Olipa kerran hullu lelukauppias, joka riemastutti kaupungin lapsia tappavilla leluillaan. Tämä umpikiero ryöväri ja murhamies täytti kummitustalonsa kellaria myöten toinen toistaan merkillisimmillä arvoituksilla ja puzzleilla. Taloon aikoinaan kutsutut kuusi vierasta ratkovat yhä haamuina puzzleja. Vain pelaaja eli seitsemäs vieras puuttuu...
CD only, please
The 7th Guest on noin seitsemänsadan megan (kyllä, 700!) CD-peli. Mukana on oikeiden näyttelijöiden digitoituja esiintymisiä, minuuttikaupalla puhetta sekä tietysti CD:lle tallennettua musiikkia. Äänikortin jo pitkään omistaneena luulin olevani paatunut alkudemojen kuuntelija, mutta Seitsemännen vieraan CD-äänellä varustettu alkudemo aiheutti pahanlaatuisen tajunnanlaajentuman. Vaikka äänikorteissa on olevinaan CD:n tasoinen ääni, ei aidon CD:n dynamiikalle vedä mikään vertoja!
CD-tekniikka näkyy heti myös grafiikassa: talon käytävillä liikuttaessa näkymä todella siirtyy portaattomasti seuraavaan huoneeseen _ ja vielä tarkassa super-VGA näyttötilassa! Silmiähivelevän kaunis kummitustalo on ammattitaitoisten taiteilijoiden mestarinäyte. Nerokkailla yksityiskohdilla täytetty talo on tehty taidokkaasti yhdistelemällä ray tracing -grafiikkaa ja digitoituja kuvia.
The house of many puzzles
Pelaajan eli seitsemännen vieraan tehtävänä on ratkaista talon puzzlet, joita löytyy lukuisa määrä talon eri huoneista. Kaikkiin puzzleihin ei pääse heti käsiksi, vaan ne on ratkottava tietyssä järjestyksessä. Vaikka the 7th Guest vaikuttaakin aluksi seikkailupeliltä, kyse on itse asiassa seikkailupeliympäristöön liitetyistä puzzleista.
Omaperäisiä ja hauskoja puzzleja löytyy ympäri taloa, kaukoputkesta, keittiön kaapista tai vaikkapa maton alta. Helpoimmasta päästä on esimerkiksi ruokasalipuzzle: kakun jakaminen niin että kaikille tulee sekä kakkua että koristeita. Vaikeitakin puzzleja löytyy: shakkipulmalla ei voi olla ratkaisua _ vai onko?
Usein huoneeseen tultaessa käynnistyy aitojen näyttelijöiden esittämä interludi, josta saattaa saada vihjeitä puzzlen ratkaisuun. Rasittavasti kerran käynnistettyä näytöstä ei saa millään katkaistua kesken.
Pahempi moka on, että puzzlejen ratkaisu on tappavan hidasta puuhaa. Korostetun hitaat animaatiot näyttävät ensimmäisellä kerralla hyvältä, jatkossa ne vain ärsyttävät. Monet puzzlet ratkookin paljon nopeammin kynän ja paperin avulla.
Päämenusta saadaan esiin kartta, josta näkyvät ratkaistut alueet. Kun kaikki puzzlet on pelattu läpi, siirtyy peli demomoodiin jossa voi ratkoa puzzlet uudestaan omassa järjestyksessä, mikäli jotakuta moinen hupi kiinnostaa. Hyvä piirre on kirjastosta löytyvä vihjekirja, jolla saa vihjeen puzzlen ratkaisuun.
Ainakin erilainen seikkailupeli
Vaikka seikkailupelifanaatikot voivatkin pettyä pelin tyylistä, minusta The 7th Guestin idea on virkistävän omaperäinen. Jos käyttöliittymä olisi parempi ja puzzlejen ratkaisu nopeampaa, olisi peli huippulaatua. Silti The 7th Guest on jo myynyt niin paljon, että jatkoa on tulossa. Paremmalla käyttöliittymällä, please.
Suuri osa pisteistä tulee näyttävyydestä ja käytetystä tekniikasta eikä niinkään itse pelin ideasta. Alkulumous haihtuu pian ja Seitsemäs vieras enemmän turhauttaa kuin ihastuttaa. Miksi ihmeessä esimerkiksi päämenun pitää tulla niin hitaasti esille? Tai miksei jorinoita ja esityksiä voi katkaista esimerkiksi hiiren näpäytyksellä?
On tämä silti älyttömän hyvännäköinen tekele ja niukin naukin hankinnan arvoinen tuotos CD-ROMin omistajille. Ja vaikka The 7th Guest ei ole sittenkään se odotettu CD-tekniikan läpimurtopeli, on CD-ROMin potentiaali nyt kuitenkin nähty _ muiden pelien tehtäväksi jää tehdä varsinainen läpimurto.
80
