Wargaming sai minut jo kerran sijoittamaan ilmaiseen peliinsä yli satasen. Onnistuuko temppu toistamiseen?
World of Tanksillaan miljoonamenestykseen yltänyt venäläinen Wargaming suunnittelee tekevänsä mikromaksupelistään trilogian. Tankkien lisäksi luvassa on lentokoneita ja sotalaivoja. Marraskuussa julkaistu World of Warplanes nostaa tankkisodan taivaalle. Ilmataistelussa kerätään kokemuspisteitä ja virtuaalirahaa, jolla saa parempia koneita ja osia lentokoneisiinsa.
Kaikki perustuu inhaan mikromaksulogiikkaan. Peli ladataan ilmaiseksi eikä pelaaminenkaan maksa mitään, mutta rahalla pääsee nopeammin käsiksi parempaan kalustoon. Yksinpelisisältöä ei ole lainkaan, vaan pelaaminen on jatkuvaa ilmasotaa muita nettisankareita vastaan.
Elävä museo
Talliin kerätään kalustoa kaksitasoista ensimmäisiin suihkukoneisiin. Alatiereillä lennetään 30-luvun kalustolla, jolla ei todellisuudessa juuri sodittu. Ajoitus on ihan perusteltu, koska aikakaudella kaksitasot vetelivät viimeisiään. Lentokoneinsinöörit alkoivat ymmärtää, että ilmataistelussa nopeus on ketteryyttä tärkeämpi ominaisuus. Ensimmäiset yksisiipiset hävittäjät olivat virtaviivaisempia kuin aikansa kaksitasot, mutta heikot moottoritehot eivät vielä kompensoineet kaksitasoja huonompaa ketteryyttä.
Tehopuute korvattiin insinöörimäisesti lisäämällä moottoreita, mikä teki pommikoneista hetkeksi nopeampia kuin varsinaiset hävittäjät. Lentotekniikan historia näkyy myös World of Warplanesissa. Göringin lempilapsi, Messerschmitt Bf-110, epäonnistui todellisuudessa mutta toimii World of Warplanesissa. Tankkipelin perintönä raskailla hävittäjillä on pieniä enemmän osumapisteitä, joten koosta ei ole haittaa, vaan se antaa lisää kestokykyä.
World of Warplanes opettaa nopeasti, että kaartotaistelua tehokkaampaa on pyrkiä vihollisen yläpuolelle, iskeä syöksyllä alas ja nousta takaisin turvaan. Lentokoneissa otetaan huomioon niiden parhaat lentokorkeudet. Optimikorkeudella kone kääntyy paremmin, säilyttää vauhtinsa paremmin ja saa vielä moottorista tehoa enemmän irti, mikä luo suorituskykyihin kivasti vaihtelua.
Taistelun voittaa se, joka tuhoaa ensin vastustajan kaikki koneet tai saa riittävästi etumatkaa tuhottujen koneiden ja maakohteiden yhteenlaskussa. Pistevoittoon pääsee ainoastaan, jos viimeinen vastustaja vain kiipeää karkuun. Pistevoiton voi nimittäin nollata tuhoamalla mitä tahansa IT-tykistä lentokoneeseen.
Ethän polta koneessa
Vaikka kalusto sijoittuu 30–50-luvuille, niin tähtäysjärjestelmä lainataan moderneista hävittäjistä. Peli näyttää lukitusta maalista aina oikean ennakon, joten osuminen on äärimmäisen helppoa. World of Tanksissa pystyi piiloutumalla, vaunun panssaria hyödyntämällä ja kultakuulilla kääntämään toivottoman tilanteen vielä voitoksi. Ilmassa ei ole piilopaikkoja, joten naapurin päästessä puolen kilometrin päähän jatkuva konekiväärisarja alkaa nakuttaa osumapisteitä pois tasaiseen tahtiin. Jos suihkun hajonta olisi yhtä pieni kuin World of Warplanesissa, miesten vessassa olisi paljon mukavampi käydä.
Osumisen helppous tekee tiimityöstä todella turhauttavaa tai tyydyttävää, riippuen siitä kummassa päässä piippua on. Kolme samaan kohteeseen ampuvaa konetta pudottaa vastustajan kuin vastustajan hetkessä. Osa pelaajista on matkalla vieläpä grindimielellä, joten loppupelissä ajetaan vain kylmästi päin viimeiseen koneeseen. Kamikaze tuo varmat voittoexpat ja kone vapautuu seuraavaan matsiin. Välillä niin tehdään jopa matsin alkuun, jolloin koneet kirjaimellisesti iskevät yhteen.
World of Warplanesin vauriosysteemillä ei ole mitään annettavaa War Thunder -pelaajalle. War Thunderin systeemi perustuu osumakohtiin, sillä koneesta saattaa hajota motti, siipi menettää kantavuuttaan tykinammuksen repimän reiän takia, bensatankki syttyä käristäen koko koneen tai lentäjä kuolla yhteen osumaan. Tiukassa paikassa kone tuntuu murenevan taivaalle, mutta siipirikkonsa voi lentää kotikentälle korjattavaksi.
World of Warplanesissa koneet riehuvat lähes täydellä teholla siihen asti, kunnes viimeinen osumapiste lähtee. Kriittisiä osumia on, mutta ne eivät oikein vaikuta mihinkään. Lentäjän kuoleminen vähentää koneen ketteryyttä, moottorin menetys hidastaa vauhtia ja bensantankin syttyminenkin tuntuu vain savulta ilman tulta.
Pelissä koneet jaetaan kolmeen luokkaan: hävittäjiin, raskaisiin hävittäjiin ja rynnäkkökoneisiin. Rynnäkkökoneilla ei ole oikein muuta roolia kuin toimia helppona tykinruokana tai keskittyä ilmataisteluun, sillä matsit ratkaisevat hävittäjät. Tekniikkapuu jatkuisi suihkukoneisiin asti, mutta arvosteluaikaan ihmiset olivat menossa vasta tierillä kuusi. Itse ehdin kaikkia koneita grindaamalla neloseen ja alfa-testissä ansaittuihin premivitosiin. Vitonen vastaa noin toisen maailmansodan kalustoa, kun kympissä lennetään kylmän sodan suihkukoneilla.
Wargamingilla on pakkomielle kaivaa historian arkistoista paperilennokkeja, jotka ovat lentäneet vain insinöörien villeimmissä visioissa. Lentäisin mieluummin tuttua korkkarikalustoa ja vasta myöhemmin fantasiavehkeillä. Niin World of Tanksissakin toimittiin. World of Warplanesissa on esimerkiksi brittipuussa Bristol-lentokonetehtaan hävittäjämalli, joka kuulemma hävisi tarjouskilpailun Hurricanelle. Itse Hurricanea ei vielä ole.
Ärsyttävää ininää
Modernit lentoräiskinnät, War Thunder ja World of Warplanes, ovat vähän outoja tapauksia. Molemmat kuohivat ohjainvaihtoehdoista ylevimmän, fallistisen ilotikun, sillä joystickilla voi lentää, mutta pelistä pudottaa vain itsensä.
World of Warplanes vie tilanteen vielä pidemmälle ja poistaa yhtälöstä koko ohjaamisen. Hiirellä osoitetaan, mihin koneen halutaan menevän. Lentokone kääntää itsensä oikeaan suuntaan jopa jonkinlaisia lentokonefysiikoita käyttäen, mutta puikoissa ei olla itse. Halutessaan koneen saa täysin haltuunsa joko tikulla tai näppiksellä, mutta asiassa on iso mutta. Itse ohjaamalla kone ampuu vain suoraan eteensä kuten kuuluukin, mutta hiiriohjauksella nokka kääntyy melkein mihin tahansa. On kuin koneen keulalla olisi kääntyvä tykkitorni.
Expaa ja rahaa saa vain pudotuksista, joten hiiriohjausta on pakko käyttää, muuten antaa liikaa tasoituista muille. Legendan mukaan Aasian markkinoilla ei edes pärjää pelillä, joka vaatii molempia käsiä, sillä toinen pitää jättää vapaaksi röökiä varten. Se voi osaltaan vaikuttaa outoon ohjaussysteemiin. World of Warplanes luo melkein oman genrensä. Se on lentoräiskintä, jossa lentokonetta ei kannata ohjata itse. Ehkä kyseessä on uusi genre, autopilottiräiskintä.
World of Warplanesin ansiosta tiedän, mihin lapsuuteni neuvostoliittolaiset perseessäpäristijät päätyivät. Ne on myyty Wargamingin äänitysstudioon, sillä muuten lentokoneiden aneeminen surina ei selity. Äänitehosteet ovat jopa huonommat kuin World of Tanksissa. Moottoreista puuttuu puhti, IT-osuma kuulostaa kuin joku leikkisi paperipussilla ja lentokoneet tussahtavat syöksyessään maahan. Grafiikkamoottori on sama kuin tankkipelissä, joten ulkoasu on aika venäläisen oloinen. Grafiikka ei ole loistokasta vaan pikemminkin kustannustehokasta, sillä ideana on, etteivät konevaatimukset nouse esteeksi miljoonayleisölle.
Kolme nolla hinnalla
Jos kaikki on niin kamalaa, miksi edes nostaa peli lehteen asti? Tammikuussa arvosteluvuoroon pääsevä War Thunder tekee kirjoissani kaiken paremmin kuin World of Warplanes, mutta Wargamingilla on hihassaan valttikortti. World of Tanksin ja World of Warplanesin tilit ovat yhteiset. Niiden kullat voi jakaa, samoin paremmin rahaa ja expaa tuovan maksullisen premiajan ja jatkossa myös free-expan, joten tankkipelin pentaviikonloput hyödyttävät myös lentopelin etenemistä ja toisin päin. Idea on aikanaan tarkoitus laajentaa myös World of Warshipsiin.
Liitto on ilmeisen toimiva, sillä Wargaming käynnisti julkaisupäivänä kilpailun, jossa nopeimmin kymppikoneet hankkineet pelaajat saisivat vuoden premiaikaa käyttöönsä. Kysyin parilta Top 10 -kärjeltä, mikä tauottomassa grindissä kiinnosti, ja kaverit myönsivät motivaationaan olevan premiaika tankkipeliin.
World of Tanksia pelasin yli 10 000 matsia, ennen kuin kyllästyin. World of Warplanesissa aloin hyytyä jo alle sadan matsin kohdalla. En löytänyt pelimekaniikasta riittävästi syvyyttä, jotta mielenkiintoni pysyisi yllä. Lisäriesana on vielä War Thunder, jonka teema on sama, mutta toteutus on liki kaikilta osin parempi.
Nettiräiskinnät ovat minulle ennen kaikkea sosiaalista peliä. Vaikea nähdä, että World of Warplanesin ympärille kehittyisi yhtä aktiivista klaanitoimintaa kuin World of Tanksissa on, sillä systeemi on liian simppeli. Mitä joukkotaktiikoita näillä säännöillä ilmataisteluun voi edes kehittää? ”Okei Potkuriosasto Pelit, taktiikkana on nousta korkeammalle kuin vihollinen, ennen kuin aloitetaan hyökkäys. Uhrimetalli Andy seuraa, millä korkeudella vastustaja on, muut kiipeävät. Kysyttävää?”
Klaanitoimintaa varten pitäisi keksiä ainakin yksi uusi pelimuoto. Tankkipelissä siihen meni tekijöiltä yli vuosi.
Tuukka Grönholm
70
