Nintendon yhtä tavaramerkkiä eli pelin edetessä avautuvia uusia ominaisuuksia tai erilaisia bonuksia ei ole tällä kertaa hyödynnetty, ellei arkuista löytyviä uusia minipelejä oteta huomioon. Minä en jää kaikenmaailman lisukkeita kaipaamaan, niitä on nähty jo kyllästymiseen asti melkein pelissä kuin pelissä. Ikävä kyllä äärikonservatiiviset pelilliset ratkaisut syövät tikulla leikkimisen hauskuutta turhan paljon. Warion turpahuumori kiehtoo ketä kiehtoo, ja sitä saa silmäiltäväkseen yllin kyllin jopa liian pitkiksi äityvien välikeskustelujen aikana. Sujuvuus ja pelaamisen miellyttävyys ovat puolestaan taattua Nintendoa ja yksi pelin hyvistä puolista. Wario: Master of Disguise on ihan kelpoa ajanvietettä, vaikkei siitä klassikkoa ikinä tulekaan.
50
