Työni puolesta tapaan viikottain kymmeniä roolipelaajia. Kuulen paljon minulle tuntemattomien pelaajien mielipiteitä ja toivomuksia. Usein näissä toiveissa mainitaan jonkinlainen kerho tai pelipaikka, jossa voisi tavata uusia pelaajia.
Saan myös yhteydenottoja ihmisiltä, jotka haluavat tietää, onko heidän kotipaikkakunnallaan pelikerhoja, joihin voisi liittyä. Voisi siis luulla, että roolipelikerhoista tai -yhdistyksistä on kova kysyntä.
Joitakin vuosia sitten oli erään liikkeen avajaisissa kysely, jossa haluttiin tietää, kuinka moni liittyisi ropeyhdistykseen, jos sellainen paikkakunnalla olisi. Kyselyyn vastanneista lähes kolme neljäsosaa eli 73 prosenttia ilmoitti todennäköisesti liittyvänsä.
Kuulosti hyvältä. Paikkakunnalle perustettiin koko maan käsittävän ropeyhdistyksen alaosasto. Mukaan pääsi kuka tahansa eikä jäsenmaksukaan ollut huimaava. Mitä arvelet, kuinka moni innokas pelaaja lähti mukaan kerhotoimintaan? Sata, kaksisataa, kolmesataa?
Luku oli alle kymmenen, heistäkin suurin osa oli ennestään keskenään tuttuja. Eikä kyse ollut informaation puutteesta. Parin vuoden kitkuttelun jälkeen alaosasto liukeni muuhun maailman olevaisuuteen eikä emoyhdistystäkään ole enää.
Opiskelijat yhdistyvät
Hyvin toimivia ja vireitä ropeyhdistyksiä on Suomessa kuitenkin paljon. Suurin osa vähänkään laajemmin tunnetuista (eli jäseniä enemmän kuin meidän porukka ja naapurin Lasse) ropeyhdistyksistä toimii jonkin korkeampaa opetusta antavan oppilaitoksen yhteydessä. Niin Otaniemen ORC kuin Tampereen Excalibur, Turun Tyrmä ja Oulun CRYO perustavat olemassaolonsa tietyn laitoksen opiskelijoiden aktiviteettiin. Myös Helsingin Alter Ego, Jyväskylän JYRPS ja Tampereen TYR toimivat opiskelijapohjalla. Keski-Uudenmaan ropeltajat KURRYineen ja yleiskansallinen larppiSUOLI taitavat olla tunnetuimmat porukat, jotka eivät liity mihinkään opinahjoon.
Suuri, nuoria aikuisia käsittävä yhteisö on otollinen alusta seuratoiminnalle, ja yliopisto-opiskelijat, kuten teekkaritkin, ovat riittävän fiksua porukkaa pelaamaan ropeja. Kauppaopiston käyneenä ei ole tarkoitus mustamaalata keskiasteen oppilaitoksia, mutta monessako kauppa- tai ammattikoulussa tiedätte toimivan aktiivisen ropeyhdistyksen? Kai niitäkin on, mutta eipä ainakaan järin tunnettuja.
Moniin, jos ei peräti kaikkiin edellä mainituista yhdistyksistä pääsee mukaan ulkopuolisiakin, joskin useimmiten ne "ulkopuoliset" ovat opiskelijoiden tuttuja tai jo ennestään samaa peliporukkaa. Piirejä tuntemattomien on vaikea löytää yhdistyksiä. Monille kynnys ottaa yhteyttä ja mennä mukaan on kovin korkea, vaikka useimmiten ihan turhaan. Aivan nuorimpia pelaajia kaikki yhdistykset eivät välttämättä värvää joukkoihinsa.
Kerhoilu on kivaa
Roolipeliyhdistyksillä kuten muillakin tietyn harrastealan yhdistyksillä on jäsenilleen paljon annettavaa. Virallisten kokousten lisäksi ropeyhdistyksillä on peli-iltoja, illanviettoja, pikkujouluja ja onpa joidenkin ohjelmassa leirejäkin pelailun merkeissä.
Lisäksi jäsenten käytössä saattaa olla mittava aihetta käsittelevä kirjasto, kuten myös kokoelma erilaisia lauta- ja korttipelejä. Kokouksissa ja peli-illoissa voi tavata muita pelaajia, jutella aiheesta ja saada uusia pelikokemuksia. Varsinkin sellaisille henkilöille, joilla ei ole omaa peliporukkaa, yhdistyksen tarjoamat peli-illat ovat korvaamattomia. Yhdistystoiminnan piirissä voi toteuttaa myös uusia peli-ideoita ja vaikkapa suurempitöisiä projekteja, koska kiinnostuneita ja apulaisia löytyy helposti.
Ylipäätään yhdistyksen jäseniltä on lupa odottaa jonkinlaista aktiivisuutta, koska toiminta näivettyy kovin helposti, jos se jää pelkästään muutamien vastuuhenkilöiden varaan.
Huonoja puolia yhdistystoiminnasta on vaikea keksiä, jos ei sellaiseksi lasketa tietynlaista klikkiytymistä. Joillakin paikkakunnilla on joskus vuosien aikana ilmennyt hiukan liioiteltua "meidän porukka on paras" -henkeä. Vaan tappelevathan ne IFK:n ja Jokereidenkin kannattajat keskenään.
Infoa kotisivuilta
Liittymis- tai jäsenmaksut eivät kerhoissa ole kovin kummoisia. Muutaman kympin sijoitus riittää mukaanpääsyyn useimmissa tapauksissa ja monesti siitä jää vielä nopparahat. Joissakin porukoissa hintaan sisältyy vielä oma kerholehti, jotka joskus ovat hyvinkin sympaattisia pikkujulkaisuja.
Ja ainakin tämän jutun perusteella voi nyt ottaa yhteyttä esimerkiksi mainittuihin yhdistyksiin. Ensin voi tutustua kerhoihin vaikka internetin kautta. Kaikilla löytyy omat, useimmiten hyvin toimivat nettisivut. Esimerkiksi Alter Egolla ja CRYOlla on panostettu kotisivuihin kiitettävästi. KURRYn sivujen viimeinen päivitys on viime vuoden keväältä, mikä herättää kysymyksiä.
Jo mainittujen yhdistysten lisäksi mainittakoon Tampereen seudulla tänä syksynä perustettu mihinkään suuntaan sitoutumaton TASER, jonka toiminta on lähtenyt pirteästi käyntiin kokeneen henkilöstön johdolla.
Valtakunnallista ropeilijoiden kattojärjestöä ei edesmenneen SRY:n poistuttua enää ole, ja tuskin tuleekaan. Koko maan käsittävä yhdistys alaosastoineen on hyvä idea, mutta ei ilmeisesti toimi käytännössä. Vaikeuksia tuottavat jäsenistön hajanaisuus, pitkät välimatkat sekä toiminnan järjestäminen ja koordinointi. Esimerkiksi SRY:n tapauksessa koko homma alkoi kaatua muutaman aktiivihenkilön harteille suuren jäsenkunnan vain odottaessa kivaa toimintaa.
