Wii U naittaa taitavasti muodikkaan täppärin perinteiseen padiin ja pelikonsolikokemukseen.
Nintendo on kovan paikan edessä: melkein sata miljoonaa kappaletta myynyt Wii oli niin suuren luokan menestys, että sen uusiminen on vaikeaa. Siksi Wii U on jo nimestä lähtien profiloitu Nintendon suosituimman konsolin seuraajaksi.
Menestyspaineet näkyvät kohtuulliseksi puristetussa runsaan 300 euron hinnassa, sillä Wii U on Nintendon ensimmäinen konsoli, jota myydään (niukasti) tappiolla. Hintalappu koostuu HD-tason tekniikasta ja Wii U:n omaperäisestä myyntivaltista, tavallisen padin ja modernin täppärin yhdistävästä kookkaasta Wii U GamePad -ohjaimesta. Konsolin suorittimen kellotaajuus ei nouse kilpailijoiden (oletettuihin) lukemiin, mutta gigahertsit eivät ole koskaan koko totuus. Näytönohjaimessa on mukavasti potkua ja kahden gigatavun keskusmuisti on selvästi tilavampi kuin Sonyn ja Microsoftin laitteissa. Tiettyjä pelejä ja sovelluksia, kuten New Super Mario Bros. U:ta, voi käyttää suoraan GamePadin ruudulta. Muut konsolit eivät osaa vastaavaa temppua lainkaan.
Wii U:n käytännön suorituskyky näyttää olevan julkaisupeleillä suoritetun mutu-testin perusteella samaa kaliiberia kuin PS3:lla ja Xbox 360:llä. Tiettävästi osassa ensimmäisen aallon käännöspeleistä grafiikka ainoastaan skaalataan HD-tasoon. En pysty sanomaan asiasta juuta enkä jaata, sillä en omista samoja pelejä muille konsoleille. Ohjelmoijien kokemuksen karttuessa jälki tulee tietysti asteittain parantumaan.
Ohjaimia joka tarpeeseen
Wii U GamePad on jykevään kokoonsa nähden kevyt ohjain, jossa on 6,2 tuuman resistiivisen kosketusnäytön ja nettikameran rinnalla kaikki tavalliset paditoiminnot, kuten kaksi klikkaavaa analogitattia, ristiohjain, liiketunnistimet, neljä pyöreää kirjainnäppäintä ja neljä liipaisinta. Näiden lisäksi hipelöidään vielä käyttöjärjestelmän näppäimiä ja GamePadin kaiuttimien äänenvoimakkuuden säädintä. Näyttö reagoi kosketuksen paineeseen, joten tarkkuutta vaativissa sovelluksissa tarvitaan GamePadin muovikynää.
Toisin kuin joulukuun pikakokeilussa haaveilin, pitkän liikeradan alemmat liipaisimet jäivät toiveuneksi, mutta muuten kontrollien toiminnasta ja ergonomiasta ei irtoa valittamisen aiheita. Ohjaimen alareunan padimuotoilut sopivat hyvin ainakin aikuisen käteen, mutta en ihmettele, jos GamePadista ilmestyy joskus pienempi versio.
GamePad kuluttaa kosketusnäytön takia normipadia enemmän virtaa. Jouduin lataamaan julkaisupäivän tiimellyksessä pientä akkua kaksi kertaa. Täyteen lataukseen menee runsaat kaksi tuntia, jonka jälkeen käyttöaika on noin viisi tuntia. Onneksi laturin johto on pitkä ja GamePadia voi käyttää ladatessa. Premium-paketin lataustelakka korjaa tilanteen, sillä ohjain on aina pelitauoilla latauksessa.
Bonuksena GamePad toimii telkkarin tai digiboksin kaukosäätimenä, ja vihollisen valmistama Sonyni totteli ohjainta mukisematta. IR-komentosetti valitaan valmiista laitelistasta, joten GamePad ei tee oppivasta yleiskaukosäätimestä työtöntä. Tiiwii-komentoihin kuuluvat kanavanumerot, äänenvoimakkuus, sisääntulon valinta ja ohjelmaopas. Menuissa navigointi hoidetaan ristiohjaimella.
Tuttua ja turvallista konsolifiilistä halajaville myydään erikseen langatonta peruspadia. Wii U Pro Controller muistuttaa pitkälti kutistettua boksipadia, jonka tatit ovat pleikkamaisesti samassa linjassa. Etuna Wiin Classic-padeihin nähden Pro-ohjain sisältää kaiken tarvittavan elektroniikan, joten jaloissa ei pyöri ei ylimääräisiä johtoja ja kapuloita.
Pelaajat haalitaan saman ruudun ääreen Wiin MotionPlus-wiimoteilla ja niiden lisäohjaimilla. Kapulat tarvitsevat sensoripalkin, jota ei toimiteta valkoisen peruspaketin mukana, mutta sen voi toki napata Wiistä. Wii U:lle kelpaavat myös muinaiset, erillisellä MotionPlus-palikalla pidennetyt motet. Laajennusten saatavuus on tosin nykyään arvoitus.
Päivitysrumban biitit
Pelaamaan ei pääse heti. Kun langattoman netin ja Nintendo Network ID -käyttäjätunnuksen asetukset ovat kunnossa, Wii U lataa noin tunnissa käyttöjärjestelmäpäivityksen. Nettipiuhaa varten pitää hankkia erillinen USB-sovitin. GamePadin ruudulla näkyvän käyttiksen jälkeen lähes kaikki pelit ja sovellukset päivittyvät ensimmäisen käynnistyksen yhteydessä.
Tavallinen netin selaaminen toimii muita konsoleita luontevammin, koska ruutu monistetaan GamePadille: kynällä osoittelu ja vieritys on helppoa, tv:n ruutua ei tarvita välttämättä lainkaan. Selain ei tue Flashia, eikä virtuaalinäppis jostain syystä syötä enteriä haun perään.
Sutjakasti rullaavalle YouTubelle on oma sovellus, johon totutteluun menee hetki. Videomassan seassa navigoidaan ristillä tai tateilla – pystyakselilla vaihtuvat kategoriat, vaaka-akselilla videot. Itse video näkyy telkassa ja tiedot GamePadissa. Nimihaku ja tulosten selaus onnistuu näppärästi samalla kun edellinen video pyörii. TVii-telkkaripalvelu ei vielä toimi Euroopassa ja Netflixiä en käyttäjätilin puutteessa kokeillut, mutta sen pitäisi tukea leffan katsomista GamePadin ruudulta.
Nettikauppa eShop:n selkeiltä sivuilta tuotteet ostetaan oikealla rahalla, mikä tarkoittaa luottokorttia tai kiinteän summan eShop-korttia. Suomalaisen Trine 2:n takana tarjonta on vielä kapeaa, jos hyllypelien digitaaliversiot unohdetaan. Pelien tasoa voi yrittää itse arvioida videoiden ja käyttäjäarvostelujen tähtien perusteella.
Kaverilistan täyttämisessä on nintendomainen mutka matkassa. Lista alustetaan ensin erikseen home-valikon kautta ja oikeiden kaverien etsiminen pitää hoitaa jossain muualla, koska MiiVersen pelien mukaan jaetussa teksti- ja piirroskeskustelupalvelussa ei saa levittää mitään tunnistetietoja. Kun kamu on lopulta listalla, sieltä näkee online-statuksen ja pelatun pelin. Videopuhelut onnistuvat luonnollisesti vain kaverilistalaisten välillä.
Yhteensopivaa
Wiin ohjaimien lisäksi kaikki Wii-pelit toimivat Wii U:ssa. Mikä hienointa, WiiWare ja Virtual Console -lataukset sisältyvät diiliin. Wii-tila on rajoituksineen päivineen ehta Wii: sisäistä muistia on vain 512 megatavua, joten isot pelikokoelmat tarvitsevat edelleen SD-korttia. Wii-tilojen välissä kone pitää uudelleen käynnistää, eikä vanhan Wiin puolelle pääse ilman wiimotea. Kyseessä lienee rautapuolen yhteensopivuus, joten GamePad sammuu Wii-puolella. Wii-pelien pelaaminen täppärin ruudulta ei siis onnistu.
Koska Wiin softat on sidottu käyttäjätilin sijaan koneeseen, digitaaliset tiedot siirretään peruuttamattomasti wanhasta koneesta uuteen erityisellä ohjelmalla Wii U:n Wii-tilassa. Siirtoon tarvitaan Wiille kauppakanavalta ladattu siirto-ohjelma, vähintään 512 Mt:n SD-muistikortti ja nettiyhteys, jolla siirto-oikeus varmistetaan.
SD-kortilla siirretään kaikki sisäisen muistin data: pelien latausoikeudet, kaupan pisteet, Mii-hahmot, pelitilanteiden tallennukset ja ladatut pelit. Etenkin pelitallennusten seivaaminen on aplodien arvoista, taitaa olla eka kerta konsolimaailmassa? SD-kortille tallennetut pelit ladataan siirron jälkeen Wii-moodissa kauppakanavalta uudestaan. Pikmin-animaation siivittämä siirto-operaatio kestää noin 90 minuuttia.
Pelien uudelleen latailuun kannattaa varata reilusti aikaa, eikä edes yrittää ladata kaikkea kerralla, jos pelejä on useita kymmeniä. Pelit ladataan yksi kerrallaan, mikä vaatii jatkuvaa huomiota ja käy nopeasti tylsäksi. Lataukseni epäonnistuivat kaksi kertaa, minkä jälkeen Wii U:ni meni ruutu mustana niin juntturaan, että virtapiuha piti irrottaa seinästä.
Lastentauteja
Toisen jumituksen jälkeen aloin pelata Batmania, mutta masiina ei enää huolinutkaan pelikiekkoa sisään. Levy jäi sudittelemaan levykelkan suuaukolle, eikä sormella tuuppimisesta ollut apua. Sama juttu muillakin levyillä, Wii U ei huolinut enää mitään. Kiva juttu, mutta eihän siinä muuta kuin kone takaisin Prismaan ja vaihtoon? No ei kannata, koska kaikki Wiin latausoikeudet ja tallennukset oli jo siirretty Wii Uulle. Vaikka en laske pelitallennuksille mitään arvoa, pelkästään noin 80 lataamani pelin nimellisarvo on suurempi kuin koko Wii U -paketilla.
Tilanne on kinkkinen, sillä kone pitäisi korjata, mutta tekeekö Nintendo korjauksia ja millä aikataululla, vaikka kyseessä olisi vain levyaseman vaihto? Jos latausoikeudet siirretään toiseen Wii U:n, mitä pelitilannetallennuksille tapahtuu?
Kiperiä kysymyksiä, joihin oli onneksi helppo vastaus. Huolto suositteli painelemaan ejectiä muutaman kerran peräkkäin, jotta levykelkka asettuisi takaisin paikalleen. Kikka ei auttanut, mutta kun tein saman mahdollisimman pitkälle työnnetyn pelilevyn kanssa, ongelma poistui parin yrityksen jälkeen. Taas kelpasivat kiekot Wii U:lle, miksi en tätä itse älynnyt kokeilla?
Hitaan ja hetkittäin bugaavan siirto- ja latausprosessin ohella toinen käytännön ongelma on äänen ulostulo. Wii U lähettää digitaalista mekkalaa vain HDMI-piuhaa pitkin, joten vahvistimen pitää olla suhteellisen tuoretta mallia. Sain äänen AV-vahvistimelleni telkkarin optisesta ulostulosta, mutta vain stereona, mikä toki riittää pelaamiseen.
Wii U on mainio pelikone, jonka omaperäinen GamePad-ohjain tuo uusia mahdollisuuksia pelaamiseen. Laitteen vuosilukuun nähden vaatimaton teho herättää luonnollisesti Wii U:n tulevaisuuteen liittyviä epäilyksiä: miten Wii U:lle käy seuraavan Pleikan ja Boksin puristuksissa? Pitkän linjan Mario- ja Zelda-faneilla ei tietysti ole edes vaihtoehtoa, mutta muut joutuvat miettimään, onko GamePad kaiken väärti. Omalta osaltani vastaan kyllä, sillä hyvät pelit eivät ole tehosta kiinni.
Petri Heikkinen
neljä tähteä
Omaperäinen ja viihdyttävä pelikonsoli niille, jotka eivät mittaa pelien tasoa teknisen suorituskyvyn perusteella.
wiiu1.jpg
Massamuistina on mallista riippuen 8 tai 32 Gt:n äänetön flash-muisti.
wiiu2.jpg
Käyttöjärjestelmä näkyy GamePadin ruudulla – tv:ssä tallustelevat ja juttelevat MiiVersen Mii-hahmot.
wiiu3.jpg
GamePad on kokoonsa nähden kevyt ohjain.
