Oletko koskaan miettinyt, miltä näyttäisi NES-standardien mukaan tehty FPS? Locomaliton debyyttipeli 8bit Killer näyttää miltä. Karkeiden pikselien ystävänä vaikutuin suuresti kissankokoisista pikseliukoista, eikä chiptune-taituri RushJet1:n soundtrack jää tarttuvuudessaan yhtään jälkeen kasariklassikoista. Tyylikkäästä toteutuksesta 8bit killerille lohkeaa heti kymmenen pistettä ja kasibittimerkki.
Pelinä bittikilleri on kuin yhdistelmä Wolfenstein 3D:tä ja Contraa, eli luvassa on hyvin riisuttua, nopeatempoista präiskintää. Wolfista muistuttavat suorista kulmista rakennetut tasot ja ohjaustyyli, Contra (tai koko run ’n’ gun -genre) taas tulee mieleen siitä, miten pahisten ampumat luodit näkyvät ruudulla lentäessään huoneiden poikki. 8bit killer pakottaa harrastamaan runsain mitoin vanhanaikaista väistelemistä.
Nykypelaaja purskahtaa itkuun huomatessaan, että pelin aikana ei voi tallentaa, ei edes kenttien välillä. Suunnitteluvalintaa ei kuitenkaan tarvitse pelästyä, sillä pelin loppuun pitäisi päästä parilla uusintayrityksellä, kunhan kalibroi itsensä wanhan 3D-räiskinnän aaltopituudelle. Ainakin jännitystä on luvassa, kun tietää jokaisella virheellä olevan merkitystä.
8bit killer on yhdeltä istumalta läpäistäväksi peliksi piirun verran liian pitkä (noin kolme varttia), eikä 3D ole yhtä toimivaa old school -kamaa kuin 2D, mutta muuten kyseessä on ehdottomasti kertaläpäisyn arvoinen teos. Tässä pelissä on tyylitaju kohdallaan.
50
