Gremlinin Actua Sports -sarja jatkuu golfilla. Actua Golf 2 kehuskelee asettavansa uuden standardin tietokonegolfille, mutta jääkö se jenkkivastineidensa varjoon?
Electronic Artsin PGA Tour Pro (Pelit 6/97) edustaa lajinsa kirkkainta kärkeä, mutta Actua Golf 2:ssa on persoonallisuutta. Mukana on uusia jippoja, mikä sinänsä on hämmästyttävää, kun ottaa huomioon golfpelien yleisen samankaltaisuuden.
Ssschwinggg!
Peli kuin peli alkaa tietysti pelaajan valinnalla ja hienosäädöllä. Yllättäen pelaaja-asetukset ovat varsin suppeat. Kovin monennäköisestä hemmosta ei mieleistään pelaajaa voi valita ja naispelaajat puuttuvat tyystin. Mahtaako takana olla brittien ajatus siitä, että golfklubille ei pitäisi päästää "naisia eikä koiria"? Pelaajan vaatetuksen voi poimia omaa värisilmäänsä miellyttäväksi, mutta varsinainen taitotason säätö puuttuu.
Vastapeluriksi saakin sitten valita maailman huippuammattilaisia. Listalla ovat muun muassa Bernhard Langer, Nick Faldo, Tiger Woods ja Colin Montgomerie. Pelaajat on animoitu itsensä oloisiksi, mutta kovin suureen yhdennäköisyyteen ei päästä. Ihmishahmot ovat jokseenkin karkean näköisiä vektorihirvityksiä eikä mistään kasvonilmeistä kannata edes puhua.
Pelattavia kenttiä on kahdeksan eri puolilta maailmaa, kovin omaleimaisen näköisiksi niitä ei tosin ole saatu. Taustalla kummitteleva liikkumaton maisema ei oikein tunnu istuvan itse kenttään eikä paikallisväriä tuo juuri muu kuin äärimmäiset olosuhteet eräillä kentillä (esimerkiksi hiekka-autiomaa Arizonassa).
Itse radat on rakennettu mahdollisimman kolmiulotteisiksi ja eri suunnista katsottaviksi. Jokaisen reiän yli voi lennellä selostuksen saattelemana tai tutkia maastoa jalan ennen tiiausta. Toimivan 3D-ympäristön takia ilmeisesti jostain täytyy tinkiä ja grafiikka ei olekaan aivan huippukaunista, paikoin jopa suttuista.
Käyttöliittymä on sama hyväksi havaittu kuin lähes kaikissa muissakin golfpeleissä. Swingimittarin saa toimimaan joko tupla- tai triplaklikkaussysteemillä, tai sitten voi käyttää pelin omaa Actua Swingiä. Lyönti vain tahtoo heilahtaa mittarissa kovin nopeasti ja hyvän lyönnin aikaansaaminen on hankalaa. Peli tosin antaa anteeksi enemmän kuin monet muut pelit, mutta onko sekään hyvä? Erityisesti viheriöllä puttivoimakkuuden ja tarkkuuden hallinta on vaikeaa, koska mittaria ei ole mitenkään suhteutettu lyötävän matkan pituuteen ja niinpä joutuu lähes summittain sohimaan lyöntijanaa parin millin matkan edestakaisin.
Tv-tyyliin
Pelin kulkua seuraavat nykymaailman tyyliin lukuisat kamerat. Kun pallo nousee ilmaan, ei koskaan tiedä, mistä kulmasta sillä kertaa kuvataan. Kamera seuraa palloa mallikkaasti ja maailma pyörii mukana kauniisti ja pätkimättä. Kaiken kruunaa tietysti selostus, josta vastaavat kuulut brittijuontajat Peter Alliss ja Alex Hay. Pelin kulkua selostetaan leppoisasti ja asiantuntevan tarkasti, mikä on kiva mauste pelissä ja peittoaa amerikkalaiskollegojen meuhkaamisen mennen tullen.
Pelailla voi tietysti yksinkin, mutta erityisen kivaa on peitota kaveri. Pelitavan voikin valita normaalin lyöntipelin lisäksi neljästä: matchplay, skins, foursome ja fourball. Osallistua voi taitojen mukaan myös AMA Touriin tai Pro Touriin. Vastustajat ovat joko tietokonepelaajia tai saman koneen ääressä istuvia kavereita.
Moninpeli toimii modeemilla tai lähiverkossa. Plussana on sanottava se, että verkkopelissä riittää yksi CD, jos asentaa pelin maksimissaan kiintolevylle. Golfpelien varjopuolena tahtoo olla suuri kiintolevytilan kulutus, miltä ei kerta kaikkiaan voi välttyä, jos ei tahdo kohtuuttoman pitkiä latausaikoja. Onneksi Actua Golf pyörii kauniisti CD:ltä minimiasennuksellakin.
Actua Golf 2 on ihan toimiva ja mukava tietokonegolf, mutta mitään tajunnanräjäyttävää golfkokemusta se ei anna. Suuria vikoja siinä ei ole ja grafiikan suttuisuuskaan ei häiritse, jos ei paremmasta tiedä. Menettelee kesän viheriöiden avaamista odotellessa.
70
