Sankarin seikkaillessa kotitalon alaisissa luolissa kaksoisveljensä Alexin kanssa jälkimmäinen häviää eikä löydy enää koskaan. "Onneksi oli varmuuskopio", huokasivat kaksospoikien vanhemmat.
Pitkän tarinan lyhentämiseksi okkultismiin taipuvainen Boris-setä kertoo, että sankarin suku on kotoisin Transsilvaniasta (Vlad Draculan sukua ollaan), missä 600 vuotta sitten noita Ixona langetti sen niskaan kirouksen: aina kun syntyy kaksoset tulee toisesta äärettömän paha (eli siis Alex on paha). Boris lisää peräkaneetiksi, että ratkaisu alkaa häämöttää. Pow! Boris kuolee, haudataan mutta "joku" vie ruumiin. Jälkeenjäänyt kirje kertoo sankarille Alexin elävän ja tiedustelumatka talon alle todistaa saman. Avain kirouksen ja Alexin poistamiseen löytyy Boriksen vahamuseosta, jonka dioraamoista voi matkustaa menneisyyteen. Ja näin vähän turhia mutkia oikomalla yksi jännä taustatarina taas kompressoitui.
Ei yksin Alex ole elossa, myös Elviroiden lähdekoodi voi hyvin ja nousee taas uudella nimellä. Vaikka Elvira I olikin aikoinaan piristävä, niin sama peli kolmatta kertaa ilman sen suurempia korjauksia osoittaa hengen köyhyyttä. Waxworks jatkaa Horrorsoftin köyhän miehen Beholder-kloonilinjaa, jonka varsinaisena myyntiargumenttina on jälleen verinen ja suolenpätkäinen grafiikka.
Pelissä liikutaan kolmiulotteisessa ympäristössä tavaroita keräten, hirviöiden kanssa tapellen ja ongelmia ratkoen hiirivetoisen käyttöliittymän tukemana. Pelaaja voi valita, hyppääkö pelastamaan egyptiläistä prinsessaa elävänä hautaukselta, tyhjentämään kaivoa mutanteista tai hautausmaata elävistä kuolleista, vaiko selvittämään Viiltäjä-Jackin tapausta. Onko skenaarioilla joku järjestys ja voiko niistä esimerkiksi kantaa vaikka aseita avuksi toiseen, en tiedä, sillä myöhemmin ilmenevistä syissä johtuen en päässyt ensimmäistäkään skenaariota läpi.
Suurin muutos Elviroihin on keskitetty osumapisteytys. Ennen sankarin ruumiinosilla oli omat osumapisteensä, ja nollaan tipahtaminen tiesi kuolemaa. Nyt on sentään normaalin roolipelin tapaan yksi osumapisteluku. Boris-vainaaseen saa yhteyden maagisen kristallipallon kautta, mikäli katsoo tarvitsevansa apua, esimerkiksi vihjeitä tai parantamista.
Hetki aivan liian monotonisten käytävien komppaamista, esineiden keräilyä ja sitten ensimmäinen hirviö pamahtaakin vastaan. Onnellinen pelaaja pääsee nauttimaan Horrorsoftin vertaansa, muttei vertansa vailla olevasta reaaliaikaisesta taistelujärjestelmästä. Hiirellä eri kohtiin hosumalla pelaaja voi hyökätä tai ilmeisesti jopa torjua hirviön iskuja. Hirviöillä on teoriassa joku heikko kohta, jota hyödyntämällä se pitäisi saada helpommin eliminoitua. Syytä olisi, sillä hirviöt tekevät suhteettoman paljon vahinkoa ja ovat yleensä heti kättelyssä aivan liian vahvoja.
Sinänsä tämä ei olisi niin vaarallista, mutta kun pelistä puuttuu kokonaan lepoon tai aikaan perustuva osumapisteiden palautus. Ainoa tapa saada niitä takaisin on Boris-setä, ja hänkin vaatii esimerkiksi tyhjiä papyrusrullia muuttaakseen ne parannusloitsuiksi. Lopputuotoksetkin sitten eivät voittaisi parannusloitsumessuilla edes kunniapalkintoa. Jo tästä syystä maassa makaavaa pelaajaa potkitaan lisäksi vielä runsailla kerrasta poikki -kuolemilla. Sankarin tasot taas lisääntyvät oudosti itsekseen.
Pelaamisen ilo on raskaana ilmassa, kun yhden hirviön (riippuu tietysti hirviöstä) lahtaamiseen kuuluu ehkä kymmeniä pelitilanteen latailuja, jotta edes joskus satunnaistekijä alignoituisi pelaajaa suosivaksi (siis kävisi tuuri).
Horrorsoft voisi ottaa oppia Dungeon Masterin ja kumppanien käyttäjäliittymästä, sillä heidän oma vakioliittymänsä on aika vanhahtava ja osittain turhan työläs. Esimerkiksi esineiden keräily ja käyttö ei suju suoraan näytössä. Grafiikka on pääsääntöisesti synkän näköistä ja ilmeisesti noin 16 värin paletilla toteutettua, ja esineillä on paha taipumus hukkua taustaan. Kaikki kunnianhimo näyttää menneen raakojen kuolinkuvien ja nastan veristen lähikuvien tekemiseen.
Kai olen vähän tyhmä, kun oletan, että pelin pitäisi alkajaisiksi imeä pelaaja mukaan ja vasta myöhemmin alkaa heiluttaa järeää lekaa. Ehkäpä kunnon masennus heti kättelyssä kehittää luonnetta. Itse taidan kyllä vaihtaa johonkin, jonka pelaaminen on hauskaa.
68
