Miehinen liha kiiltää köysin rajatulla taistelutantereella, jenkkivanamot kannustavat sankareitaan. Show must go on and it goes. Ainakin vähän.

Showpaini, urheiluviihteen lyömätön ykkönen, on viime aikoina muovautunut tiheään tahtiin konsolipeleiksi. Painipelit ovat olleet pääasiassa samaa tavaraa kosmeettisin muutoksin ja uusituin juonikääntein, mutta mikäpä siinä, jos lajilla riittää nostetta ja peleillä ostajia.

Wrestlemaniassa on kaikki tärkeimmät Smackdownin ja Raw'n tähdet sekä lisäksi nippu vanhoja painilegendoja, kuten Jimmy Snuka, Brett Hitman Hart ja Andre the Giant. Jokaisen painijan tunnistaa helposti ja hahmojen puheet on näytelty sopivasti kieli poskessa. Selostajien kommentit loppuvat kesken jo parin matsin jälkeen ja toisto alkaa ärsyttää.

Yhteensä valittavia hahmoja on viitisenkymmentä ja jos eivät oikeat supertähdet miellytä, aina voi tehdä oman. Tähtien lisäksi moninpeliin voi kehittää oman mestaruustittelin, josta pääsee muiden pelaajien kanssa kamppailemaan.

Oman hahmon teossa on valtavasti valinnanvaraa. Sankarilleen voi valita kaiken aina kasvojen ja ruumiin piirteistä painivarusteisiin, tunnusmusiikkiin ja hahmon sisääntuloliikkeisiin. Hautakivi-iskuksi i:n päälle taisteluliikkeet voi valita useista kymmenistä erilaisista, joten painisankarista saa aidosti yksilöllisen. Hahmon näprääminen on yllättävän hauskaa ja intohimoinen fani saa siihen helposti kulumaan yhden illan. Ainoa puute on se, ettei diivan eli naispainijan tekeminen onnistu.

Kaikki tärkeimmät ottelumuodot on mallinnettu. Normaalimittelöiden piristeenä on muun muassa häkki-, tikapuu- ja pöytämatseja ja kolmenkymmenen miehen Kuninkaallinen rymistely. Taisteluareenoita on kiitettävästi aina tv-show-areenoista maksu-tv:n erikoistapahtumiin. Saman koneen ääressä tai Livessä moninpeliä voi pelata parhaimmillaan neljä painijaa vastakkain yksittäin tai joukkueina.

Jäykkä jytinä

Kamppailu on kuin suoraan tv:stä. Painijat huitovat toisiaan liioitelluin lyönnein ja heitoin, ja ohjaustuntuma on paljon kankeampi kuin perinteisissä mätkintäpeleissä. Lihaskimput eivät esikuvilleen uskollisina osaa torjua lyöntejä, joten ainoa tapa selviytyä vastustajan heitoista ja iskuista on rämpyttää vastaliikenappeja. Koska vastustajan liikkeet ovat heikosti ennakoitavissa, vastaliikkeiden onnistuminen on pitkälti tuurista kiinni. Juostessa ei voi vaihtaa suuntaa ennen köysiä, mikä näyttää ja tuntuu typerältä.

Kun painija lentää kanveesiin, hän ei nouse heti ylös, vaan saattaa kieriskellä lattialla tuskissaan. Joitakin kamppailua katkovat pyöriskelytauot saattavat häiritä, mutta itse koin ne lajiin sopiviksi ylilyönneiksi. Sitä paitsi Reilun kerhon painisääntöjen mukaan maassa makaavaa saa kiusata, miten parhaaksi näkee.

Ottelut ovat hidastempoisia ja muista mätkintäpeleistä poiketen niiden kesto lasketaan yleensä minuuteissa sekuntien sijaan. Kavereiden kanssa yksi ottelu voi helposti kestää viisitoista minuuttia, jos sen pelaa aitoon WWE(tm)-tyyliin. Turhauttavin asia lienee kamerakulmat, joiden takia on vaikea nähdä, mitä omalle painijalle tapahtuu.

Lyönnit ja heitot on helppo oppia eikä erikoisliikkeiden suorittamiseen tarvitse opetella nivelet niksauttavia näppäinyhdistelmiä. Ottelumuodosta riippuen kehästä tai kehän ulkopuolelta löytyy myös kättä pidempää, kuten klassinen terästuoli, tiili ja muuta kätevää. Lopetusliikkeitä voi tehdä, kunhan on ensin saanut suosiomittarin täyteen tyylikkäillä liikkeillä ja vastustajaa pilkkaamalla.

Supertähdestä legendaksi

Wrestlemania 21:n parasta antia on uramuoto, jonka juoni on täynnä saippuaoopperakäänteitä, suuria elämyksiä ja lumoavan kauniita diivoja. Uramuodon tavoitteena on nousta legendojen joukkoon painitapahtumista suurimmassa eli Wrestlemaniassa. Urapelin tapahtumat laahaavat reilusti jälkijunassa, sillä Chris Benoit on pelissä yhä maailmanmestarina eikä pahuuden kulmakivi, Evoluutio, ole vielä hajonnut.

Wrestlemania 21 on haukuttu lyttyyn, mutta mielestäni turhaan. Kieltämättä moni asia voisi olla paremmin, mutta todellinen vapaapainin ystävä saa pelistä juuri sen mitä haluaakin ja varsinkin erikoispelimuodot ovat kavereiden kanssa nelinpelinä ratkiriemukkaita. Jatko-osana Wrestlemania ei vakuuta, koska selkeät uudistukset uupuvat.

Painipelinä ja -viihteenä 78

Jatko-osana 70