Assassin’s Creed: Unity

 

Xbox One, PS4, PC / ilmestyy 13. marraskuuta

 

Vallankumouksen lähettiläs

Salamurhaajaspektaakkeli siirtyy tyylikkäästi historialliseen Pariisiin.

Assassin’s Creed palaa juurilleen. Pohjois-Amerikan metsissä vaeltelu ja Karibianmerellä seilaaminen ovat vain kaukainen muisto, Unityn tapahtumat sijoittuvat 1700-luvun lopun Pariisiin, Ranskan suuren vallankumouksen aikaan.

Alex Amancio, Ubisoftin luova johtaja, kertoi pienelle toimittajajoukolle neljän vuoden kehitysurakasta Pariisin Musée de l’Armeessa syyskuun lopussa.

“Unity on ensimmäinen Assassin’s Creed, joka on kehitetty alusta alkaen uuden konsolisukupolven ehdoilla. Olemme uudistaneet liikkumista, nostaneet hiipimisen tärkeämpään rooliin ja panostaneet vahvasti pelaajien väliseen yhteistyöhön. Kun olimme saaneet Assassin’s Creed: Brotherhoodin valmiiksi, päätimme, että Unityn kulmakiveksi nostetaan co-op.” (Eiiiii!_nn)

Piratismiin keskittynyt Black Flag (Pelit 11/2013, 92p) puhalsi komeasti uutta eloa hieman ummehtuneeseen Assassin’s Creed -kaavaan, mutta tervehdin ilolla paluuta kaupunkimaisemiin. Notre Damen huipulle kiipeäminen säväyttää aivan eri tavalla kuin pikkumökkien katoilla kuikuilu tai maya-raunioiden koluaminen. Vielä herkullisemmaksi Unityn asetelman tekee se, että tapahtumat sijoittuvat vallankumouksen myllerrysten täyttämälle aikakaudelle.

Arno, aatteellinen assassiini

Tarinan kiinnostavuus kulkee käsi kädessä päähenkilön kiinnostavuuden kanssa. Aiempien Assassin’s Creedien sankareista karismaattisimpia ovat olleet Ezio ja Edward, ankeimman assassiinin osa lankeaa kolmosen Connorille. Ei olekaan yhteensattumaa, että monet pitävät kolmatta Assassin’s Creediä sarjan heikoimpana osana.

Unity kertoo Arno Dorianin tarinan. Nuorukainen haluaa kostaa adoptioisänsä kuoleman ja tulla täysiveriseksi salamurhaajaksi, mutta Arnon kiivas luonne on ongelma. Tilannetta mutkistaa entisestään se, että Arnon adoptioisä oli temppeliherra. Ennakkotilaisuudessa näkemäni perusteella Arno vaikuttaa pätevältä päähenkilöltä. Terävä-älyisellä ja nopealiikkeisellä assassiinilla on riittävästi luonnetta kannatellakseen tarinaa.

Amancio lupasi, että tarina yhdistelee fiktiota ja faktoja taattuun AC-tyyliin. Tarinaan sekoittuu lukuisia vallankumouksen kannalta keskeisiä historiallisia henkilöitä. Markiisi de Sade, Louis XVI ja Napoléon samassa pelissä ei kuulosta hassummalta. Vehkeily, katalat salajuonet ja selkäänpuukottamiset ovat aina kuuluneet Assassin’s Creedien maailmaan, niin nytkin.

Julkaisijoiden järjestämät ennakkotilaisuudet ovat harmillisen usein parin tunnin mittaisia pikarypistyksiä, joissa pelinkehittäjät ja pr-henkilöt toistelevat itsestäänselviä latteuksia, mutta Unityn tapauksessa sain upottaa kynteni kunnolla sekä yksin- että yhteistyöpeliin ja haastatella vapaasti pelintekijöitä.

Notre Damen kellonsoittaja

Notre Damen katedraaliin sijoittunut pääjuonitehtävä, jossa piti salamurhata tärkeä poliittinen kohde, havainnollisti mainiosti taistelun ja liikkumisen kokemia muutoksia. Suoraviivainen rynnistäminen katedraalin etuovesta sisään oli silkka itsemurha, sillä raskaasti aseistautuneet vartijat söivät Arnon välipalaksi muutamassa sekunnissa.

Hyökkäysten torjuminen ja vastaiskujen kyttääminen eivät toimi, sillä vartijat käyvät kimppuun joka suunnasta ja etäämmällä olevat ampuvat Arnoa surutta. Edes liikevalikoimaan lisätty kierähdysväistö ei auta, selvän miesylivoiman kohdatessaan on pakko niellä ylpeytensä ja pötkiä karkuun. Hyvä niin, Arnon ei kuulukaan olla voittamaton supersankari.

Notre Dameen onkin soluttauduttava salamyhkäisesti. Yksi vaihtoehto on varastaa vartijalta avain ja ujuttautua sisään tornin kautta, toisaalta tarkkaavainen assassiini voi löytää avonaisen ikkunan tai murtautua sisään viemärin kautta. Sisällä katedraalissa on pidettävä matalaa profiilia. Katon rajassa liikkuvaa Arnoa on hankala huomata ja kyyryssä hiipivä huppupää on lähes äänetön.

Tilaisuutta salamurhaan pitää odottaa kärsivällisesti. Vartijoiden liikkeiden seuraaminen ja ennakointi on olennaista, jotta osaa piiloutua oikeisiin paikkoihin ja pystyy harventamaan vastustajan rivejä huomaamattomasti. Kohtalo hymyilee ivallisesti, kun rippituolissa piileskelevä Arno antaa onnettomalle uhrilleen viimeisen synninpäästön.

Vive la révolution

Vallankumouksen kynsissä oleva Pariisi on mallinnettu upeasti. Tunnetut maamerkit muistuttavat pienimpiä yksityiskohtia myöten esikuviaan ja aiemmasta poiketen moniin rakennuksiin pääsee sisälle. Pariisilaisperheellä meinasi mennä aamucroissant väärään kurkkuun, kun parkourasin Arnolla asunnon läpi.

Seinillä kiipeileminen ja katoilla hyppiminen ei sujunut aluksi tuttuun tapaan, sillä liikkumista on muutettu. Vasemmalla liipaisimella hiivitään, oikea liipaisin käynnistää parkouraamisen. Oikean liipaisimen ja A-napin yhteistyö ei pakota assassiinia enää hyppäämään, sen sijaan A:ta käytetään ylöspäin kiipeämiseen. B pohjassa Arno kiipeää seinää alaspäin. Näppärää.

Unityn ulkoasusta huomaa, että konepellin alla hyrisee tuttu, mutta aikaisempaa vääntävämpi moottori. Tekstuurit ovat tarkempia ja hahmot näyttävät paremmalta etenkin lähikuvissa. Suurin muutos on kuitenkin tapahtunut kaduilla liikkuvien ihmisten määrässä, joka on näppituntumalta vähintään kolminkertaistunut. Palatsin portin edessä villisti vellova, kapinoiva väkijoukko on vaikuttava näky. Vielä vaikuttavampaa on nähdä väkijoukon ryntäävän vartijoiden kimppuun ja sisälle palatsiin.

Pariisi on alusta alkaen täysin avoin ja vapaa tutkimiselle. Katuja tallatessaan törmää monenlaiseen tekemiseen. Lukuisat tahot tarjoavat tehtäviä, Arno voi napata kiinni varkaita, puolustaa kaupunkilaisia kiihkomielisiltä ääriryhmiltä tai aloittaa vaikka kahvilabisneksen. Ansaitulla valuutalla voi hankkia parempia aseita, pommeja ja vaatekappaleita tai ostaa omistukseensa uusia kiinteistöjä.

Tehtävistä ja erilaisista aktiviteeteista ansaitaan kokemuspisteitä, joilla voi parantaa

Arnon miekkailu- ja jousipyssytaitoja, terveyttä tai hiipimiskykyjä. Tiettyyn osa-alueeseen panostaminen kannattaa erityisesti kimppapelissä, sillä erilaiset assassiinit täydentävät toisiaan.

Voimalla neljän miehen

Unityn ehdottomasti kiinnostavin uutuus on kimppapeli. Kahden ja neljän hengen joukkueissa suoritettavat veljeskuntatehtävät ja ryöstökeikat ovat jotain sellaista, mitä assassiinipeleissä ei ole aiemmin nähty. Nitai Bessette, Unityn tasosuunnittelun johtaja, kertoi uuden moninpelin rakentamisen olleen hirvittävä urakka.

”Aiemmissa Assassin’s Creedeissä moninpeli käynnistettiin päävalikosta, aivan kuin kyseessä olisi ollut eri peli. Nyt co-op on integroitu yksinpeliin, hieman samaan tapaan kuin Watch Dogsissa. Se oli työlästä, mutta muutoksen ansiosta Pariisia voi tutkia neljän hengen ryhmässä ilman rajoituksia. Jos haluaa tehdä yksinpelin tarinatehtävän, katoaa hetkeksi muiden seurasta. Tai sitten voi aloittaa kahden tai neljän pelaajan kimppatehtävän.”

Kimppamissioita on kahdenlaisia. Veljeskuntatehtävät ovat monivaiheisia ja juoneen panostavia operaatioita, joissa kuvataan temppeliherrojen ja assassiinien välistä valtataistelua. Ryöstöretket puolestaan ovat suoraviivaisempia keikkoja, joiden tavoitteena on kerryttää Arnon ja kumppanien varallisuutta. Jos tie nousee yksinpelissä pystyyn tai rahat loppuvat kesken, kannattaa heittää muutama ryöstökeikka. Bessette korosti, että kimppatehtäviä voi lähestyä haluamallaan tavalla.

”Jos olet tarpeeksi hyvä, hankalimmatkin kimppatehtävät on mahdollista läpäistä yksin. En kuitenkaan suosittele sitä. Mieluummin kannattaa muodostaa ryhmä, jossa yksi hoitaa parantamisen, toinen tankkaamisen ja kolmas jakaa muille ryhmäläisille eagle visionin (viholliset seinän läpi paljastava kyvyn).”

Sain maistiaiset sekä kahden pelaajan veljeskuntatehtävästä että neljän pelaajan ryöstökeikasta. Veljeskuntamission tavoitteena oli pelastaa temppeliherrojen vangitsema tietolähde maanalaisesta tyrmästä. Tiukat turvatoimet ja katoilla päivystävät tarkka-ampujat tekivät urakasta haastavan, mutta pelikaverin kanssa tehdyt suunnitelmat, tarkka koordinointi ja harhautukset johtivat lopulta siisteihin salamurhiin ja kohteen vapauttamiseen.

Ryöstökeikka palatsiin ei sujunut yhtä hienosti. Nelihenkisen joukkiomme keulamies päätti rynnätä palatsiin etuovesta, joka johti veriseen kahakkaan. Savupommit ja raskaat aseet pelastivat kuitenkin tilanteen. Hiivimme sisään monikerroksiseen palatsiin ja yritimme kähveltää maalaukset huomaamatta, mutta jälleen kerran keulamiehemme törmäsi vartijoihin. Sooloilijaa rankaistiin tyhmyydestä: jätimme hänet kitumaan vartijoiden keskelle ja livahdimme saaliin kera ulos ikkunasta.

Keikat ovat aina hieman erilaisia. Vartijoiden ja aarteiden paikat vaihtelevat, myös rakennusten pohjapiirustukset muuttuvat. Murtokeikasta tuli enemmän kuin vähän mieleen Payday 2, Overkillin mainio coop-räiskintä.

Yhtenäisyydessä sen salaisuus

Marraskuun puolivälissä julkaistava Unity vaikuttaa mielenkiintoisimmalta Assassin’s Creediltä vuosiin. Kimppapeli on mainio lisämauste muuten tutunmakuiseen salamurhasoppaan. Taisteluiden vaikeuttaminen ja hiipimisen tärkeyden korostaminen ovat myös hyviä muutoksia. Salamurhaajien kuuluukin tehdä työtään hämärässä ja poissa ihmisten silmissä, ei kirkkaassa päivänvalossa miekkaa heilutellen.

Yksityiskohtaisesti mallinnettu Pariisi näyttää komealta, mutta muilta osin ulkoasu ei ole kohentunut niin paljon kuin olisin odottanut. Kuten Dead Rising 3, Unity uhraa nextgen-muskeleitaan suurten väkijoukkojen mallintamiseen. Ennakkoversiossa esiintyi vielä jonkin verran bugeja. Kiipeilevä Arno juuttui muun muassa katon sisään ja ryöstökeikalla yksi palatsin vartijoista viihtyi takan lämmössä. Ovela sotilas oli oivaltanut, että takan sisällä lymyily tekee hänestä haavoittumattoman.

Neljän tunnin testisessio vakuutti minut Assassin’s Creed Unityn potentiaalista. Ubisoft Montrealilla on vielä runsaasti työtä edessä peliä viimeistellessään, mutta ennusmerkit viittaavat siihen, että Unity ehkä jopa haastaa Assassin’s Creed II:n tiukkaan taisteluun pelisarjan parhaan osan tittelistä.

Markus Lukkarinen