Vapise Clint Eastwood, kalpene Lee Van Cleef! Western valtaa nyt pelimaailman aseinaan hyvät sankarit, pahat pahikset ja rumat roistot.
Kovin lännensankari on tästä lähin ennen Nimettömänä Miehenä tunnettu Fenimore Fillmore, aasilla ratsastava lehmipoika, joka ei hämmenny missään tilanteissa. Kuten kaikki kunnon sankarit, Fenimore on vain ratsastamassa kaupungin läpi, kun äkillinen ammuskelu pysäyttää hänet. Pahamaineinen Dicksonin veljesjoukkio on hyökännyt viattoman miehen kimppuun ja ampunut tämän seulaksi.
Kaikessa hötäkässä miehen mukana kulkenut kultainen kallo joutuu vääriin käsiin, ja Fenimore kuulee ensimmäisen kerran tolteekkien mittaamattomasta kulta-aarteesta, jonka jäljille kolme kultaista kalloa johdattavat.
3 Skulls of Toltecs on hauska lännenseikkailu, jota kuorruttavat niin länkkärikliseet kuin haastavat ongelmatkin. Tarkoituksena on löytää tolteekkien kulta-aarre, jota jahtaavat Fenimoren lisäksi linnaketta johtava sotahullu eversti Leconte, ahne munkki Anselmo, Dicksonin veljekset ja paikallinen intiaaniheimo.
Fenimoren temmellyskenttä käsittää varsinaisen kaupungin Big Townin lisäksi kanjonin, rautatien, luostarin, linnoituksen, hautausmaan ja apassiheimon kylän. Fenimore liikkuu paikasta toiseen vuoroin aasilla, vuoroin resiinalla.
Vastaantulevat ihmiset kattavat lännenelokuvien koko kirjon; Fenimore tutustuu niin sheriffiin apulaisineen, saluunatanssijattariin, kirkonmiehiin, rautatievirkailijaan, intiaaneihin, sotilaisiin kuin raittiusliikkeen edustajiinkin.
Kourallinen johtolankoja
3 Skulls tuo mieleen LucasArtsin vanhemmat seikkailut. Fenimorea ohjaillaan hiirellä ja toiminnot ja inventaario ovat ruudun alalaidan komentopaneelissa. Kaikki toimii moitteettomasti ja sulavasti animaatioita myöten.
Suuri osa pelistä on keskustelupainotteista, ja juuri keskustelut antavat johtolankoja siihen, mitä Fenimoren on tehtävä. Keskustelu sujuu valitsemalla muutamasta valmiista vaihtoehdosta, ja vaikka kuolemanvaaraa ei olekaan, muutaman kerran kannattaa todella miettiä, mitä sanoo. Fenimoren täytyy tietysti myös löytää erilaisia esineitä, joita kiikuttaa oikeaan paikkaan.
Liian helppoa ei pelaaminen totisesti ole, vaan ongelmista on tehty sopivan haastavia ja monesti kutkuttavan hauskoja. Länkkäriklassikoita on hyödynnetty kieli poskessa, kaikkea ei pidä ottaa ihan kirjaimellisesti.
Grafiikka on sarjakuvamaista ja väripinnat suuria. Ensinäkemältä peli vaikuttaa hieman vähäväriseltä ja lattealta, mutta jotenkin väritys sopii tyyliin. Liikkuvat hahmot ovat pienikokoisina hieman suttuisia mustien ääriviivojen käytön takia, mutta se ei juuri häiritse. Mikään elollinen olento ei jää pelkäksi kulissiksi, vaan kaikki puuhailevat jotain.
Teemaan sopiva musiikki soi aina välillä taustalla. Useimmat äänet ovat kuitenkin ympäristön ääniä tai puhetta. Näyttelijöiden äänet ovat erinomaisen sopivia, selkeitä ja hyvin näyteltyjä. Halutessaan keskustelut saa näkymään puheen ohella tai sen sijasta tekstinä.
Pelinautintoa rajoittaa oikeastaan vain muutama hassu kohta pelissä, joissa Fenimore päättää kulkea omia polkujaan ja pelkkä paikasta toiseen siirtyminen vie kohtuuttoman kauan. Pitkiä välianimaatioita ei aina voi skipata niin kuin pitäisi.
Kokonaisuutena 3 Skulls of Toltecs on nautittava kokemus muutamista "vanhanaikaisista" piirteistään huolimatta. Sitä ei pelaa läpi yhdessä illassa eikä kahdessakaan, se pyörii täydellisesti CD:ltä ja on lisäksi vielä toimiva ja hauska. Oiva valinta perinteisten seikkailupelien ystäville.
88
