Numerossa 8/95 Aah!hatin ja Ooh!otin Abusesta, Idin poikien sivubisneksestä. Abuse kuitenkin jotenkin lätsähti, ja sen enempää Abuse-servereitä kuin lisätasojakaan (muutamaa lukuunottamatta) ei näkynyt.
Onneksi peli ei kuitenkaan hukkunut ajan ikuisuuteen kuin kyynel sateeseen, vaan ponnahti kokonaisena versiona Electronic Artsin levittämänä, juoni muutettuna, entistäkin äänekkäämpänä ja verkkopelillä terästettynä.
Abuse on toimintapeli, jossa vähemmän kuin etäisesti Predatorin näköinen Nick Vrenna juoksee, hyppii ja vääntää vipuja, samalla (vähemmän kuin etäisesti) Gigerin Alienin näköisiä mömmöjä muuskaten. Erikoisuutena Vrennan jalkoja ja yläruumista ohjataan erikseen, joten Nick voi vaikka ammuskella taaksepäin juostessaan eteenpäin. Tähtääminen sujuu erinomaisesti hiirellä, ja niinpä mutantit lyyhistyvät milloin laseriin, milloin kranaatteihin, joskus jopa liekinheittimeen tai ionikanuunaan.
Abusesta on vaikea olla pitämättä: tumma grafiikka on tunnelmallista ja hyvätasoista meteliä irtoaa tarpeeksi. Peli onkin ainoa pelaamani tasohyppelyammuskelu, jossa tulee tavan tapaa hätkyttyä mutanttien väijytettyä. Ja mikä tärkeintä, pelin saa vähän väliä tallennettua.
Abusen runko on Lispillä toteutettu, ja jos sattuu hallitsemaan tämän keinoälysovelluksiin tarkoitetun kielen, Abusen voi vaikka ohjelmoida kokonaan uusiksi. Äänien ja grafiikan vaihtaminen sujunee ilman Lispin loppututkintoakin, ja vielä maallisempia tavoitteita varten mukana on kenttäeditori.
Abuse on PC:n toimintapelien kärkeä, ei siinä mitään. Valitettavasti näin suurina annoksina Abuse alkaa nopsasti toistaa trikkejään, toimintapelin pitäisi kuitenkin koukuttaa pelaajaa tarjoamalla aina jotain uutta. Lisäksi sinne tänne on pläjäytelty ylivaikeita pelinpysäyttäjiä. Toki ne voi hermoston kosahtaessa kiertää mukana tulevalla editorilla, mutta se ei ole miehen ratkaisu.
87
