Wonder kuljettaa minut vuosikymmenien taakse, aina vuoteen 1995. Silloin saapui Super Mario World 2: Yoshi's Island, sivuttaissuuntaisten tasoloikkien mestariteos, jollaista ei sen koommin lajissa ole nähty. Vihdoin ja viimein Nintendo jatkaa siitä, mihin aikoinaan jäätiin, ja virittää audiovisuaalisen ilon ja pelillisen riemun, kekseliäisyyden ja ilmaisuvoiman aivan tappiin – ja muuttaa Marion siinä samalla höyhenenkevyeksi elefantiksi taianomaisiin kenttiin viipottamaan.
Alan Wake II
Remedyn huima tasonnosto ja kaikkien aikojen suomalainen videopeli on myös yksi kaikkien aikojen selviytymiskauhuista – vastaavan väkevyyden perässä on palattava 2000-luvun alkuun ja merkkipaaluihin, kuten Resident Evil 4 ja Silent Hill 2. Eritoten miellyttää, miten Alan Wake II haastaa tulkinnan syöksyessään alitajunnan ja unien tasolle ja yhdistäen alati aitoa videokuvaa kokemukseen. Eikä tule unohtaa suomalaisuutta, sillä juuri siitä tämä ihailtavan rohkea, harkittu kokemus ammentaa ikimuistoisuutensa.
Humanity
Kun ottaa huomioon, että Tetsuya Mizuguchilla on vyöllään mestariteoksia Sega Rally Championshipista Reziin ja Lumines: Puzzle Fusionista Tetris Effectiin, voisi kuvitella, että paine uuden työn luomiseen kasvaisi valtaisaksi. Mitä vielä, jälki on jälleen niin hämmentävän luontevaa, niin virheetöntä, kuin silkistä tanssia tajunnannan tasoilla. Hypnoottisessa Humanityssa hän tekee yhteistyötä palkitun websuunnittelija ja kuvataiteilija Yugo Nakamuran kanssa luoden uuden ja uljaan virstanpylvään pulmapelien monenkirjavaan lajityyppiin.
A Highland Song
Meren rannalla, aaltojen iskeytyessä kuohuen kivikkoon, nuorta naista nimeltä Moira odottaa vanha majakka, erakkomainen setä sekä kelttiläinen kevätjuhla Baltane, jota juhlittaisiin kahden kesken. Mutta paikka on kovin kaukana, päivien päässä, eikä Moira ole ennen lähtenyt lähiseutuaan etäämmälle. Skotlannin kuvankauniissa Ylämaassa aukeaa tunneherkkä ja moniulotteinen seikkailu, uskomaton kasvutarina, joka tavoittaa sekä yksinäisen päähenkilön että koko kansakuntansa ainutlaatuisen mielenmaiseman.
Riku Vihervirta
The Legend of Zelda: Tears of the Kingdom
Luovuuden iloa ruokkiva, päättymättömältä Studio Ghiblin elokuvalta tuntuva mestariteos. Jos pelaaminen alkaa ikinä tuntua tylsältä, Zeldan monipuolisuus on se joka puhaltaa kipinän jälleen liekkiin. Ummikkona ymmärrän tämän jälkeen täysin Nintendon maineen pelisuunnittelun taitureina.
Six Ages: Lights Going Out
Pelit-lehti puolustaa pronssikautisia karjanpaimennussimulaattoreita hamaan loppuun asti. Lights Going Out on harvinainen peli, jossa yritetään hävitä mahdollisimman hyvin. Kiihtyvältä tuntuvan kurjistumisen keskellä pienetkin voitot tuntuvat saagojen saavutuksilta.
Ville Wikström
System Shock (2023)
Alkuperäinen System Shock vuodelta 1994 on yksi kaikkien aikojen suosikkipelejäni, joten olin aluksi skeptinen uusintaversion suhteen. Pelko osoittautui turhaksi, sillä Citadelin käytävät suorastaan kutsuvat veteraanin kotiin, ja Shodan on lähes 30 vuoden jälkeenkin yhtä karmiva. System Shock ei aliarvioi pelaajaa ja osaa luoda tunnelmaa audiovisuaalisen suunnittelunsa ansiosta, tehden tästä vuoden 2023 mieleenpainuvimman tapauksen.
Alan Wake 2
Remedy on vihdoin jonkin suuremman äärellä luoden yhtenäistä universumia peliensä välillä. Alan Wake 2 paitsi parantaa ensimmäisestä osasta aika lailla kaikkea, myös luo uutta uraa videopelien taiteen esittämisen keinojen tutkimisessa. Kokemus on vaihtelevasti tiivistunnelmainen, jopa karmiva, mutta samalla seesteinen ja tutkimiseen kannustava, unohtamatta komiikkaa. Minä en ainakaan unohda tätä Yötöntä yötä.
Baldur’s Gate 3
Hyppäsin Baldur’s Gate 3:n pariin näkemättä sekuntiakaan kuvaa Early Access -versiosta. Larianin valtava eepos valloitti ensitahdeistaan lähtien. Monipuolinen taistelusysteemi kruunaa yksityiskohtaisen maailman, joka antaa rohkeasti pelaajan kulkea omia polkujaan. Minulle välittyi ainakin illuusio siitä, että tarina on todellakin itse muovaamani. Sydäntäni lämmittää perinteisen tietokoneroolipelin menestys vuonna 2023.
RoboCop: Rogue City
Vuoden pirtein yllättäjä oli ihmisyyttään etsivät kyborgin paluu suoraan 1980-luvulta. Rogue City kaappaa elokuvan (no, ainakin kahden ensimmäisen) tunnelmaan täydellisesti, eikä päästä irti ennen kuin viimeinenkin rikollinen on kohdannut oikeutta, mieluiten auto-9 -konepistoolin piipusta. Budjetin rajallisuus näkyy, mutta sydäntä on sitäkin enemmän.
Xenoblade Chronicles 3: Future Redeemed
Täysipitkän pelin mittainen DLC vetää yhtään Monolithin massiivisen JRPG-eepoksen tarinalangat ja on pakollista pelattavaa sarjan faneille. Silmäkulmat eivät pysy kuivana, kun satojen ja satojen tuntien koitokset pelisarjan parissa vihdoin päättyvät arvoisellaan tavalla.
Juha-Pekka Viljanen
Zelda: Tears of the Kingdom
Tutkimusretkeily ja härveleiden rakentaminen on hauskaa seikkailuleikkimistä. Antoi tilaisuuksia tuntea itsensä älykkääksi.
Armored Core VI: Flames of Rubicon
Yhdistää 90-luvun tehtäväsuunnittelua, synkkää cyperpunkrobottianimea ja nykyajan mukavuuksia. Musiikki on tunnelmallista.
Sea of Stars
Melkein yhtä hyvä kuin wanhat hyvät konsoliroolipelit. Parempi kuin huonot.
Total War: Pharaoh
Joskus rajattu näkökulma on toimiva näkökulma. Hieno kuvaus mainetta tavoittelevista suurmiehistä ja pronssikautisen sivilisaation lopusta.
Super Mario Bros. Wonder
Humoristinen. Myös hyppiminen oli hauskaa.
