Harkovan aroilla vaihtuu vuosi, ja samalla tankkisimulaattorin jatko-osa vaihtuu taktiseksi strategiapeliksi.
Kun helmikuussa 1943 Stalingradiin saarrettujen saksalaisjoukkojen rippeet alkoivat lopullisesti murtua, Neuvostoliiton sotakoneen keula kääntyy kohti Berliiniä. Mutta talven operaatioiden menestys ja nopea eteneminen jätti neuvostoarmeijan alttiiksi vastahyökkäykselle, etenkin kun joukkoja oli vielä sidottuna Stalingradin saartoon. Von Mansteinin eteläinen armeijakunta aloitti hyökkäyksen kohti Harkovaa ja saavutti siellä erään viimeisistä Saksan voitoista itärintamalla. Harkovan taistelut vuonna 1943 olivat myös esinäytös itärintaman suurimmalle taistelulle Kurskissa seuraavana kesänä, kun Saksan hetkellinen menestys synnytti etelään suuren rintamamutkan.
Venäläisen Graviteamin aiemmat Steel Fury: Kharkov 1942 (Pelit 3/2009, 85 p) ja T-72: Balkans on Fire! (Pelit 9/2005) keskittyivät teräspetojen komentamiseen. Harkovan aroilla siirrytään askel Combat Missionien ja Close Combatien suuntaan.
Maastolaatikon ääressä
Kharkov 1943:n taistelut etenevät kahdella tasolla. Operationaalisella kartalla liikutetaan noin joukkueen kokoisia yksikköjä vuoropohjaisesti. Kartta on jaettu muutaman kilometrin levyisiin ruutuihin, ja tärkeiden maastonkohtien hallussapidosta irtoaa vuorojen välissä pisteitä.
Tiedustelullakin on roolinsa: normaali yksikkö näkee kilometrin päähän, tiedustelujoukkue pidemmälle. Mutta rooli on pieni, koska taistelukentätkin ovat pieniä. Silti niissä joutuu miettimään joukkonsa asemointia: saarroksiin jäävä yksikkö on paitsi helppo tuhota, myös irti pataljoonan huollosta.
Operationaalisen kartan kautta hoituu myös tuiki tärkeiden vahvistusten jakaminen tappiota kärsineille joukoille komentajan reserveistä. Uusia yksiköitä saadaan taistelukentän reunoilta komentoon kampanjasta riippuen. Keräävätpä joukot kokemustakin taisteluiden kuluessa, tosin lyhyissä kampanjoissa sen merkitys ei ole kummoinen.
Edestä johtamassa
Kun totalitaariset sotakoneet kohtaavat operatiivisella kartalla, siirrytään tosiaikaiseen taisteluun, jossa komennetaan taktisessa mittakaavassa jalkaväkiryhmiä sekä yksittäisiä ajoneuvoja tai tykkejä. Sotakoneen saa halutessaan pysäytettyä käskyjen jakamista varten.
Maastossa on niin metsää kuin puskaa, mutta kovin suuria korkeuseroja ei Ukrainan aroilla nähdä. Ennen taisteluja, yksikköjä aseteltaessa näkyy taistelukartan eri kohtien suojaavuus, mutta taistelun aikana sitä ei enää näytetä. Etenkin yöllä eri maastojen rajapinnat ovat vaikeita erottaa. Samanlainen tiedon piilottelu vaivaa taktista taistelua muutenkin. Esimerkiksi yksinkertainen näkymä, josta saisi kerralla selville kaikkien yksikköjen kohteet, jää uupumaan.
Myöskään käskyt eivät ole kovin intuitiivisia. Liikkumisen, hyökkäämisen ja puolusta tätä -käskyjen erot eivät lopulta käy selkeästi ilmi. Helpompaa olisi pelkästään määrittää liikkumisnopeus, taistelu saisi olla automaattista ellei erikseen muuta käske. Kohtalokkaampana mokana käskyjen ketjuttaminen eli esimerkiksi ihan perusmallinen reittipisteiden käskeminen liikkeille puuttuu.
Lopun alkua
Achtung Panzer: Kharkov 1943 ärsyttää, koska siinä on lupausta, jota ei lunasteta. Operatiivisella kartalla käytävä dynaaminen kampanja on mielenkiintoista pelattavaa, mutta se pitäisi naittaa toimivampaan taktiseen taisteluun. Toisaalta aina on toivoa, että peli patsataan iskuun.
Kaipasin myös kaksinpelattavaa dynaamista kampanjaa, koska siihen Kharkovin pienimuotoiset operaatiot olisivat omiaan, ja kaksinpelinä heikon taktisen taistelun varmaan kestäisi. Minulle sotastrategioiden helmasynti on usein liian suuri mittakaava. Turhan moni peli haluaisi vaivaisen vänskän ottavan haltuunsa puolet rintamasta, mutta Kharkovin muutaman pataljoonan komentaminen dynaamisessa kampanjassa, niin taktisella kuin operatiivisella tasolla, osuisi juuri eikä melkein joukkueenjohtajageeniini.
Kharkovin yritys on demolla testaamisen arvoinen, mutta ei mahda mitään. Taktisen taistelukentän kuninkaan joutuu edelleen hakemaan kohta kymmenen vuoden takaa, paitsi jos se uusi Combat Mission vihdoin lyö isänsä laudalta.
74
