Metsästäminen on hieno harrastus. Riistanvalvonnalla huolehditaan, etteivät hirvet ja muut metsän pikku terroristit sotke citymaastureilla maanteitä kuluttavien tavispenttien elämää, ja vuotuinen sorsastus pitää eliitin kiinni kaikenlaisissa maksapalleroissa.
Jos jahdin kohteeksi valikoituu kotometsien nelijalkaisten sijaan uhanalaiset lajit, lopputuloksena on jotain todella häiriintynyttä. En ymmärrä, miksi kenenkään pitäisi päästä Afrikan savanneille tappamaan norsuja. Helpoimmat saaliit ovat poikasia ja näiden pääkopista irtoaa kovimmat palkkiot. Uudella mantereella päästellään päiviltä biisoneita ja muuta paikallista faunaa.
Päähahmoksi voi valita geneerisen jenkkijuntin lisäksi huppariin sonnustautuneen kouluampujan, ja jokaista tappoa muistetaan kehua syvällä eteläamerikan murteella. Tämä tuotos on junttipelien aatelia, tyhmien ihmisten koodaama tyhmä peli tyhmille kuluttajille.
Jos metsästys on sinun juttusi, olen aidosti iloinen puolestasi. Sitä voi harrastaa terveellä pohjalla, eikä sairaiden mielihalujen ruokintaan tarvitse käyttää tällaista pelin irvikuvaa. Nykyään pianonkoskettimetkin valmistetaan jostain muusta kuin norsunluusta.
Räiskintäpeleissä viholliset sentään ampuvat takaisin. Savannilla märehtivät norsut ja muut luontokappaleet nököttävät ristikon väärällä puolella ja odottavat pelaajan päästävän ne päiviltä. Missä haaste, missä hauskuus?
10
